Kyllä oli mukava astua Lappeenranta-saliin kun lavalla oli paljon tuoleja odottamassa soittajia. Tänään lavalla oli Kymi Sinfonietan ja Lappeenrannan kaupunginorkesterin yhdistelmä, eli Kaakon Filharmonikot. Kapellimestarina Tibor Bogányi ja pianosolistina Gergely Bogányi.
Konsertin alkupuolen täytti Sergei Rahmaninovin musiikki. Ensin Vokaliisin orkesterisovitus ja sitten 3. pianokonsertto. Vokaliisi on haikean tarttuva kappale, joka mielestäni kaipaa selkeän solistin. Orkesterisovituksessa solistin virkaa toimittivat ykkösviulut, jotka mielestäni hieman turhaan soittivat seisaaltaan muun orkesterin istuessa. Ajatus viulusektion toimimisesta solistina voisi varmaan toimia jos sektio soittaisi todella tiukasti yhteen. Nyt pienet intonaatio-ongelmat estivät toivotun solistisen harhan.
Pianokonsertto oli selkeästi illan kohokohta. Pianon ääreen saapui Gergely Bogányi, joka on kapellimestari Tibor Bogányin veli. Rahmaninovin 3. pianokonsertto on yksi pianokirjallisuuden painavia monumenttejä, joka sai kelpo kohtelun Bogányin veljeksiltä. Mielestäni Gergely käsitteli rytmiä välillä mainion vapautuneesti ja kaivoi draamaa komeasti esiin. Konserttoa kuunnellessa pohdiskelin, että Rahmaninovin 3. konsertto antaa jossain mielessä rajoittuneen kuvan solistin taidoista. Ja aivan kuin vastauksena pohdintoihini Gergely soitti encorena Chopinin Es-duuri nokturnon, joka vakuutti minut lopullisesti hänen pianistin lahjoistaan. Nokturnon aikana unohtui jälleen se, että piano on lyömäsoitin.
Konsertin päätti Sibeliuksen 5. sinfonia. Odotukset tuohon Sibeliuksen positiiviseen sinfoniaan olivat korkealla, mutta tällä kertaa täytyy todeta että petyin esitykseen. Kaakon Filharmonikot ja Tibor Bogányi eivät mielestäni saaneet musiikin kaarta elämään. Lisäksi pienet epätarkkuudet ja epäpuhtaudet värittivät sointia liikaa. Olisi varmaan hyvä päästä hiomaan sointia isommalla kokoonpanolla enemmän. Lappeenrannan kaupunginorkesteri soittaa nykyään normaalisti puhtaammin ja paremmin kuin Kaakon Filharmonikot tänään. Syy ei tietenkään ole Kymi Sinfonietan, yhteistä harjoitusta vain enemmän.
Vaikka sinfoniasta jäikin vähän tunkkainen kaiku korviin, niin pianokonsertto oli ehdottomasti jo lipun hinnan arvoinen. Olisi se vain mukavaa jos tämän kokoista orkesteria kuulisi useammin Lappeenrannassa. Tuskin Kotkalaisetkaan huomenna samaa ohjelmaa kuunnellessaan toisin ajattelevat. Toivottavasti yhteistyö jatkuu ja vain syvenee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti