Konsertti: Lappeenranta-sali 2013-10-11
Viikonloppu alkoi mukavasti Johannes Brahmsin musiikin parissa Saimaa Sinfonietan konsertissa. Kaksoiskonserton solisteina vierailivat viulisti Jukka Merjanen ja sellisti Tuomas Ylinen. Lappeenrannan ja Mikkelin kaupunginorkestereiden symbioosia johti Tibor Bogányi.
Illan ohjelmistosta teki mielenkiintoisen Brahmsin kahden orkesteriteoksen sävellysajankohdat. Konsertti alkoi Kaksoiskonsertolla, joka on Brahmsin viimeinen orkesteriteos. Väliajan jälkeen kuultu Serenadi nro 1 taasen on ensimmäisiä Brahmsin orkesteriteoksia ensimmäisen pianokonserton ohella. Serenadin ja kaksoiskonserton välillä on 30 vuotta keskeistä musiikinhistoriaa.
Oma suhteeni Brahmsin musiikkiin on herännyt kamarimusiikin kautta. Romanttinen vellonta sulatti vihdoin minutkin, ja kaksoiskonsertto velloo kyllä vahvasti samojen tunnereaktioiden henkeä. Kun sitä pääsi näin mainiosti vertailemaan serenadiin, niin konsertto kuulostaa huomattavasti hallitummalta kokonaisuudelta. Serenadissa muoto kenties pullistelee luontevan kerronnan sijaan. Ei serenadia voi liian pitkäksi (noin 45-50 minuutta) sanoa, mutta rakenteen selkeä mukaansatempaava virta ei pääse täyteen voimaan.
Kaksoiskonserton solisteista ei moittimista löydy. Merjanen, Ylinen ja orkesteri Bogányin johdolla veivät minut mukaansa. Hitaan osan loppupuolella oikein säpsähdin kuinka hyvältä kaikki kuulostikaan. Kunnes Lappeenranta-salin äänekäs ilmastointi mursi taian. Konserton jälkeen Merjanen ja Ylinen soittivat ylimääräisenä Johan Halvorsenin Passacaglian Handelin teemasta. Bogányi antoi heille hulluttelevaa taustatukea Linnoituksen isännnän roolissa.
Mainio konsertti jälleen Lappeenrannassa. Ehkäpä kuitenkin kuuntelisin teokset mielummin sävellysjärjestyksessä. Kaksoiskonserton imu jättää kenties vielä paremman nosteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti