lauantai 21. marraskuuta 2015

Nenä

Ooppera: Nenä - Kansallisooppera 2015-11-20

© 2015 Suomen Kansallisooppera / Heikki Tuuli
Syyskauden eniten odottamani kotimaan oopperakokemus, Wozzeckin ohella, on tietysti Dmitri Shostakovitshin Nenä. Shostakovitshin ooppera Mtsenskin kihlakunnan lady Macbeth on yksi suosikeistani ja nyt toteutui mainio tilaisuus nähdä Shostakovitshin nuoruuden teos. Kansallisoopperan tuotanto on alun perin Peter Steinin ohjaus Zürichin oopperaan ja uusintaohjaus Helsingissä on merkitty Georg Rooteringin nimiin.

Libretto pohjautuu Nikolai Gogolin novelliklassikkoon. Nenän juoni on pintapuolisesti varsin surrealistinen, mutta symboliikkaa siihen voi liittää vaikkapa yhteiskuntakritiikin tai psykologian alueilta. Steinin ohjaus ja Ferdinand Wögenbauerin lavastus tukevat molempia lähestymistapoja. Poliisille on tärkeää saada yksilö tuomituksi, poliisille ja lääkärille raha on tärkeä, mutta peitelty motivaattori. Poliisijoukolle ei raiskausta lähentelevä käytös tunnu vieraalta. Toisaalta nenänsä kadottaneen kollegioassessori Kovaljovin elämä tuntuu luhistuvan kasaan hänen pohtiessaan kuinka muut suhtautuvat hänen puutteelliseen ulkomuotoonsa. Seksuaalitulkintakin saa mielestäni polttoainetta nenän "puvun" muodossa. Ei tarvita kovin suurta mielikuvitusta nähdä nenä falloksena ja kastraation kokenut kollegioassessori onkin jo tulkintojen Pandoran lipas.

Shostakovitshin musiikki on nuoren säveltäjän ilotulitusta. Tyylit vaihtelevat reippain leikkauksin kansanmusiikista atonaalisuuteen ja omia korviani kutkutteleva yllätyksellisyys on hienosti läsnä. Miellän myös Shostakovitshin sävelkielen varsin geometrisena ja Wögenbauerin sirpaleinen lavastus tuki tätä aspektia mielestäni erittäin onnistuneesti. Ohjaus ja lavastus on kaiken kaikkiaan nappisuoritus. Oikein mainio tuliainen Zürichistä.

Orkesterille Nenä on kova pala. Michael Güttler onnistui mielestäni suhteellisen hyvin. Shostakovitshin musiikissa on vahva draivi joka helpottaa työtä, mutta parhaimmillaan Nenä vaatisi kliinisen tarkkaa kirkkautta, jolle tasolle ei ainakaan ensi-illassa vielä päästy. Myös sointivärien dynamiikka voisi olla vielä laajempaa, Shostakovitsh kestää ja kaipaa niitä raikkaita reuna-alueita.

Laulajia Nenässä riittää. Pääosin kaikki selviävät urakoistaan puhtain paperein. Vladimir Samsonov Kovaljovina on erinomainen ja Andrei Popov hänen lakeijanaan omaa komean tenoriäänen. Korttelipoliisina lauloi Alexey Sulimov, jolla on varmaan yksi hankalimpia aloitusosuuksia, ei välttämättä onnistunut aivan parhaalla tavalla. Naisosien tärkeimmät äänet olivat kotimaisin voimin varustettuja. Margarita Nacér, Jenni Lättilä, Pauliina Linnosaari ja Jeni Packalen olivat komeaa kuunneltavaa.

Hieman yleisön käyttäytymisestä jäi varauksellinen tunne. Onko Shostakovitshin sävelkieli vielä 85 vuoden jälkeen liian rankkaa kuultavaa? En oikein usko. Kansallisoopperan Nenä on kokonaistaideteos sanan parhaassa merkityksessä. Audiovisuaalinen namupala joka kannattaa ehdottomasti käydä bongaamassa.

torstai 19. marraskuuta 2015

Viulun lumoa Konserttihovissa

Konsertti: Viulun lumoa - Konserttihovi 2015-11-19

Henryk Wieniawski
Konserttihovin illan tarjonnan täytti romanttishenkinen viulumusiikki. Venäläinen pitkän linjan viulupedagogi Sergei Kravchenko antoi instrumenttinsa laulaa pianisti Maija Weitzin avustaessa. Fritz Kreislerin sävellysten ohella muut teokset olivat hieman yllättäen viulu-piano sovituksia viululle ja orkesterille sävelletyistä teoksista.

Tunnustanpa jälleen kerran etten ole Kreislerin musiikin suuri ystävä. Ne ovat hieman turhan hattaraa  minulle. Makea rysähtää päälle ja hetken hurman jälkeen sitä jää ihmettelemään mitä oikein tuli nautittua. Alt-Wiener Tanzweisen, eli Liebesfreud, Liebesleid ja Schön Rosmarin, kuultiin poikkeuksellisesti kokonaan. Lisäksi Kreislerilta kuultiin Preludi ja Allegro Pugnamin tyyliin, mikä antoi kenties eniten purtavaa Kreisler osastolta. Mutta eipä Kravchenkoa voi moittia minun Kreisler ongelmastani, kyllä maestro osasi puristaa niistä ne tehot joihin niiden suosiokin taitaa perustua.

Konsertti alkoi Beethovenin F-duuri Romanssilla. Se kuulosti kovin kuivakalta korviini, mutta olisiko siihen jäänyt hiukan lämmittelyn leima. Massenet'n Meditation ja Sain-Saënsin Havanaise sekä Johdanto ja Rondo Capriccioso täyttivät ranskalaisen musiikin suursuokkiosaston. Kyllä Kravchenkon varmuus ja selkeys ovat aika huikeaa tasoa. Toisaalta ripaus rajojen rikkomista antaisi äänelle vielä enemmän puhuttelevuutta.

Illan kohokohtia olivat konsertin ensimmäisen puoliskon päättävät kaksi Henryk Wieniawskin sävellystä: Legenda ja Polonaise brillante D-duuri. Jotenkin olin aistivinani etä Wieniawski saattaisi olla Kravchenkon suosikkisäveltäjiä. Kravchenkon ja Weitzin tulkinnat upposivat minuun täysillä. Kyllä voi viulu soida komeasti.

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Olli Mustonen Prokofjevin musiikkimaalarina

Konsertti: Olli Mustonen - Konserttihovi 2015-11-08

Sergei Prokofjev
Olli Mustonen piipahti Konserttihovissa tarjoilemassa viisi Sergei Prokofjevin pianosonaattia. Liekö isänpäivä pitänyt musiikinystäviä kotosalla, sillä yllättäen sali ei täyttynytkään kuten yleensä Mustosen vierailujen aikana on tapana. Sääli, sillä minun mittapuullani illan konsertti jää kyllä muistoihin pitkäksi aikaa.

Etukäteen konsertin ohjelmistoon tutustuttuani arvelin että Prokofjevin pianosonaatit sopisivat mainiosti Mustosen pianorepertuaariin. Enkä väärässä ollutkaan. Prokofjevin säkenöivä musiikkimaisema suodattui Mustosen kädenjäljen kautta hienosti. Tänään saimme nauttia sonaateista 5, 8, 1, 3 ja 7. Prokofjevin sävelkielen kehitys välittyi sonaattien erilaisten luonteiden avulla. Ensimmäinen ja kolmas olivat selvästi konservatiivisempia, mutta kahdeksanteen saavuttaessa sävellaji on edelleen kerrottu (B-duuri), mutta tonaliteetti on minun korviini lähinnä kuriositeetti. Musiikki elää ja tuntuu matkustelevan rajoituksetta.

Mustonen ei pidättele käsitellessään hovin Bösendorferia. Mutta sävyt ja värit eivät kuitenkaan katoa tai uppoa, vaan äänimassan arkkitehtuuri pysyy komeasti näkyvillä. Seitsemättä ja kahdeksatta sonaattia voi mainiosti referoida, kun tulee puhetta Konserttihovin suurista konserttikokemuksista.

Keskiviikkona sama ohjelmisto Helsingin musiikkitalossa, suosittelen lämpimästi.

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Marraskuun Mozart Konserttihovissa

Konsertti: Kamari 21 - Mozart - Konserttihovi 2015-11-01

Pimeä marraskuun alkuilta valaistui Konserttihovissa Mozartin musiikin avulla. Kamari 21 sarjaan kuuluvassa konsertissa Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch kumppaneineen johdatti meidät periodisoittimen avulla puuterin ja peruukkien tuoksuiseen musiikkimaisemaan.

Ilta alkoi Kaakinen-Pilchin ja Lilli Maijalan esittämällä Duolla viululle ja alttoviululle KV 424. Jousisoitinduolle sävellettyjä kappaleita osuu konserteissa valitettavan harvoin korviini. Jos kaikki natsaa kohdalleen, niin usein nämä ovat mainion intiimejä musiikkipaloja. Kaakinen-Pilch ja Maijala repivät Mozartin duosta varmaankin kaiken mitä siitä voi irti saada. Kaunista ja vaivatonta musiikkia, mutta kuten moni muukin Mozartin ei-ooppera musiikki, se jätti minut haaleaksi.

Seuraava B-duuri Jousikvintetto KV 174 oli jo askel mielenkiintoisempaa suuntaan. Duon lisäksi lavalle astuivat viulisti Réka Szilvay, alttoviulisti Riittaliisa Hakulinen ja sellisti Jussi Seppänen. Hienolta kuulostavaa soittoa koko kvintetolta. Pitkät virityshetket muistuttivat periodisoittimien ominaisluonteesta.

Illan kruunasi sitten A-duuri Klarinettikvintetto KV 581. Basettiklarinetisti Asko Heiskanen korvasi edellisen kvinteton toisen alttoviulun. Klarinettikvintetossa Mozartkin alkoi saada minun korvissani syvällisempää sisältöä. Kvintetto on alunperinkin sävelletty basettiklarinetistille ja periodisoittimien hellempi ääni hyväili korvia. Kvintetto sisältää myös kaikuja Mozartin Klarinettikonsertosta ja on kaikin puolin kelpo musiikkia varsinkin tämän tasoisten pelimannien kynsissä.

Sama konsertti on tarjolla Malmitalossa ylihuomenna 3.11. Menkäähän kuuntelemaan jos lähistöllä olette.