Vesteristen musiikkikalenteri on pysähtynyt suunnilleen Johann Sebastian Bachin aikaan. Vielä siten, että Bach itse ei ole mukana kalenterissa, vaikka monet hänen aikalaisensa ovat. Tätä en suinkaan totea negatiivisena kommenttina. Oma musiikkimakuni kun oikeastaan alkaa tuosta Bachista ja ulottuu tähän hetkeen. On todella hienoa kuulla tätä vanhempaa musiikkia elävänä. Näihin säveltäjiin ja kappaleisiin en kovin helpolla törmäisi muuten.
Illan konsertin teemana oli laskiaistiistain ja mäenlaskun hengessä laskevat bassokuviot. Saimme kuulla kaksi passacagliaa ja neljä chaconnea joita yhdisti laskeva sävelkuvio. Ihan hauska idea konseptiksi. Täytyy tosin myöntää, että kuusi kappaletta samalla idealla on varmaan aika maksimimäärä. Heinin viulunsoitto on parantunut viime kuulemasta, vaikka välillä onkin hieman intonaatio-ongelmia. Kannattaa mennä kuuntelemaan Vesterisiä kun kohdalle sattuvat. Onhan se jo jännä ajatella, että näitä samoja kappaleita ihmiset istuivat kuuntelemassa jo 350-vuotta sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti