 |
| © 2019 Suomen Kansallisooppera / Stefan Bremer |
Odotukset olivat korkealla. Jää pohjautuu Ulla-Lena Lundbergin menestytä saneeseen kirjaan, jonka oopperalibretoksi on muotoillut Juhani Koivisto. Oma lukukokemukseni romaanista odottaa vielä poimimista eteisen kirjahyllystä, mutta näin jälkikäteen ajatellen olikin parempi, etten ollut lukenut kirjaa ennen oopperan kokemista.
Itse tarina on kuin oopperaan luotu. Nuori pappi saapuu perheineen eristyneeseen yhteisöön ja voittaa heidän luottamuksensa. Raaka luonto ei tunne sympatiaa, vaan poistaa papin elävien kirjoista jättäen perheen tulevaisuutensa raunioille.
Uskon että itse kirja on monisyinen teos, jossa puretaan yhteisön sisäisiä jännitteitä ja monet henkilöhahmot saavat taustaa tekemisilleen. Oopperan suhteen tuntuu, että librettoon on yritetty ahtaa aivan liikaa asiaa. Asiat ja tapahtumat vierivät ohi kuin katsellen lyhyitä filminpätkiä muistojen bulevardilta. Mikään ei oikein tunnu pysäyttävän ja koskettavan. Anna Kelon ohjauskin tuntuu antavan viitteitä yhteisön sisäisistä henkilösuhteista. Niitä on varmaan kiva bongailla kirjan perusteella, mutta tarinan suhteen neitseelliselle oopperan kokijalle ne tuntuvat päälle liimatuille, turhalta koristelulta. Antonin henkimaailma ja Irinan perheen uudelleen kokoaminen toimivat varmasti kirjan muodossa ja laajuudessa, mutta minun hukuttautumistani draaman tunnemyrskyyn oopperan keinoin ne melkeinpä häiritsevät.
Sinänsä libretto toimii kyllä hyvänä sisäänheittäjänä kirjan lukemiselle. Mutta oopperan selkärankana se ei keskity tarpeeksi draaman ytimeen
Tällä kertaa Jaakko Kuusiston musiikkikaan ei oikein sytyttänyt minua. Sävyjä ja luonnonvoimia tuntuu kyllä löytyvän. Mutta varsinkin ensimmäisessä ja toisessa näytöksessä solisteilla ei aina ollut tilaa tuuheassa, mutta silti hieman sisäisesti elottomassa äänimaisemassa.
 |
| © 2019 Suomen Kansallisooppera / Stefan Bremer |
Vaikka napakymppiä ei Jäästä ainakaan ensi kokemalla tullut, kannattaa se silti ehdottomasti mennä katsomaan. Kati Lukkan ja Thomas Hasen lavastus ja valot/videot ovat hienoa nähtävää ja uuden oopperan synty on aina juhlimisen arvoinen asia.
Näin teoksen tänään toisella miehityksellä. Pelkonen ja Palo olivat päärooleissa hyviä. Vaikka itse ehdin (juuri ja juuri) romaanin lukea etukäteen, tuntemukseni ovat silti varsin samanlaiset. Jää jätti kylmäksi, valitettavsti ei kuitenkaan polttavan kylmäksi vaan jätti koskettamatta monista hyvistä kvaliteeteista huolimatta.
VastaaPoistaKiitos kommentista!
PoistaTunnistan tuon kokemuksen, kun ooppera ei kosketa. Olli Kortekankaan komeita oopperoita on nähty vuosien aikana useita, mutta mikään niistä ei ole minusta tuntunut oikein miltään. Ei edes viimeisin, vaikka siinä oli aiheena repivä sisällissota.
VastaaPoistaAikanaan luin Jään hitaasti ja toivoen, ettei se milloinkaan loppuisi. Kirja teki suuren vaikutuksen. Tässä oopperassa pääsin heti kirjan tunnelmiin ja nautin kyllä teoksesta suuresti. Jaakko Kuusiston musiikki soi minun korvissani vaikuttavasti.
Dramaturgisia ongelmia kieltämättä oli. Irina olisi kannattanut jättää kokonaan pois. Kuoro kertoi tarinaa välillä turhan naiivisti ja toi mieleen Ilmajoen kansanoopperat.
Minua Jää kuitenkin lämmitti mukavasti. Olen menossa katsomaan uudelleen kakkosmiehityksellä.
Kiitos kommentista. Melkein menin katsomaan kakkosmiehityksen ensi-iltaa, mutta ainokainen vapaa lippu oli permannolle ja siinä oli vähän liikaa hintaa kun ensituntemuksetkin olivat niin haaleat. Eiköhän tuo palaa aika pian takaisin kovan suosionsa johdosta. Jospa sitten kokeilen uudelleen.
PoistaPitkästä aikaa ajan puutteen takia löysin itseni täältä Tarkkaamosta, jossa joskus aiemmin istuin tiuhasti kuuntelemassa vaikutelmia oopperoista ja konserteista.
VastaaPoistaMatka tänne kulki hämmentävän mutkikkaita teitä alkaen Turun musiikkijuhlista v. 2019, jonne tie oli ollut melkein yhtä mutkikas.
Ja mitäs täällä?
Täällä tutuksi tullut kirjoittamaan pystyvä ja musiikkiin erikoisen lujasti ja osaavasti kiintynyt ääni puhuu vakaasti ja rauhallisesti ja saa ilman ponnistelun tuntua oman mielipiteensä selkeästi ilmaistua, niin kuin aina.
Tuntui mukavalta. Mutta kun tiedän tällä hetkellä etten voi ainakaan lähiaikoina itse istua katsomassa tätä oopperaa, luen mielelläni kaikkien siellä istuneiden mielipiteet juuriaan myöten.
Kirjan, Jää, olen kyllä jo kauan sitten lukenut, ja se jätti minuun pysyvät jäljet. Pidin siitä niin kovasti, että melkein itketti kun se loppui. Muistan, miten teki mieli heittäytyä avantoon pelastamaan sinne pudonnutta henkilöä, joka olisi ollut oikeassakin todellisuudessa hullun hommaa. Sillä pian sieltä olisi löytynyt yhden ruumiin sijaan kaksi ruumista.
Kirja kokonaisuudessaan tuntui minusta sitä lukiessani todellisemmalta kuin oma todellisuuteni ympärilläni.
Tervetuloa takaisin Liisu! Minulla on kirja tällä hetkellä luettavana. Edelleen olen kyllä oopperan suhteen samalla kannalla kuin ensi-illan jälkeen. Ei oopperasta nauttimiseen pitäisi tarvita lukea kirjaa. Varmaan Jää tulee mentyä katsomaan uudelleen joskus uusintakierroksella. Saa nähdä miten silloin vaikuttaa...
Poista