Sattui reissu sopivasti ja minulle tuli mahdollisuus nähdä Pelléas ja Mélisande uudelleen heti muutaman päivän jälkeen. Ensi-illasta löytyy höpinää täältä. Miehitys Pelléaksessa oli muuten sama, mutta Geneviéven osan lauloi tänään Sari Nordqvist. Hienosti hänkin selvisi omasta ensi-illastaan.
Kyllä olisi mukava käydä katsomassa suosikkiproduktioita useampaan kertaan. Kyllä uusintakatselu avaa aina lisää ovia. Edellisellä kerralla missasin kokonaan Ynioldin yrityksen viiltää itseään lasinsirpaleella. Tällä kertaa ajatuksia herätti myöskin bunkkeritilan "muu" käyttötarkoitus. Neljännen näytöksen alussa miesjoukko juoksee bunkkerin läpi ja jättää sinne laatikoita ja hiekkasäkkejä. Ainakin toisen laatikoista voisi kuvitella sisältävän aseita; olisiko jossain päin käynnissä sota, kapina, kansannousu tai jotain vastaavaa. Kellari- ja luolakohtauksen miesjoukotkin sopisivat tähän kuvaan.
Suosittelen tuotantoon tutustumista edelleen varauksetta. Jos minua jostain syystä pyydettäisiin ohjaamaan Pelléas ja Mélisande, niin itse todennäköisesti lähestyisin tarinaa enemmän abstraktimmalta näkökannalta ja antaisin katsojan mielikuvitukselle vielä enemmän vapauksia. Mutta kuten Marelli itse toteaa, hän halusi pitää tarinan fyysisen ulottuvuuden selkeänä ja antaa tulkinnan lähteä siitä liikkeelle. Siinä hän onnistuu hienosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti