Konserttihovi aloitti kevätkautensa kamarioopperoiden voimalla. Etelä-Karjalan Orkesteri johtajanaan Boguslaw Kobierski oli koonnut konserttihovin mittakaavassa suuren esiintyjäjoukon tarjoamaan musiikkiviihdettä lauantai-illan ratoksi. Ohjelmassa kuultiin Mozartin Teatterinjohtaja (Der Schauspieldirektor) ja Pergolesin Palvelija emäntänä (La Serva Padrona).
Terminä kamariooppera ei ole vielä edes 100 vuotta vanha ja toisaalta tämän iltaiset teokset ovat molemmat 1700-luvun tuotantoa. Eli mistä on kysymys? Mozartin Teatterinjohtaja on saksalainen singspiel, jonka resitatiivit ovat puhutut, eivät lauletut. Alkusoiton jälkeen onkin pitkä näytelmällinen puheosuus ennen kuin laulaminen alkaa. Sen sijaan Pergolesin Palvelija emäntänä on lyhyt (noin 45 minuuttia) opera buffa, joka alunperin oli välisoittona (!!!) Pergolesin vakavassa oopperassa Ylpeä vanki. Ylpeä vanki on vaipunut unohduksiin, mutta Palvelija emäntänä on jäänyt elämään. Kamariooppera on taas Benjamin Brittenin keksimä termi 1940-luvulta, joka kuvaa vain oopperaa joka esitetään pienemmällä kokoonpanolla. Eli periaatteessa mikä tahansa ooppera pienellä kokoonpanolla esitettynä on kamariooppera. Itse sanoisin esimerkiksi Karlstadissa viime kesänä näkemääni Wagnerin Ring-sykliä kamarioopperaksi.
Tämän päivän oopperan ystävälle Teatterinjohtajan ja Palvelija emäntänä oopperoiden juonet ovat kevyttäkin kevyemmät. Mutta eihän sitä aina tarvitse pohtia syvällisempiä asioita, raikas hömppä on välillä terveellistä. Aina elävä oopperaesitys television tusinaviihteen voittaa. Teatterinjohtaja esitettiin kokonaan suomeksi, mutta valitettavasti Palvelija emäntänä oopperasta oli suomennettu vain resitatiivit.
Olen kuullut parempia orkestereita ja parempia laulajia, mutta kun Etelä-Karjalan orkesteri seuraavan kerran esittää oopperaa, olen varmasti yleisön joukossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti