lauantai 26. tammikuuta 2019

Jää jättää kylmäksi

Ooppera: Jää - Kansallisooppera 2019-1-26

© 2019 Suomen Kansallisooppera / Stefan Bremer
Kansallisoopperan kevätkausi sisältää kaksi erittäin mielenkiintoista oopperaa. Kotimainen uusi ooppera, Jaakko Kuusiston Jää ja Alban Bergin Wozzeckin paluu lavalle pitkän tauon jälkeen. Eilen aloitettiin maailmanensi-illalla Jään parissa.

Odotukset olivat korkealla. Jää pohjautuu Ulla-Lena Lundbergin menestytä saneeseen kirjaan, jonka oopperalibretoksi on muotoillut Juhani Koivisto. Oma lukukokemukseni romaanista odottaa vielä poimimista eteisen kirjahyllystä, mutta näin jälkikäteen ajatellen olikin parempi, etten ollut lukenut kirjaa ennen oopperan kokemista.

Itse tarina on kuin oopperaan luotu. Nuori pappi saapuu perheineen eristyneeseen yhteisöön ja voittaa heidän luottamuksensa. Raaka luonto ei tunne sympatiaa, vaan poistaa papin elävien kirjoista jättäen perheen tulevaisuutensa raunioille.

Uskon että itse kirja on monisyinen teos, jossa puretaan yhteisön sisäisiä jännitteitä ja monet henkilöhahmot saavat taustaa tekemisilleen. Oopperan suhteen tuntuu, että librettoon on yritetty ahtaa aivan liikaa asiaa. Asiat ja tapahtumat vierivät ohi kuin katsellen lyhyitä filminpätkiä muistojen bulevardilta. Mikään ei oikein tunnu pysäyttävän ja koskettavan. Anna Kelon ohjauskin tuntuu antavan viitteitä yhteisön sisäisistä henkilösuhteista. Niitä on varmaan kiva bongailla kirjan perusteella, mutta tarinan suhteen neitseelliselle oopperan kokijalle ne tuntuvat päälle liimatuille, turhalta koristelulta. Antonin henkimaailma ja Irinan perheen uudelleen kokoaminen toimivat varmasti kirjan muodossa ja laajuudessa, mutta minun hukuttautumistani draaman tunnemyrskyyn oopperan keinoin ne melkeinpä häiritsevät.

Sinänsä libretto toimii kyllä hyvänä sisäänheittäjänä kirjan lukemiselle. Mutta oopperan selkärankana se ei keskity tarpeeksi draaman ytimeen

Tällä kertaa Jaakko Kuusiston musiikkikaan ei oikein sytyttänyt minua. Sävyjä ja luonnonvoimia tuntuu kyllä löytyvän. Mutta varsinkin ensimmäisessä ja toisessa näytöksessä solisteilla ei aina ollut tilaa tuuheassa, mutta silti hieman sisäisesti elottomassa äänimaisemassa.

© 2019 Suomen Kansallisooppera / Stefan Bremer
Illan solisteja tai orkesteria ei käy kyllä moittiminen hieman viileästä suhtautumisestani oopperakokonaisuuteen. Naisäänistä Marjukka Tepponen ja Jenni Lättilä olivat hyviä. Ville Rusasen tulkinta Petter Kummelista oli hienoa laulajan- ja näyttelijäntyötä, bravo.

Vaikka napakymppiä ei Jäästä ainakaan ensi kokemalla tullut, kannattaa se silti ehdottomasti mennä katsomaan. Kati Lukkan ja Thomas Hasen lavastus ja valot/videot ovat hienoa nähtävää ja uuden oopperan synty on aina juhlimisen arvoinen asia.

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Olli Mustonen Beethovenin muunnelmien parissa

Konsertti: Olli Mustonen - Beethovenin Diabelli-muunnelmat - Konserttihovi 2019-1-20

Nuori Beethoven
Oma avautumiseni klassisen/taidemusiikin pariin tapahtui Beethovenin kautta. Pianosonaatit ja jousikvartetot avasivat uuden loputtoman maailman. Diabelli-muunnelmat ovat Beethovenin viimeisiä isoja pianosävellyksiä, jotka kuuluvat pianosonaattien ohella keskeisiin Beethovenin soolopianoteoksiin.

Oma suhtautumiseni muunnelmiin ylipäätänsä on hieman kahtiajakoinen. Miellän muunnelmat yleensä vahvasti säveltäjän joko sävellys- tai soittotaidon näytteiksi, ja samalla kuvittelen niistä voivan puuttua jotain sävellyksen sisäistä luontoa, jonka muodon rajoittuneisuus aiheuttaa. Beethovenin Diabelli-variaatiot ovat toisaalta niin syvälle pureutuva dissektio teemasta, että muoto ei todellakaan tunnut rajoittavan mestarin luovuutta.

Olli Mustonen esitteli konsertissaan  ennen Diabelli-muunnelmia viisi harvinaisempaa Beethovenin muunnelmateosta. Paisiello, "Rule Britannia", "God save the King", "Das Waldmädchen" ja oman teeman muunnelmat (op. 34) muodostivat konsertin alkuosan. Väliajan jälkeen saimme sitten nauttia Diabelli-muunnelmien pääruuasta. Käytin tuolla edellä dissektio sanaa itse muunnelmista ja sama sana sopii myös Mustosen tulkintoihin illan ohjelmistosta. Stemmat erottuivat kristallinkirkkaina ja niiden balanssia oli hienoa ja helppoa seurata. Dynamiikan suhteen Mustonen tuntui jättävän Konserttihovin Bödendorferin pehmeämmät sävyt vähemmälle käytölle. Mielenkiintoinen ja sopiva valinta ottaen huomioon säveltäjän ja konsertin ohjelmistovalinnat. Kerrassaan mainio aloitus Konserttihovin kevätkauden avajaisiksi. Ensi perjantaina Mustonen soittaa saman ohjelman Bonnissa Beethoven-viikoilla, suosittelen.

tiistai 15. tammikuuta 2019

Die Loreley Aleksanterin teatterissa

Ooppera: Die Loreley - Aleksanterin teatteri 2019-1-15

Fredrik Pacius
Näin Fredrik Paciuksen ensimmäisen oopperan, Kaarle-kuninkaan metsästys, kansallisoopperassa 2007. Siitä jäi sen verran hyvät muistot, että hankin kotikuunteluun myös levytyksen Paciuksen viimeisestä oopperasta Die Loreley. Tuo Osmo Vänskän johtama levytys on hyvä tallenne harvinaisesta oopperasta.

Kun alunperin huomasin että Helsingin Oopperayhdistys on tuottamassa näyttämöversiota Loreleystä, niin kiinnostus oli kova nähdä ooppera myös lavalla. Aluksi näytti, etteivät näytökset sovi oikein kalenteriini, mutta onneksi tämä päivä sattui kuitenkin kohdalle.

Helsingin Oopperayhdistys palautti Loreleyn Aleksanterin teatterin samalle lavalle, jossa sen edelliset ja ainoat esitykset olivat 132 vuotta sitten. Kun lasketaan koko oopperan elinkaari, oli tämän iltainen esitys 11. oopperan näyttämöesitys kautta aikain.

Loreleyn paluu oli mielenkiintoinen kokemus monessakin suhteessa. Nykyisen tuotannon orkesterina toimii Ylioppilaskunnan soittajat. Orkesteri ei ole ammattiorkesteri ja korvatkin havaitsivat tuon aina toisinaan, vaikkapa intonaatio-ongelmina. Sinänsä tuosta ei suurta haittaa ole, onpahan samalla muistutus jousi- ja puhallinsoittimien hallinnan hankaluudesta.

Solistit selvisivät urakasta hyvin. Parhaan vaikutuksen teki pääosan, Lenoren, esittäjä Saara Kiiveri. Mukavasti lauloivat myös Henri Uusitalo ja Kristjan Mõisnik.

Tuotannon ohjaaja on Ville Saukkonen. Saukkosen ohjauksissa on yleensä paljon hyvää, mutta lähes kaikissa näkemissäni on ollut joku ihmeellinen huumoripläjäys, joka ei ole sopinut omaan pirtaani ollenkaan. Die Loreley on onneksi poikkeus. Ohjaus toimii kokonaisuutena hyvin. Lenoren toimintaa hahmotellaan mielen järkkymisen kautta, mikä sopiikin mainiosti. Kuitenkaan kaikki ei tunnu tapahtuvan Lenoren pään sisällä, mikä olisi sekin voinut sopia hieman kliseisesti nykyhenkeen.

Tinde Lappalaisen lavastus on toimiva ja symbolisen kitsas. Kuusi kiilaa toimii milloin missäkin virassa, mutta Janne Teivaisen valot antavat niille syvyyttä ja merkitystä.

Oikein kelpo oopperakokemuksella alkaa tämä vuosi. Suuri hatunnosto Helsingin Oopperayhdistykselle! Tällaista tarvitaan lisää ympäri Suomen niemen. Mahtavan teatterikokemuksen voi saada tuotettua ilman että lopputulos on viilattu täysin virheettömäksi.

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Lappeenrannan laulukilpailut finaali (2019)

Lappeenrannan laulukilpailut, Lappeenranta-sali 2019-01-06

Piano on vaihtunut orkesteriin
Lappeenrannan laulukilpailujen finaalista muodostui hieno konsertti. Saimaa Sinfoniettaa johti Vytautas Lukočius. Mielestäni kaikki laulajat onnistuivat hyvin loppukilpailussa. Oma suosikkini koko kilpailun ajalta naisten puolella on Aurora Marthens. Heti perässä kolkuttelevat Irina Nuutinen, Marika Hölttä ja Annika Leino. Miesten kilpailu tuntui hieman torsolta kun finaalissakin laulajia oli vain kolme. Heistä omat suosikkini olivat Jere Martikainen ja Tiitus Ylipää.

Finaalin suosikkiesitykset löytyvät Giuseppe Verdin musiikin parista. Tiitus Ylipään Fordin aaria Falstaffista ja Annika Leinon Leonoren aaria Trubaduurista.

Lopputulokset tulivat juuri:
Naiset:
1. Virva Puumala
2. Marika Hölttä
3. Aurora Martens

Miehet:
1. Jussi Vänttinen
2. Jere Martikainen
3. Tiitus Ylipää

Ei ole huomauttamista tuomariston valinnoista. Hienoja laulajia kaikki. Kiitos kaikille laulajille aina alkukarsinnasta lähtien! Varmaan osan näemme uudestaan kolmen vuoden päästä.

perjantai 4. tammikuuta 2019

Lappeenrannan laulukilpailut 4. päivä (2019)

Lappeenrannan laulukilpailut, Lappeenranta-sali 2019-01-04

Myös Ville Virtanen norkoilee kaupungintalolla

Viimeinen välieräpäivä alkoi kahden baritonin voimin. Jussi Vänttinen jätti minut alkuerässä hieman kylmäksi. Hänen tulkintansa ja esiintyminen oli kohdallaan, mutta itse laulaminen ei hirveästi säväyttänyt. Välieränsä hän aloitti kahdella vaikealla Wolfin ja Schubertin laululla. Alkuerän tuntemukset alkoivat valua mieleen, mutta sitten padot aukesivat ja fokus tuntui löytyvän Schubertin Der Doppelgängerin voimalla. Joonas Pohjosen Laulutunti iloittelun jälkeen välierä päättyi komeasti Ravelin lauluihin. Oikein komea välierä kokonaisuutena. Olisiko laulujärjestystä muuttamalla vielä tullut komeammaksi?

Seuraavaksi tuli vuoroon Tiitus Ylipää. Hänen instrumenttinsa ilahdutti jo alkuerässä ja sama meno jatkui myös välierässä. Ehkäpä välieräohjelmisto oli hieman tasapaksu yleisön kosiskelun kannalta. Itse kyllä vakuutuin Straussin Morgen! lopetukseen. Mainio esitys ja jännä kontrasti kahden eri baritonin välillä. Kelpo laulajia molemmat.

Kolmannen välierän toinen puolisko tarjosi sitten taas kaksi sopraanoa. Jenni Hietalan täyteläinen ja vahva ääni oli hienoa kuultavaa. Hieman saksan ääntämys herätti huolta, vaikka ässiä kyllä kuuluikin. Jenni tuntuu kovin varmalta esiintyjältä, vaikka onkin kisojen nuorin laulaja.

Jälleen saimme hienon kontrastin laulajien välillä kun kolmannen välierän päätti Marika Hölttä. Hänen äänensä taipuu koloratuurin suuntaan. Pidän kovasti niistä korkeista äänistä, alakertaan kaipaisin kuitenkin vielä vähän täyteläisyyttä. Marika on mainio esiintyjä ja ottaa kotiyleisön mukaansa. Hyvä laulaja on hänkin. Kenellä on rohkeutta laulaa Straussin Amor, ansaitsee kaiken kunnioituksen.

Neljännessä välierässä kuultiin vain kolmea laulajaa. Alina Koivula aloitti sopraanosuoran. Alkukilpailussa hänestä jäi positiivinen kokonaiskuva ja välierä paransi vielä mielikuvaa lisää. Välieräohjelmistosta eritoten Rahmaninovin laulut jäivät mieleen ja lopun Villa-Lobosin laulut sopivat mahtavasti loppuun.

Annika Leinon alkuerä jätti minut hieman haaleaksi, mutta välierässä lämpötila nousi huomattavasti. Hän oli rakentanut ohjelmansa Hindemithin teosten ympärille. Yleensä Hindemithillä ja minulla on sivistyneen rauhallinen suhde, mutta Annikan avulla koimme valaistumisen kolmisin. Hindemithin laulut sopivat todella hienosti hänen äänelleen ja toivon kovasti kuulevani häntä vielä finaalissa.

Olen tässä päivien kuluessa ihmetellyt kun suurta omaa suosikkia ei ole löytynyt, mutta välierien viimeinen esiintyjä Aurora Marthens rikkoi tuon lumouksen. Hieman ihmetytti miksi hän lauloi viimeisenä, sillä hänhän aloitti alkuerät, joten hänen olisi käsittääkseni pitänyt laulaa myös välierien ensimmäisenä. Mutta kyllä hän minun välieräkokemukseni kruunasi. Alkuerä kuulosti jo hyvältä, mutta välierä sitten huumasi täysin. Hyvää artikulaatiota, hienoa tulkintaa ja aivan mahtava ohjelmisto. Kiitos!

Yleisön osalta on vuorossa välipäivä ja finaali sitten sunnuntaina. Ja jälleen lopuksi ennen julkaisua vilkaisu laulukilpailujen sivuille ja sieltähän löytyvätkin jo finalistit:

Marthens Aurora, sopraano
Martikainen Jere, tenori
Nuutinen Irina, mezzosopraano
Puumala Virva, sopraano
Vänttinen Jussi, baritoni
Ylipää Tiitus, baritoni
Hölttä Marika, sopraano
Koivula Alina, sopraano
Leino Annika, sopraano

Sopii minulle. Heta Sammalisto-Muhosta olisin kyllä mielelläni kuullut vielä lisää.

torstai 3. tammikuuta 2019

Lappeenrannan laulukilpailut 3. päivä (2019)

Lappeenrannan laulukilpailut, Lappeenranta-sali 2019-01-03

YLE on saapunut saliin
Alkuerät on käyty ja kilpailut jatkuvat välierillä. Nyt kilpailijoilta odotetaan maksimissaan 25 minuutin laulukokonaisuutta. Jälleen mukana on rajoitteita, joten kolmasosaa Winterreisesta ei kannata yrittää tarjota.

Edelleen laulajakaartin tasaisuus jää ensimmäisenä mieleen. Toisaalta se on tietysti hyvä asia, mutta toisaalta olisi mukava löytää myös selkeitä supersuosikkeja.

Ensimmäisen välierän aloitti Jere Martikainen. Hän jäi positiivisena mieleen jo toissa kisoista ja hän tuntuu kypsyneen kovasti. Edelleen siellä pohjalla on navakkaa tenoriasennetta, mutta syvyyttä tulkintoihin tuntuu tulleen mukavasti lisää. Jere on kyllä omia suosikkejani, vahvaääninen kaveri.

Seuraavana lavalle tuli mezzosopraano Irina Nuutinen. Alkuerissä hän oli yksi ehdottomia suosikkejani. Välierä eteni myös komeasti, vaikkei aivan samanlaista huumaa tuonutkaan mukanaan. Vahva tulkitsija, tykkään kovasti.

Sopraano Virva Puumala jännitti mielestäni hieman liikaa alkuerän alussa joka saattoi haitata hänen Bach tulkintaansa, vai tulkitsenko vain väärin hänen kehonkieltään. Välierä lähti tasaisemmin käyntiin ja tähänastisista välieräohjelmistoista hänen kattauksensa on mielestäni parhaiten koostettu. Virvalla on upea ääni, mikä saattaisi tulevaisuudessa taipua dramaattisempaankin suuntaan. Välierä oli parannus alkuerään nähden.

Välierien ensimmäisen jakson päätti baritoni Aku Rantama. Komeaääninen veijari. Omat korvani kaipaavat vielä jotain pientä särmää joka kutittelisi hieman enemmän. Erittäin lupaava kaveri.

Toisen välieräjakson aloitti sopraano Piia Rytkönen. Hänen välieräesityksestään jäi mieleen Debussy osuus ja  Richard Straussin laulut.

Sopraano Heta Sammalisto-Muhonen omaa komean instrumentin. Ääni on rehevä ja siinä on huikea voimapotentiaali. Kontrolli onneksi kuitenkin pysyy. Hänen finaaliesitystään odotan mielenkiinnolla.

Johanna Takalon sopraano on sen sijaan lyyrinen ja heleä. Kelpo laulaja hänkin, vaikka artikulaatio välillä kohotti toista kulmakarvaani.

Henri Uusitalo on ainoa jatkoon päässyt basso. Hänen välierärepertuaarinsa koostui kaikki eri säveltäjien musiikista, mutta mielestäni hyvä kokonaisuus. Kelpo esitys häneltäkin.

keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Lappeenrannan laulukilpailut 2. päivä (2019)


Lappeenrannan laulukilpailut, Lappeenranta-sali 2019-01-02

Piano huolletaan jokaisella tauolla

Lappeenrannan laulukilpailujen toinen päivä jatkui alkuerien loppujaksojen parissa. Mielestäni taso on tänä vuonna todella tasainen. Selkeitä suosikkeja on kuitenkin vaikea hakea. Alkuerissä on laulettava neljä laulua, jotka on jaoteltu eri genreihin. Yksi laulu on oltava Bachin tai Händelin aaria, yksi aaria oopperasta, operetista tai musikaalista, yksi suomalainen laulu ja yksi vapaavalintainen laulu.

Tuo Bachin/Händelin aaria tuntuu olevan hieman hankala monelle kilpailijalle. Ymmärrän hyvin tuon paikan pakollisena lauluna, puhtaat perusasiat paljastavat paljon laulajasta. Laulujen järjestyksen valinta on hankala paikka laulajille. Moni tahtoo lopettaa ooppera-aariaan, sillä saa usein hyvän loppunosteen. Moni myös laittaa tuon Bach/Händel-aarian ensimmäiseksi, mikä on aika kova paikka. Jos tilanne hieman jännittää, niin tällä tavalla se kyllä kuuluu selkeästi. Tosin nuo passio-, oratorio- tai kantaattiaariat tulevat tietysti tositilanteessakin aika kylmiltään. Ollaan saatettua istua kuoron edessä jonkun aikaa ja sitten pitää antaa parastaan. Jos Bach/Händel ei tunnu siltä omimmalta repertuaarilta, niin ehkä olisi syytä aloittaa jollain muulla. Ei käy kyllä kateeksi kilpailijoita.

Kuten sanoin, selkeitä suosikkeja on tällä kertaa hankala bongata. Yhdelle ooppera-aaria sopii loistavasti, mutta kanttaattiosuus ei välttämättä yllä samalle tasolle. Toisella taasen lied tuntuu tulevan sydämestä asti, mutta joku toinen genre taas jättää jotain hampaankoloon.

Taso ei mielestäni ole huono, mutta täysin en ole vielä oikein syttynyt kehenkään. Tämän päivän omia erikoissuosikkejani olivat Tiitus Ylipää, Jenni Hietala, Marika Hölttä, Minna-Leena Lahti ja Emil Mahjneh. Mutta kelpo laulajia olivat kaikki muutkin.

Huomenna jatketaan välierillä. Toi, toi, toi kaikille jatkajille.

Ja juuri ennen julkaisu-napin painallusta löytyvätkin välierään valitut jo laulukilpailujen sivuilta:
Hietala Jenni, sopraano
Hölttä Marika, sopraano
Koivula Alina, sopraano
Leino Annika, sopraano
Marthens Aurora, sopraano
Martikainen Jere, tenori
Nuutinen Irina, mezzosopraano
Puumala Virva, sopraano
Rantama Aku, baritoni
Rytkönen Piia, sopraano
Sammalisto-Muhonen Heta, sopraano
Takalo Johanna, sopraano
Uusitalo Henri, basso
Vänttinen Jussi, baritoni
Ylipää Tiitus, baritoni