Ihmisen ääni on yhden laulajan monologiooppera, jonka libretto perustuu Jean Cocteaun samannimiseen näytelmään. Koko ooppera on käytännössä yksi puhelinkeskustelu, josta kuulemme vain sopraanoäänen osuuden. Langan toisessa päässä on solistimme miesystävä, joka on laittanut suhteen poikki ja on aikeissa mennä naimisiin toisen naisen kanssa. Ranskalaiset puhelinlinjat eivät olleet 1950-luvulla kovin luotettavia, joten välillä linja katkeaa, operaattori yhdistää vääriä numeroita ja tapahtuu muuta pientä draamaa.
Sisällön puolesta ooppera on intiimi katsaus solistimme sielunelämään, jossa puhelinlanka tuntuu olevan on kuin sukeltajan ilmaletku antaen elämänvoimaa. Tosin edellisen illan itsemurhayritys luo uhkaavia pilviä taustalle.
Englantilainen sopraano Felicity Lott sai vuonna 2011 luvan Poulencin perikunnalta esittää La voix humainen pianoversion pianisti Graham Johnsonin kanssa. Poulenc oli aikanaan ilmaisut ettei hän tahtonut pianoversiota esitettävän. Ilmeisesti pelkona oli oopperan supistuminen helpommin/kevyemmin esitettävään muotoon.
Felicity Lott on ollut Poulencin musiikin erinomainen tulkki pitkin uraansa ja hän on aikaisemmin myös levyttänyt La voix humainen orkesterin kera. Joulukuussa 2011 Lott ja Graham Johnson äänittivät La voix humainen kameroiden kera Länsi-Sussexin Music Roomissa. Lavastus on yksinkertainen: puhelinpöytä, divaani ja kukkamaljakko. Huoneen seinät ovat pelkkää mustaa, mutta niiden muoto tulee esille muutaman taulun avulla.
Felicity Lott imee kuuntelijan ja katselijan mukaansa 40 minuutin lähestulkoon hypnoottiselle matkalle. Olen kuullut oopperan orkesteriversion, mutta tällaisessa pelkistetyssä videotaltioinnissa laulajan ja pianistin version luo jossain mielessä vieläkin intiimimmän kokemuksen. Mutta ehdottomasti suosittelen myös orkesteriversion kuuntelemista. Vaikkapa Lottin omaa versiota Orchestre de la Suisse Romanden ja kapellimestari Armin Jordanin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti