sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Boris Godunov Savonlinnassa

Ooppera: Boris Godunov - Savonlinnan oopperajuhlat 2015-07-11

Modest Musorgski
Kesäteatterin uusi Boris Godunov tuotanto levittää Olavinlinnan lavalle Modest Mussorgskin alkuperäisen 1869 version oopperasta. Säveltäjän kirjoittaman libreton pohjana ovat olleet Alexandr Puškinin samanniminen näytelmä ja Nikolai Karamzinin Venäjän valtion historia. Savonlinnan tuotannon ohjaajana puuhastelee saksalainen Nicola Raab.

Boris Godunov toimii draamana monella eri tasolla. Valta ja vallanhimo nousevat tietysti ensimmäisinä esille, vaikka päähenkilön suhteen ollaan jo vallanhimon jälkimainingeissa. Boris on aikanaan murhauttanut edellisen tsaarin pojan ja nyt uuden vallantavoittelijan käyttäessä tuon pojan nimeä psykologisena aseena, Boriksen omatunto herää, mieli järkkyy ja ajaa hänet kuolemaan. Eräs oopperan taso on myös kansan tarve saada itselleen johtaja, diktaattori. Onko Venäjällä mikään muuttunut viimeiseen 400 vuoteen?

Nicola Raab ja lavastaja George Souglides ratkaisevat Olavinlinnan leveän lavan ongelman rakentamalla lavan keskelle kultaisen häkin. Metaforana moinen ratkaisu on varsin kekseliäs. Kuoro, eli kansa, vaeltelee häkin ulkopuolella, kun taas häkin sisälle saavat valtaa pitävät oman lavansa. Sinänsä Raabin ohjaus ei yritä turvottaa librettoa, vaan antaa tarinan ytimille selkeän visualisoinnin. Hieno oivallus omaan makuuni oli esimerkiksi häkin ollessa vielä verhottuna tiilikankaalla, kun kansa kiertää hivellen sitä kuin Kaaban pyhää kuutiota. Uskonto ja politiikka on ollut aina tappava yhdistelmä.

Lavalla oli liinoilla peitetty puolenkymmentä patsashahmoa, joiden merkitys on hieman epäselvä. Kun Vähämielinen on kieltäytynyt rukoilemasta lapsentappajan puolesta, hän kiertää hiljalleen ympäri lavan ja paljastaa patsashahmot liinojen alta. Hahmot näyttävät olevan kultaisia patsaita jotka kuvannevat tavallista kansaa. En suoraan ymmärrä mitä Raab tahtoo tällä sanoa. Onko "tavallinen" kansa se, joka on valtion todellinen rikkaus ja sankari? Onko valtaa pitävien rikkaudet revitty kansasta?

Kyllä Raabin ohjaus on kuitenkin minun mieleeni. Varsin pienellä ja symbolisella työkalupakilla edetään. Ei minulle mitään suuria lisäoivalluksia Raabin Boriksesta tullut, mutta se mitä näkyi ja tapahtui, oli hyvällä maulla tehty.

Korville ilta olikin sitten lähes täydellistä juhlaa. Nimiosassa Matti Salminen ei esittelyjä kaipaa. Salminen on omien puheidensa mukaan lopettelemassa hiljalleen laulajauraansa ja Boris on ainakin Savonlinnassa Salmisen viimeinen uusi tuotanto. Eilinen Boris oli jälleen kerran huikeaa laulamista ja näyttelemistä.

Samaa korkeaa tasoa edustivat kyllä muutkin laulajat. Ennen oopperaa kuulimme varoituksen, että imettäjän roolin esittäjä Hilke Andersen oli flunssassa. Muutamaan otteeseen hänen äänensä olikin kadota kokomaan, toivottavasti eilinen puolikuntoesitys ei vaikuta hidastavasti hänen paranemiseensa.

Mika Pohjonen lauloi komeasti Vale-Dimitrin osan. Pohjosta joutuu nykyään kehumaan melkein kaikista rooleista jossa häntä kuulen. Hyvä Mika! Anna Immonen, yksi suosikeistani edellisissä Lappeenrannan laulukilpailuissa, lauloi hienosti Ksenian roolin. Kontratenori Artem Grutko oli mukava uusi tuttavuus Feydorin osassa. Giorgi Kirof melkein kietaisi yleisön sormensa ympärille Varlaamina. Heikki Aalto oli vakuuttava poliisi Nikitiš.

Savonlinnan oopperakuoroa ei voi liikaa kehua. Boris Godunovissa kuorolla on paljon komeaa laulettavaa. Matti Hyökki ja lapsikuoron valmentaja Leena Astikainen olivat hioneet timanttinsa täyteen loistoon.

Montussa työskenteli illan toinen legenda, Leif Segerstam. Segerstam saa parhaimmillaan puristettua orkestereista aikamoista magiaa, niin kävi eilenkin.

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Sofian Ring: Götterdämmerung

Ooppera: Götterdämmerung - Bulgarian kansallisooppera, Sofia 2015-07-09

Plamen Kartaloff Ring ohjaus piti komeasti korkean tasonsa loppuun asti. Tetralogian edetessä lavastus monipuolistui, mutta edelleen geometrinen perusteema oli kaiken pohjana. Mandorla antoi vulvana Jumalten tuhossa synnyn nornien kehruu kehrälle. Prologin edetessä mandorla muodostaa laivan jonne Siefried ratsastaa kartiogranellaan ja lähtee matkaamaan Reinillä kohti uusia seikkailuja.

Guntherista Kartaloff on tehnyt astronomin, jolla on oma observatorio. Ja siellähän kaukoputket ovat tietysti lieriön muotoisia. Siegfried-oopperan lopun avaruusprojisoinnit ja asusteiden scifi-henkisyys taitavat muodostaa avaruudesta yhden ohjauksen sivuteemoista. Tätä tukevat myös Gutrunen plateettataulut Gibichungien salissa.

Toisessa näytöksessä metallitankoverkko tekee paluun lavalle ja kukapa muukaan kuin Hagen käy siellä verkossa punomassa juoniaan. Alberichan on Jumalten tuhossa laulurooli, mutta Kartaloff antaa muutenkin Alberichille paljon lava-aikaa. Hän piipahtelee lavalla tuon tuosta tarkkailemassa tapahtumia. Hänhän koko pyörän laittoi pyörimään.

Hagenin keihäs kohtaa Siegfriedin selän keihään kärjen muotoisessa lavasteessa. Siegfried kuolee näin keihäästä keihään kärjen päälle ja matkaa viimeiset matkansa tuossa samassa seinättömässä ja kannettomassa ruumisarkussa. Kuoroa Kartaloff käyttää lavasteen tavoin. Kuorolaisten kartiopiikkihartia-asusteisiin kuului korkealla oleva siipilisäke, joka korosti kuoron lavasteluonnetta.

Jumalten tuhon lopun Kartaloff supistaa tyhjään näyttämöön ja yhden sinisen spottivalon valaisemaksi rinkulaksi. Onko maailmankaikkeus supistunut energiapalloksi ja odottaa uutta alkuräjähdystä?

Jumalten tuhossa taisi olla tämän kesäisen Ringin paras laulajakaarti. Valkyyrian Siegmund, Martin Iliev, lauloi tänään Siegfriedin. Verrattuna Kostadin Andreevin versioon toissapäivältä, oli tulkinta huomattavasti parempi. Kolmesta eri Brünnhilden esittäjästä tänään oli vuorossa Yordanka Derilova. Ehdottomasti paras heistä, vaikka Derilovan äänensävy on minun makuuni turhan lihaisa. Angel Hristovin äänestä puuttui Haageniin se matalin botne, mutta mielellään häntäkin kuunteli.

Orkesterille sattui tällä kerta taas hieman avoviritteisempi ilta, mutta ei sekään oopperailtaa saanut pilattua.

Sofian Ring on ollut kokonaisuutena erittäin positiivinen kokemus. Ohjauksen tyylikkyys ja tasaisuus ovat sen keskeinen voima, mutta samalla täytyy nostaa hattua tasaiselle laulajakaartille. Se toimii samalla hyvänä muistutuksena siitä, että nautittavaa oopperaa pystyy tekemään ilman niitä supertähtiäkin. Erich Wächter suoritti tasaista työtä läpi Ringin, mutta soittajat voisivat kiinnittää ihan perusasioihin enemmän huomiota. Ei noin paljon viremuljahduksia pitäisi tulla. Ensi kesänä taitaa Sofiassa mennä Tristan, mutta jos Ring vielä palaa, niin voin sitä lämpimästi suositella.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Sofian Ring: Siegfried

Ooppera: Siegfried - Bulgarian kansallisooppera, Sofia 2015-07-07

Sofian oopperatalo jonka sisällä ei saisi kuvata tauoilla...

Plamen Kartaloffin Ring ohjaus jatkui komeasti Siegfriedin merkeissä. Tetralogian edetessä on symboliikka saanut lisää syvyyttä, vaikka rakennuspalikat ovat edelleen entiset. Ensimmäisen näytöksen alkusoiton aikaan Kartaloff halusi painottaa tarinan jatkuvuutta ja Sieglinden keskeistä osaa Siegfriedin synnyttäjänä. Valkyyrian loppukuvan vaihtuessa uuteen muotoon saamme todistaa Siegfriedin syntymää ja Mimen kasvattajan roolin ensi sekunteja.

Kostadin Andreevin esittämästä Siegfriedistä on hieman hankala saada otetta. Nuoren yliterhakkaan, testosteronia tihkuvan rasavillin esittäminen on kirjaimellisesti näyteltyä. Näytteleminen on tässä tapauksessa luonteeltaan sellaista, jota näytteleminen on ollut varmaankin noin sata vuotta sitten. Epäilemättä ohjeet ovat tulleet ohjaajalta, mutta toteutus tahtoo livahtaa camp-osastolle. En oikein usko, että tämä olisi ollut ohjaajan tarkoitus, koska useassa kohtaa katsojan hymyily johtuu kenties hieman arveluttavista syistä.

Ensimmäisessä näytöksessä Mimen ja Vaeltajan arvuuttelujakso on jälleen loistavaa balettia. Kookas kuntoilupallo on maalattu maapalloksi jonka avulla Mime ja Vaeltaja pallottelevat dialoginsa. Kartaloffin Ringissä laulajien on syytä hallita äänensä erikoisissa asennoissa; Mime laulaa, kun häntä vedetään lattialla ja myöhemmin kun häntä pidetään käsinseisonnassa. Metsälintu lauleskelee roikkuessaan kuminauhojen varassa ja ilmassa kuperkeikkoja tehden.          

Siegfriedin pullistelu alasinta nostaen aiheutti alasimen halkeamisen hieman turhan aikaisin. Hienosti Andreev paikkasi tilanteen siirtyen istumaan alasimen päälle siten että Siegfried ja lava-avustaja saivat korjattua alasimen.

Toisessa näytöksessä rengas mallintaa Fafnerin luolaa ja sen ympärillä on ohuista metallitangoista rakennettu verkko. Alberich ja Vaeltaja kiipeilevät verkossa aivan saalistajat jotka ovat punoneet verkon ja odottavat saaliin saapumista. Jälleen mainio metafora. Fafnerin lohikäärmedilemma ratkaistaan soveliaasti renkaan sisältä haukkovilla kulmakartiolla.  

Kolmannessa näytöksessä Kartaloff ottaa lavastukseen Freudilaisia ulottuvuuksia. Erda saapuu kaarellaan seisovan mandorla renkaan sisältä, joka muistuttaa vulvaa. Myöhemmin Brünhilden herättäminen (uudellen syntyminen ihmiseksi) tapahtuu saman vulvan sisältä. Suosittelen Freudilaisesta näkökulmasta Ringiin kiinnostuneille Tom Artinin kirjaa The Wagner Complex. Sen lukemisen jälkeen Ring ei ole entisensä.

Brünhilden heräämisen yhteydessä projisoinnit heittävät lavalle avaruusnäkymiä, jotka kuvannevat uusien avaruuksien avautumista sekä Brünhildelle että Siegfriedille.

Ohjauksen suhteen olen edelleen vahvasti tykkäävällä kannalla. Toivon että Jumalten tuho jatkaa samaa linjaa.

Musiikin ja laulun suhteen tunnelmat ovat samanlaisia kuin aikaisemminkin. Orkesteri oli kokonaisuutena tänään paremmassa vireessä verrattuna Reininkultaan ja Valkyyriaan. Kapellimestari Erich Wächter ansaitsee taas taputuksen olkapäälle hyvin tehdystä työrupeamasta.

Jos Kostadin Andreevin näyttelijäntaidot herättivät ihmetystä, niin sama ongelma koski myös hänen vokaalityöskentelyään. Saksan kieli ei ollut ihan kohdallaan ja muutenkin työskentelystä jäi outo maku suuhun. Mutta hattua nostan kelle tahansa joka Siegfriedin roolin kykenee laulamaan, eikä Andreev oopperailtaa sentään onnistunut pilaamaan.

Brünhildenä oli tänään Radostina Nikolaeva jonka äänestä pidin enemmän kuin Valkyyrian Bayasgalan Dashnyamista. Wotan oli vaihtanut tulkitsijaa Vaeltajaksi siirryttyään ja Martin Tsonev teki kelpo roolin, vaikka hieman vaisu ääni hänellä välillä olikin.

Krasimir Dinev tulkitsi Mimen roolin  ja ansaitsee Tarkkaamo-blogin illan laulaja tittelin.

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Sofian Ring: Die Walküre

Ooppera: Die Walküre - Bulgarian kansallisooppera, Sofia 2015-07-05

Orkesterin vaskiryhmä kutsui yleisön sisään ennen Valkyyrian alkua.
Valkyyriassa Plamen Kartaloff jatkoi temmeltämistä geometrisen tematiikan alueella lavastuksen suhteen. Rengas taittuu ja muodostaa välillä mandorla kuvion, kolmannessa näytöksessä siitä on jäljellä vain tulinen puolikaari, jonka alle Wotan hyvästelee Brünhilden. Kärjellään seisova kartio on Hundingin majapaikan puunrunko, jonka kyljestä Siegmund riuhtaisee Notungin. Itseäni ilahdutti eniten Kartaloffin idea laittaa kartiot valkyyrioiden ratsuiksi. Ratsukartiot olivat kiinnitetty pyörällisiin alustoihin, joita mustiin pukeutuneet avustajat liikuttivat lavalla. Samalla kaunis muistutus teatterin todellisuuden harhasta ja kenties myös syvällisempi viittaus ulkoiseen ohjaukseen jota vaikkapa Wotan on harrastanut pelehtiessään ihmisnaisen kanssa.

Ratsukartiot tuntuivat jakavan mielipiteitä kanssakokijoiden parissa. Jotkut eivät pitäneet b-luokan scifileffojen avaruusalusassosiaatioista ja toisia taas tuntui tökkivän valkyyrioiden hieman huteran seisova ratsastusasento. Itse olin aivan hurmiossa kolmannen näytöksen hevosbaletista.

Ensimmäisessä ja toisessa näytöksessä taittuneen renkaan ja koko lavan halki kulki diagonaalisesti taso, joka toimi hienosti useampaan otteeseen historian kertaajana. Kun Siegmund ja Wotan kertovat menneistä tapahtumista monologeissaan, keskeisiä hahmoja ja paikkoja kulkee tuon tason läpi liukuhihnamaisesti. Samalla ne ovat myös projisoitu kaareen, ja vielä kun Wagnerin tarinaan liittämät johtoaiheet osuvat (tietenkin) kohdalle, niin lavalla nähdään todellinen multimediashow opastaen kokijan Wagnerin musiikkidraaman rakennuspalasiin.

Eilinen Reininkulta antoi luvan odottaa paljon Valkyyrialta ja pettymystä ei todellakaan tullut. Tähän asti Sofian Ringin ulkoasu on osunut minun makumaailmaani loistavasti. Ohjaus ja tapahtumat ovat Wagnerin mukaiset, mutta lavastus ja puvut siirtävät huomion sinne mielen ja myyttien temmellyskentälle. Kartaloff on valinnut rajallisen määrän pelimerkkejä, mutta käyttää niitä mestarillisesti ja luovasti.

Korvat nauttivat kuulemastaan tänään enemmän kuin Reininkullassa. Tänään paikkani oli permannolla ja eilen toisella parvella. Akustiikan ero oli näiden paikkojen välillä varsin suuri. Toisella parvella näin suoraan koko orkesterin, eli sen sointi pääsi myös suoraan korviini. Eilen mainitsemani laulajien vaisuus johtunee osaltaan myös tästä. Permannolla orkesteri tulee pelkästään heijasteena ja balanssi oli huomattavasti parempi. Hieman olen hämilläni havainnoista, sillä vaikkapa omassa Kansallisoopperassa vastaava balanssiero on mielestäni huomattavasti pienempi. Vinkki mahdollisille Sofiaan matkaajille: paikka permannolta.

Orkesterissa koettiin edelleen muutamia pieniä mutta hämmentäviä sävelkorkeuskriisejä, mutta eivät ne oikeasti oopperasta nauttimista haitanneet. Kapellimestari Wächter saa puhtaat paperit, imua alkoi löytyä.

Nikolay Petrov kuulosti tänään Wotanin roolissa paljon paremmalta kuin eilen. Vaikka kuuntelupaikkani oli parempi, niin silti jonkinlainen epätasapaino hänen äänessä tuntui olevan. Ääni ei ollut "täysvarma" koko ajan. Mongolialaissyntyinen Bayasgalan Dashnyam lauloi Brünhilden. Hänen korkea ja kova osastonsa oli ihan kelvollisessa kunnossa, mutta tessituuran ollessa matalammalla ja äänenpaine pienempi, tuntui ääni kaipaavan enemmän tarkkuutta ja tukevuutta.

Tämän illan suurimmat lauluonnistujat löytyvät ensimmäisen näytöksen kolmikosta. Siegmund, Sieglinde ja Hunding, eli Marin Iliev, Tsvetana Bandalovska ja Angel Hristov antoivat kolmiodraamalle kelpo äänen.

Ylihuomenna jatketaan Siegfriedin parissa. Odotukset ovat jälleen korkealla.

lauantai 4. heinäkuuta 2015

Sofian Ring: Das Rheingold

Ooppera: Das Rheingold - Bulgarian kansallisooppera, Sofia 2015-07-04

Sofian ooppera nosti Bulgarian Ring maiden joukkoon Wagnerin juhlavuonna 2013. Tuolloin Bulgariassa esitettiin ensi kertaa Nibelungin sormus. Reininkullalla aloitettiin kaudella 2009-2010 ja koko tetralogia valmistui vuodeksi 2013. Sen jälkeen koko Ring on esitetty vuosittain ja edelleen pelkästään oman maan artistien voimin. Tällä kertaa saksalaista kapellimestaria lukuun ottamatta.

Vaikka Sofian Ringistä löytyy arvosteluja ja materiaalia, päätin tällä kertaa pitää itseäni jännityksessä ja kohdata sen neitseellisin mielin. Nyt Reininkullan jälkeen en toki malta olla tutustumatta käsiohjelmaan, jonka sisällöstä voisivat monet oopperatalot ottaa mallia. Kaikki tekstit ovat myös käännettyinä englanniksi ja ohjaaja kertoo laajasti ajatuksistaan. Kun kerran konsepti on olemassa, niin miksi siitä ei uskaltaisi kertoa? Tuskin lisäinformaatio ja työnkuvaus kenenkään oopperakokemusta pilaavat.

Ohjaus ja lavastus ovatkin päällimmäisenä mielessä Reininkullan jälkeen. Ohjaajana Sofian Ringissä on bulgarialainen Plamen Kartaloff. Ohjaus noudattelee Wagnerin tarinaa, joten Regietheateria pelkäävät välttyvät sydämentykytyksiltä. Lavastuksen peruskonseptina ovat geometriset kuviot ympyrä ja kartio. Ympyrä on itseasiassa kahden sisäkkäisen ympyrän rajaama alue; rengas, eli Ring. Seitsemän kartiota pystyasennossa muodostavat Valhallan ja vaaka-asennossa Nibelheimin. Lavastus toimi mainiosti ja sen symboliikka todennäköisesti vain laajenee tetralogian edetessä.

Logen saapuminen näyttämölle purjelaudalla herätti hieman ihmetystä. Ihmetys vaihtui ihastukseen, kun loppukohtauksessa Reinintytärten jatkaessa pulikointiaan joessa Logen surffasi purjelaudallaan taas lavan poikki. Tuotannossa on mukana myös projisointitekniikkaa, jolla renkaan ja kartioiden pintaan luodaan kohtauksessa tarvittavaa symboliikkaa, kuten sateenkaari, Rein tai suurennos Erdan päästä.

Reinintyttärien jokikirmailu visualisoitiin hauskasti trampoliinien avulla. Alkusoiton aikana tyttärinä taisivat olla trampoliinin "ammattilaiset". Woglinden akrobaattiversio meinasi unohtaa osan vaihdon laulajaan ja laulaja odotti selkeän kärsimättömästi vuoroaan. Taitavia hyppijöitä olivat kyllä myös laulajaneidotkin.

Puvustus toimi mukavasti lavastuksen kanssa. Donnerin nuijan pää mukaili kartio-teemaa. Fasoltin ja Fafnerin hahmot olivat erityisen onnistuneet. Jättiläisten yläruumis alkoi nukkena solistin pään kohdalta.

Musiikin puolesta en ihastunut aivan yhtä varauksettomasti Sofian Reininkultaan. Orkesterilla tuntui olevan välillä hieman intonaatio-ongelmia, eikä kapellimestari Erich Wächter saanut imettyä minua Wagner-transsiin. Laulajista ei löydy varsinaisia heikkoja lenkkejä, mutta hieman persoonaton ja vaisu kuulokuva jäi monesta. Ehdottomia onnistujia olivat Fasoltin ja Fafnerin esittäjät Alexander Nosikoff ja Dirk Aleschus. Plamen Papazikov Mimen roolissa myös herätti innostusta.

Mutta jälleen kerran kokonaisuus vie voiton: erinomainen ilta musiikkiteatterin parissa ja innolla odotan huomista Valkyyriaa.