Lappeenranta-saliin oli saapunut ilahduttavan paljon yleisöä Saimaa Sinfonietan konserttiin. Vierailevana kapellimestarina orkesteria johti Santtu-Matias Rouvali ja Sergei Prokofjevin toisen viulukonserton solistina oli Anna-Liisa Bezrodny. Illan muu ohjelmisto koostui kolmesta Hugo Alfvénin Kustaa II Aadolf sarjan osasta ja Beethovenin viidennestä c-molli sinfoniasta.
Konsertti alkoi Hugo Alfvénin musiikilla. Täytyy myöntää että ruotsalainen musiikkin on minulle varsin tuntematonta. Alfvénin Kustaa II Aadolf sarja on tilattu näyttämömusiikiksi Kustaa II Aadolfin kuoleman 300-vuotispäivän muistoksi tehtyyn näytelmään 1932. Alfvén ei innostunut itse näytelmästä, vaan haki inspiraationsa Grimbergin historiakirjoista. Kaikkiaan sarjassa on kahdeksan osaa ja niistä seitsemäs, Elegia, lienee Alfvénin eniten soitettuja teoksia. Tänään ennen Elegiaa kuultiin sarjasta myös osat Sarabande ja Menuetti. Ensimmäinen Sarabande meni hieman ihmetellessä on mikä oikeastaan on sarabanden tempo. Kyseessä pitäisi olla tanssi, mutta varsin hidas oli tämän iltainen versio. Menuetti piristi tunnelmaa jo huomattavasti ja Elegiaan mennessä olikin kaikki sitten jo loksahtanut kohdalleen. Rouvali loihti orkesterista herkän kauniit sävyt. Kaunista yömusiikkia ennen kuninkaan kuolemaa.
Prokofjev kirjoitti toista viulukonserttoaan ympäri eurooppaa. Se jäi hänen viimeiseksi sävellyksekseen ulkomailla ennen palaamista Neuvostoliittoon. Ensiesitys oli Madridissa vuonna 1935. Jotain ajan hengestä ja konserton saamasta huomiosta Espanjassa kertoo se, että espanjalaiset lähettivät myöhemmin muusikkodelegaation kiittämään säveltäjää! Konsertto ei välttämättä lukeudu omiin suursuosikkeihini, vaikka se sisältääkin paljon mielenkiintoista materiaalia. Omaan korvaani ensimmäinen osa on hieman hajanainen ja kolmannen osan kastanjetit eivät ihan riitä Espanja-hengen nostatukseen. Illan solisti Anna-Liisa Bezrodny on tuttu Lappeenrannastakin parin vuoden takaa Shostakovichin viulukonsertosta. Komeasti hänen viulunsa soi Prokofjevinkin ohjeiden mukaan ja yhteistyö Rouvalin kanssa tuntui toimivan hyvin.
Illan pääteos, Beethovenin viides, on yksi länsimaisen taidemusiikin peruskivistä. Todennäköisesti jokainen länsimaissa kasvanut, edes hieman sivistyksen pariin joutunut henkilö tunnistaa kohtalonsinfonian alkutahdit. Beethovenin yhdeksän sinfonian joukossa se on puolivälin paikkeilla omalla mielenkiintoisuuslistallani. Illan esityksestä ei paljon pahaa sanottavaa ole. Ehkä hitaassa osassa olisi herkkyyttä voinut olla vielä enemmän. Bassoja Rouvali kaivoi hienosti esiin, mikä Beethovenissa onkin tärkeää. Rouvalin kannustavaa otetta orkesteriin oli ilo seurata.
Olipahan hieno konsertti taas. Rouvali ja Bezrodny ovat tervetulleita vieraita Kaakkois-Suomeen. Sen verran eläväinen kaveri nuori maestro kyllä on, että kapellimestarikorokkeen nuottitelineeseen on syytä hankkia korotettu etureuna. Ei tarvitse vahtia niin usein ettei partituuri tipahda telineeltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti