Johannes Vesterisen luotsaama Sonus Borealis tarjosi pääsiäisen ajan aikamatkan esittämällä saksalaisen Melchior Vulpiuksen Matteus-passion. Alkuperäinen sävellys on jotakuinkin tarkalleen 400 vuotta vanha ja tänään kuulimme version, joka pohjautuu kanttori Johannes Urnoviuksen käsikirjoitukseen vuodelta 1729.
Johannes Vesterisen erikoisalana on vanha (kirkko)musiikki, joka puhtaasti musiikillisista lähtökohdista ei välttämättä ole lempimusiikkiani. Mutta konserteissa elävänä kuultuina ne tarjoavat mielenkiintoisen kokemuksen, joka ulottuu myös musiikin ulkopuolelle. Musiikkia kuunnellessa tulee pohdittua myös sen historiallista ja eritoten kulttuurihistoriallista aspektia. Miten Turussa lähes kolmesataa vuotta sitten esitettiin samaa passiota; mikä oli mahtanut olla sen tie Suomen niemeen, kuinka sitä esitettiin, ketkä sitä esittivät, miten laajasti sitä esitettiin ympäri Ruotsia?
Vulpiuksen Matteus-passio etenee pääosin resitatiivin voimalla. Kertojaääni kertoo tarinan johon Jeesus, Pilatus, Juudas ja muutama muu henkilö kuoron ohella liittävät omia vuorosanojaan. Tämän iltaiseen versioon Sonus Borealis oli lisännyt myös neljä koraalia vuoden 1701 virsikirjasta. Solistien osuus oli siis käytännössä resitointia, mutta kuoro-osuuksissa kuultiin jo hieman monipuolisempaa tekstuuria joissa kuoron ja solistien taito ilahdutti.
Oikein mukava lauantai-illan musiikkimatka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti