lauantai 24. helmikuuta 2018

Giselle

Baletti: Giselle - Kansallisooppera 2018-2-23

© 2018 Suomen Kansallisooppera / Sakari Viita

Kansallisbaletin vuoden ensimmäinen uutukainen on Adolphe Adamin musiikkiin pohjautuva romanttinen baletti Giselle. Baletin ensiesitys tanssittiin vuonna 1841 ja eilen ensi-iltansa saanut Kansallisbaletin tuotanto on taasen Cynthia Harveyn käsialaa ja tuontitavaraa Oslosta vuodelta 2009.

Juonen puolesta Gisellessä liikutaan romantiikan ajan perusasioiden parissa. Taustalla on klassinen nuoren aatelismiehen seikkailu rahvaan parissa. Jo toisaalle kihloihin asti lupautunut veikko vetää talonpoikaisvaatteet päälleen ja hurmaa Gisellen. Kun tilanne paljastuu Gisellelle, tämän heikko sydän antaa periksi ja kuolema koittaa. Toinen näytös onkin sitten tarinan puolesta oikea romantiikan ajan helmi. Hautausmaan ympäristössä petettyjen nuorten neitojen haamut kaappailevat miehiä kuoleman tanssiin. Aatelismiehemme on joutua näiden wilien saaliiksi, mutta Gisellen nuori haamu saa pelastettua ensirakkautensa kohteen.

Romantiikan ajan taiteen ystävänä kaiken pitäisi olla siis kunnossa tuhtiin annokseen tunnetta ja paloa. Lavasteiden puolesta ollaan täydellisessä ympäristössä. Ensimmäisen näytöksen pienet talot,  taustoitettuna kukkulalinnalla, ovat mainioita, samoin kun toisen näytöksen öinen hautausmaa kuutamolampineen. Silmänruokaa vailla vertaa.

Baletin osalta ja musiikin puolesta taasen en kyllä Giselleen syttynyt. Adamin musiikki on omiin korviini kuivakkaa, eikä nostata tarvittavaa paatosta. Koreografia oli selkeä ja tanssijat laadukkaita, mutta tarinan kerronta ei imaissut valitettavasti minua mukaansa. Vika ei varmaankaan ole tuotannossa, uskon sen miellyttävän Gisellen ystäviä. Ehkäpä Giselle ei vain ole baletti minua varten.

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Beethovenia ja Brahmsia Konserttihovissa

Konsertti: Kamarimusiikin mestareita - Konserttihovi 2018-2-11

Beethoven (Riedel)
Viulisti Pietari Inkisen, sellisti Tuomas Ylisen ja pianisti Valeria Resjanin trio perustettiin jo vuonna 2004. En tiedä kuinka aktiivinen trio on läpi vuosien ollut, varsinkin kun Pietari Inkinen on tehnyt myös merkittävää kapellimestariuraa ympäri planeettaa. Trion kevättalven kiertue poikkesi myös Konserttihovissa ja ohjelmistossa oli Beethovenin ja Brahmsin musiikkia.

Konsertin ensimmäinen puolisko koostui Beethovenin variaatioista Mozartin Taikahuilun 'Bei Männern, welche Liebe fühlen' teemasta ja Es-duuri pianotriosta op. 1/1. Taikahuiluvariaatiot sellolle ja pianolle toimivat mukavana korvien virittäjänä. Nuori Beethoven oli jo säveltänyt paljonkin, mutta vasta kolme pianotrioa vuodelta 1785 saivat opusnumeron 1. Beethoven oli merkittävä myös pianistina ja noissa pianotrioissa kuulee kyllä mainiosti pianon korostuneen roolin. Illan trio-kokoonpanon pianistia Valeria Resjania olen kuullut Kuhmossa paljonkin, mutta hieman yllättäen vasta tämän iltainen Konserttihovin keikka sai minut kunnolla syttymään hänen pianismistaan. Sopiva intohimo, joka sytyttää sekä Beethovenin ja Brahmsin kamarimusiikin, tuntui hehkuvan Konserttihovin Bösendorferista.

Väliajan jälkeen hypättiin melkein sata vuotta eteenpäin musiikin historiassa. Jälleen pieni alkupala, Brahmsin osuus F-A-W sonaatista, eli scherzo viululle ja pianolle. Lopuksi Brahmsin c-molli pianotrio opus 101. Brahmsin kamarimusiikki on sydäntäni lähellä ja tämän iltainen esitys ei jättänyt toivomisen varaa. Brahms velloo ja vie mukanaan. Kiitos Inkisen, Ylisen ja Resjanin.