Kun kerran lähistöllä ollaan niin pitäähän se käydä katsomassa Rusalkakin uudelleen. Edellisestä kerrasta on juttua täällä.
Miehitys oli pääroolien osalta sama kuin kolme viikkoa sitten, paitsi prinssinä oli tällä kertaa Mika Pohjonen. Lopputulokseen ei vaikutusta kyllä ollut. Vladimir Baykovin vedenhenki oli tälläkin kertaa minun korvaani miellyttävin ääni. Kaikilla muilla tuntui olevan kovin laaja vibraatto ja ulinasävyä äänessä. En tiedä mikä korviani niin tuossa häiritsee. Tsekin kielellä voi olla osuutta asiaan. Sehän on ihan kaunis kieli, voisi varmaan korostaa vähän niitä konsonantteja lavalla.
Ensimmäistä kertaa olin kansallisoopperan kolmannella parvella ja paikka yllätti todella positiivisesti. Olin ensimmäisessä rivissä ja toki se kaide pakottaa vähän liikuttelemaan päätä enemmän. Mutta orkesteri ja laulajat kuuluvat sinne todella hyvin. Ainakin uusintakäynneillä menen hattuhyllylle toistekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti