Kansallisoopperan Rusalka ohjaus on lainatuotantoa Kööpenhaminasta. Ensi-ilta oli Suomessa vuonna 2009 alkuperäisen ohjaajan Richard Jonesin voimin. Nyt tuotanto on palannut ohjelmistoon. Ilmeisesti jotain muutoksia on tehty, kun solistilista mainitsee uusintaohjaajiksi myös Kim Amberlan ja Timo Paavolan. Näin tuotannon jo vuonna 2009 ja ainakaan suurempia muutoksia en ollut havaitsevani.
Pidin ohjauksesta ja lavastuksesta (lavastaja Giles Cadle) jo muutama vuosi sitten ja nyt kun oli hyvä tilaisuus niin kävin katsomassa tuotannon uudelleen. Tällä kertaa kapellimestarina oli Tomáš Hanus, joten tsekkiläistä henkeä oli montusta odotettavissa. Ensimmäisessä näytöksessä ei musiikki oikein syttynyt paloon, mutta toisen näytöksen slaavilaishenkiset melodiat tuntuivat herättävän orkesterin eloon.
Laulajien kanssa minulla olikin enemmän ongelmia. Ainoa josta pystyn vilpittömästi sanoa pitäneeni, oli vedenhengen esittäjä Vladimir Baykov. Muiden äänet eivät minua täysin sytyttäneet. Rusalka, eli Olga Romanko, paransi myös huomattavasti toisesta näytöksestä lähtien. Tenoriprinssimme Avgust Amonov oli välillä valitettavan voimaton.
Parasta Kansallisoopperan Rusalkassa on hieno ohjaus. Varsinkin toinen näytös on hienoa teatteria Jonesilta. Rusalkan vieraantuneisuus, ihmisten tapojen ja rituaalien jäykkyys ja outous tulee hienosti kuvattua. Kolmannen näytöksen zombiesatamakapakka on varsin kolkko paikka.
Tekee mieli mennä katsomaan tämä jälleen uudelleen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti