Kansallisooppera päätti pitkän kuivan kautensa barokkioopperan suhteen eilen. Händelin Julius Caesar sai ensi-iltansa Howard Armanin johdolla ja Ville Saukkosen ohjauksella. Valaistuksesta vastasi Patrick Woodroffe ja puvuista ja tarpeistosta Kalle Kuusela.
Odotin Ville Saukkosen ohjaukselta enemmän. En pitänyt hänen Gianni Schicchi ohjauksestaan viime keväältä ja toivoin että kun tällä kertaa ooppera ei ole pelkkä komedia, hän esittäisi jotain muuta kuin jatkuvaa koheltamista. Jossain määrin Saukkonen lunasti odotukset, mutta valitettavasti koheltamisen henki tahtoo purskahdella myös draaman puolella. Saukkosella on paljon hyviä ideoita ja hänelle voisi olla hyötyä avustajasta, joka huomauttaisi että ideointivaiheen kertakäyttövitsit eivät kenties toimi kuitenkaan lavalla yhtä hyvin ja olisi mukana huolehtimassa tarinan kasassa pysymisestä.
Minulle tuli Saukkosen Julius Caesarista mieleen kokoelma musiikkivideoita jotka ovat höllästi yhteydessä toisiinsa. Musiikkivideot sisältävät kantaaottavia ajatuksia jotka olivat liian valmiiksipureskeltuja. Lasten valtapeliä, seksillä saa, syyllisyys painaa, nöyryytys murskaa... Jokainen oopperan henkilöhahmo viedään niin pitkälle karikatyyriksi, ettei samaistumista enää tapahdu. Lähimpänä normaaleja ovat Cornelia ja Sextus, jotka molemmat tappavat lopussa itsensä. En tiedä onko tämä sitten se tarina mitä Saukkonen tahtoo kertoa. Voi olla... Jos Saukkonen onnistuu jossain vaiheessa hieman hillitsemään itseään, niin lopputulos on varmasti parempi.
Lavalla ei varsinaista lavastusta nähdä ollenkaan. Valot ovat hienosti pääroolissa määrittäen tilaa. Lavan monitasoisuutta käytetään hyväksi kohtausten lomittamisessa ja tilan luomisessa. Illan näyttävimmät aariat ovat toisessa näytöksessä Caesarin ja Kleopatran toimesta, kun lavalla ei tapahdu mitään uljaan valoshown lisäksi.
Musiikista vastasi Helsingin Barokkiorkesteri yhteistyössä Kansallisoopperan orkesterin kanssa. Howard Arman johti hienosti rouhean kuuloista orkesteria. Puhaltajilla oli muutamaan otteeseen ongelmia torviensa kanssa, mutta ei se paljon haitannut hyvää menoa.
Kansallisoopperan Julius Caesarin laulajat onnistuivat hienosti. Nimiroolin lauloi kontratenori Franco Fagioli, jonka ääneen sytyin hitaasti. Illan toinen kontratenori, Tolomeon roolin laulanut Alon Harari, omasi perussävyltään miellyttävämmän äänen. Hienot roolit molemmilta, Fagiolin kasvonilmeet tosin taitavat mennä vähän maneerin puolelle. Cornelia-Sextus äiti-poika -parin lauloivat Katarina Leoson ja Melis Jaatinen. Parasta Jaatista mitä olen nähnyt, hyvä! Akillaksen roolin lauloi Jussi Merikanto komeasti. Alunperin Nirenus on ollut myös kastraattirooli, mutta valitettavasti sen laulaa tässä tuotannossa baritoni joka ei oikein tunnu oikealta. Silti hyvä ilta jakkupukuiselta Arto Hosiolta. Ilmeisesti suosikkiroolini Julius Caeserissa on Kleopatra, sillä eilenkin mielestäni potin korjasi roolin laulanut Claire Meghnagi. Hienoa!
Vaikken itse kauhean ihastunut Saukkosen ohjaukseen ollutkaan, se on minun heikkouteni. Kansallisoopperan Julius Caesar on näkemisen arvoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti