maanantai 26. joulukuuta 2011

Il trovatore - Metropolitan Opera 1988, Levine, Melano

Lahden Ooppera esittää ensi vuoden alussa Giuseppe Verdin Trubaduuri oopperan. Muistin virkistykseksi tulevaa vierailua varten kaivoin Tapaninpäivän iltapäivän ratoksi levyhyllystäni New Yorkin Metropolitan-oopperan tallenteen vuodelta 1988.

Ikäänsä nähden tallenne on tekniseltä tasoltaan varsin hyvä. Ääniraita on stereo ja kuva on kohtuullisen hyvä. Tosin ensimmäinen adjektiivi mikä jää Fabrizio Melanon ohjauksesta mieleen on pimeys. Kaikki kohtaukset tapahtuvat hämärässä ja jokaisen näytöksen lavastuksen keskeinen elementti on porrasrakennelma, jota sitten varioidaan taustalla erinäköisin pylväin ja linnarakennelmin. Met on ollut aina, viime vuosiin asti, perinteisten lavastusten ja ohjausten vankka linnake ja tuohon kategoriaan tämäkin ohjaus voidaan laskea. Trubaduurin kohdalla jatkuva hämärä kyllä hieman laskee visuaalista näyttävyyttä, voisin kuvitella että teatterissa kokonaisuus on ollut vaikuttavampi.

Laulajakaarti onkin sitten nimekäs tuttuun Met tyyliin. Nimiosan laulaa Luciano Pavarotti ja komeasti laulaakin. Toki hän on jo tuossa vaiheessa ohittanut parhaat vuotensa, mutta kroppa on vielä kohtuullisissa mitoissa ja ääni toimii varmasti. Lavapreesens alkaa olla kyllä jo aika staattinen. Toisessa miespääosassa Kreivi di Lunana on Sherrill Milnes. Amerikkalainen baritoni on erinomainen Kreivi, hieno rooli häneltäkin. Toisen näytöksen "Il balen del suo sorriso" on erityisen vaikuttava.

Naispääosan esittäjä Eva Marton onkin sitten hieman enemmän rajatapaus. Ensimmäisessä näytöksessä hän ei tunnu olevan oikein kotonaan roolissa. Onneksi meno korjaantuu toisen näytöksen aikana ja paranee vain loppua kohden. Azucenana laulaa Dolora Zajick, joka onkin sitten nappivalinta rooliin. Dramaattinen mezzoääni, hienoa kuunneltavaa.

Metin orkesteria johtaa hienosti ja sävykkäästi James Levine. Eipä häneltä voi paljon muuta odottaakaan. Verdistä kun on kyse niin hienoja kuoroja on paljon ja Metin kuorokin on hyvässä iskussa. Kokonaisuutena hyvä tallenne.

lauantai 3. joulukuuta 2011

Ooppera: Juha - Kansalliooppera 2011-12-02

Kun Mikko Franck päätti peruuttaa Suomen Kansallisoopperan 100-vuotisjuhlaohjelmaan tilatun Ilkka Kuusiston Aino Ackté -oopperan esittämisen, niin korvaavaksi oopperaksi valittiin Aarre Merikannon Juha. Aino Ackté on kirjoittanut libreton Juhaan, joten Ackté linkki säilyi muutoksesta huolimatta. Kuusiston oopperan päärooli piti olla viilattu sopraano Camilla Nylundia varten. Onneksi Nylund ei kauhistunut ohjelmamuutosta ja saamme nauttia hänen laulamisestaan Marjan roolissa Juhassa.

Juhan on ohjannut Anna Kelo. Hän on siirtänyt Juhani Ahon tarinan viljavainioilta ja koskien kuohunnasta moderniin aikaan; lutuiseen maalaishuoltamoon, suurkaupungin kattohuoneistoon ja ilotaloon. Tarinan puolesta siirto istuu mainiosti. Valitettavasti libretossa on vain ehkä hieman liikaa alkuperäisen ajan kielikuvastoa, joka aiheuttaa hymyä nykypäivään siirrettynä. Vaikkapa kun Anja kertoo asuvansa Marjan lapsen kanssa saunassa, samalla kun istuu stailatun kattohuoneiston jättivuoteen reunalla. Tai kun Juhan hiihtelyä törmältä jäälle seurataan ilotalon oven takaa. Tuollaiset kun osaa päässään suodattaa siedettäviksi, niin päivitys toimii yllättävän hyvin.

Laulajat onnistuivat ensi-illassa hienosti. Tommi Hakala oli Juha, jota lavahabituksen puolesta olisi voitu vanhentaa enemmänkin. Shemeikan roolin lauloi vakuuttavasti Jyrki Anttila. Lavan ehdoton tähti oli kuitenkin Camilla Nylund, jonka ääntä voi vain ihastella. Toivottavasti hänestä tulee vakiovieras Kansallisoopperan lavalla. Toinen illan tähti oli Mikko Franck orkestereineen. Merikannnon modernia sävelkieltä kuunnellessa tuli välillä halu sulkea silmät ja nauttia vain musiikin väreistä ja rytmeistä. Onneksi tämä oli muutamaan otteeseen mahdollista välisoittojen aikana; muuten kyllä kannatti pitää silmät auki... ;-)