maanantai 20. kesäkuuta 2011

Ooppera: Götterdämmerung - Wermland Opera 2011-06-19

Wermland Operan kolmas Ring-sykli päättyi eilen. Reinintyttäret saivat sormuksen takaisin aaltojen alle, kirous ja ahneus pyyhkäistiin saman pesuveden mukana. Ihmiskunta sai jälleen uuden tilaisuuden. Loppukuvaksi jäi perheiden katse näyttämöltä, uusien sukupolvien mahdollisuus välttää edellisten virheet.

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, tämä oli ensimmäinen Ring jonka koen elävänä teatterissa. Levyltä niitä on tullut katsottua useampiakin ja hyllyssä on lisää odottamassa katselua. Vaikka Karlstadin Ring on varmaan erikoisempia tuotantoja teatterin ja orkesterin koon takia, tuskin parempaa aloitusta elävään Ring kokemukseen olisi voinut saada. Helsingissä syksyllä sitten kaikki on suurempaa.

Mikä eniten ilahdutti Wermland Operassa oli olemassaolevien voimavarojen taidokas hyväksikäyttö ja suuri rakkaus teatteriin. Ohjauksessa ja lavastuksessa ei lähdetty kurkottelemaan tähtiä taivaalta, vaan annettiin tarinan kertoa itse itsensä. Wagnerin tarina antaa eeppiset mittasuhteet ilman lisättyjä tulkintavaihtoehtojakin.

Vierustoveri, Karlstadin asukki, kertoi että ilmassa on huhuja Ringin palaamisesta tulevina vuosina. Ring on hyvä panostus kaupungille, pienehkö sali on täyteenmyyty ja Wagneriaanit (kuten allekirjoittanutkin) matkaavat kauempaakin viettämään viikon oopperakaupungissa ja sen ympäristössä. Jos tulevaisuudessa taso on sama kuin tänä vuonna, ei Karlstadin Ringiä voi olla liikaa suosittelematta.

Aloitinkin sitten yhteenvedolla mutta palataan vielä Götterdämmerungiin. Oikeastaan kaikki kommentit mitä edellisissä postauksissa on ollut pätevät myös Götterdämmerungiin. Mutta ensimmäistä kertaa mukana oli myös jotain mikä hieman häiritsi ja minkä olisin tehnyt toisin. Missään vaiheessa aikaisemmin ei päätään ole tarvinnut vaivata yrityksellä ajoittaa tapahtumat johonkin aikakauteen. Nyt ensimmäisen näytöksen ensimmäisessa varsinaisessa kohtauksessa Gunther, Gutrune ja Hagen olivat selvästi pukeutuneet 1900-asuihin ja Gibichungien hallin tuolit ja pulloviinin juonti antoivat viitteitä saman vuosisadan puolivälistä. Lisäksi Gutrudella oli rannekello. Sinänsä asia on mitätön, mutta tämä aiheutti pientä odotusta mahdollisesta selkeämmästä ajan määrittämisestä tai myytti vs. ihmistenaika asettelusta, mitä ei kuitenkaan lunastettu. Ainoa jatkumo tälle asustevalinnalle oli toisen näytöksen lopun pikakuvaelma Siegfriedin ja Gutrunen häistä, smokkeineen ja hääpukuineen. Mieluusti olisin pukenut näyttelijät samanlaisiin ajattomiin asuihin, mitä käytettiin muuten läpi tetralogian.

Solistit olivat tuttuja edellisiltä päiviltä. Hagenin osan lauloi Johan Schinkler, joka oli Fafnerina Reininkullassa. Hänen äänensä oli ihan ok, mutta Hageniin kaipaisin vielä enemmän jylhää pahuuden pauketta alarekisteriin. Waltrauten osassa lavalla piipahti Martina Dike, hieno suoritus. Kestosuosikkini viikon varrelta Marcus Jupither antoi vielä hyvän näytteen omasta osaamisestaan. Ja Ringin oikea sankarihan on Brünnhilde. AnnLouice Löglund oli juuri sitä. Hänen äänessään on piirteitä jotka eivät ole  välttämättä juuri niitä joista hullaannun, mutta tämän Ringin Brünnhildenä hän on nainen oikeassa paikassa.

Hieno viikko hienon musiikin seurassa!

PS. Juttelin muutaman orkesterin jäsenen kanssa toisella tauolla. Musiikkia ei ole transponoitu. Jousilla on vain ylin kieli luonnon materiaalia.

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Ooppera: Siegfried - Wermland Opera 2011-06-17

Perjantai-illan ratoksi oli tarjolla Ringin kolmas osa Siegfried. Edelleen päällimmäiset tuntemukset ovat vahvan positiivisia. Eritoten ohjauksen mutkattomuus ja lavasteiden toimivuus ilahduttavat. Karlstadissa tehdään oopperaa sydämellä.

Ensimmäisen kohtauksen lavastus olisi mennyt todennäköisesti läpi museoon jähmettyneeltä puritaaniltakin. Metsän keskelle oli sijoitettu sepän paja... Toisen näytöksen lohikäärme/Fafner oli muuttunut ilmalla täytetyksi jättiläiskäärmeeksi, mikä oli yllättävän onnistunut ratkaisu. Edelleen lavan keskellä oleva pyöreä, pyörivä, kallistuva alusta on keskeinen osa ja toimii yksinäänkin minimalistisena lavastuksena. Pidän kovasti lavastuksesta ja valoista.

Ohjauksenkin luulisi kelpaavan museon asukille. Tarina etenee niinkuin mestari sen toistasataa vuotta kirjoitti. Jännittää vähän mennäänkö näin loppuun asti, vai olisiko lopussa jotain yllättävää. Itse nautin myös Regietheater-ohjauksista, mutta alkuperäisideat ovat aina arvossa.

Nimiroolissa oli ruotsalainen sankaritenori Pär Lindskog. Mielestäni hän alussa hieman jarrutteli, mikä toisaalta on ymmärrettävää, mutta taasen toisaalta orkesteri on tällä kertaa kamariorkesteri. Hyvin hän urakasta selviytyi, mutta veikkaan että täyden orkesterin kanssa hän saattaa olla pulassa. AnnLouice Löglund on yllättävän tummaääninen Brünnhilde, kelpo laulaja hänkin. Illan suosikkini oli ehdottomasti Mimen esittäjä Jonas Durán. Vahva tenoriääni, hyvällä näyttelijällä varustettuna. Jo Reininkullassa ilahduttanut Marcus Jupither jatkoi hyvää työtään. Olisiko äänessä ollut vielä maanantain pöpöä, mutta rooli sopii aivan loistavasti hänelle.

Käsittääkseni jousiston käyttämien suolikielten takia orkesteri soittaa matalammalla vireellä. Pitää yrittää udella on seurueessamme absolutisteja tai mitata virettä sunnuntaina. Kiinnostaisi tietää kuinka paljon alempana mennään. Vierustoveri muuten kertoi (tuntee orkesterin huilistin) miten orkesterin balanssia on korjailtu "hankalan" parviaseman takia. Esimerkiksi orkesteriparvea kiertävän kangas on verkkomaista jousiston edessä ja tuubien yläpuolella on ylimääräinen kangaskatos telttana. :)

torstai 16. kesäkuuta 2011

Ooppera: Die Walküre - Wermland Opera 2011-06-15

Tällä kertaa tulee lyhyt blogipostaus. Oopperaa edeltävän yön aikana iskeneen vatsapöpön takia voimat olivat hävinneet täysin ja illan ooppera oli varsin metafyysinen kokemus. Hyvältä se näytti ja kuulosti, mutta en havainnoijan ylisubjektiivisesta olotilasta johtuen halua käydä näytäntöä tarkemmin ruotimaan.

Mikä eniten harmittaa on se, että oopperan jälkeen olisi ollut mahdollisuus kuulla ohjaajan mietteitä. Siihen en enää kyennyt, takki oli täysin tyhjä. Jospa perjantaina olisi jo "täyves järes".

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Ooppera: Das Rheingold - Wermland Opera 2011-06-13

Oopperauntuvikon ensimmäinen live Ring alkoi ja täpinät ovat vahvat. Aluksi voi vain todeta että viiden täyden Ring syklin toteuttaminen Wermland oopperan 350 paikkaisessa teatterissa on kunnioitettava suoritus. Tänään alkoi kolmas sykli. Normaalisti salissa on lähes 400 paikkaa, mutta orkesterimontun puuttumisen vuoksi on toinen parvi varattu kokonaan orkesterille. Ratkaisu on ensiajatuksena erikoinen, mutta käytännössä toimii mainiosti. Salin pienuuden vuoksi laulajat pääsevät helpommalla ja kaikkien ääni kuuluu loistavasti. Uskoisin, että tilanne olisi toinen isommassa oopperatalossa ja täysimittaisen orkesterin kanssa.

Karlstadissa orkesterin vahvuus on 45 soittajan paikkeilla. Wagnerin alkuperäisissä vaatimuksissa tuo määrä täyttyy jo viulujen ja alttoviulujen lukumäärällä. Eli karsinta on ollut kovaa. Kapellimestari Henrik Schaefer on lisäksi halunnut jousisoittajien käyttävän suolikieliä, mutta vasket saavat sen sijaan käyttää moderneja instrumenttejä. Schaefer lisäksi haluaa käytettävän portamentoa jousistossa. Portamento tarkoittaa yksinkertaisesti äänen liuttamista sävelestä toiseen. Tietenkään kaikkia sävelkorkeuden vaihteluita ei liu'uteta. Jos olet kuunnellut vanhoja äänityksiä (<1935), tiedät mistä on kyse. Laulajiltakaan ei toisaalta ole karsittu vibraaton käyttöä, jonka yleistyminen tapahtui noin sata vuotta sitten.

Toisen parven reunaa kiertää puolisen metriä korkea kangasvalli, joka käytännössä poistaa kaikkien soittimien suorat äänet. Eli kaikki soittimet tulevat "katon kautta". Kapellimestarin kohdalla on aukko, josta hän näkyy suoraan lavalle. Miltäkö orkesteri sitten kuulostaa? Oma paikkani on 1. parven ensimmäisellä rivillä keskellä ja siihen kuulokuva on hyvä. Tietenkin jousten suolikielet ovat rouheampi ääniset, mikä tietysti sopii muutenkin minun makuuni. Puhaltimet menettävät kirkkauttaan ja esimerkiksi toisen kohtauksen alussa vasket kuulostavat lähes urkuharmoonilta. Koska orkesteri on levittäytynyt koko toiselle parvelle, niin stereokuva on todella laaja. Mutta kokonaisuutena, varsinkin suhteessa laulajiin, orkesteri kuulostaa salin kokoon ja tuotantoon nähden sopivalta. Tietenkin yksi tärkeitä Wagnerin musiikin omia fanituksen aiheitani, eli isojen sointimassojen hurma ja vellonta puuttuu. Mutta toistan edelleen, tähän tapaukseen se tuntuu sopivan.

Laulajat ovat käsittääkseni kaikki ruotsalaisia, eikä joukossa ole kansainvälisiä supertähtiä. Eikä heitä tarvitakkaan. Kuten yllä mainitsin, tuotannon ja salin ominaisuuksien takia kaikkien ääni kantaa mainiosti. Kaikki illan solistit saavat korkeat pisteet. Alberichin osaa mahtavasti laulanut Marcus Jupither taisi olla hieman sairas, lopussa hänen äänensä oli pettää pariin otteeseen mutta hän selviytyi hienosti loppuun. Toivottavasti hän paranee perjantain Siegfriediin mennessä. Muita mieleen jääneitä onnistujia olivat Ivonne Fuchs Frickana, Maria Strijffert Erdana ja Frohin laulanut Kaj Hagstrand.

Ohjaus oli moderni, mutta samalla traditionaalinen. Wilhelm Carlssonin ohjauksessa oli monia ideoita joita on jo aikaisemmin nähty, mutta niistä oli koottu tasapainoinen kokonaisuus. Alun Reininä oli käytetty "savuista lasermattoa", jonka tapainen on vaikkapa Kupferin Reininkullassa Bayreuthissa 1980-luvulla. Keskeinen lavaste, pyöreä alusta, taas toi mieleen Wieland Wagnerin ohjauksia. Lavastuksessa käytettiin paljon taustaprojisointeja. Ne voivat olla halpoja toteuttaa, mutta toimivat myös tässä tuotannossa hienosti. Nibelheimiin vajoaminen toisen ja kolmannen kohtauksen välillä oli yksinkertaisen tehokas.

Todella hieno avaus Karlstadin Ringille. Ylihuomenna on sitten Valkyyria, siltä voi odottaa paljon.