Trubaduuri on hieno ooppera. Jos onnistuu löytämään itsensä teatterista missä neljään päärooliin on sattunut samana iltana huippulaulajat, niin kokemus on varmasti unohtumaton. Eilinen ilta Lahden kaupunginteatterissa ei aivan tuohon yltänyt, mutta nautittava ja hieno oopperakokemus se oli kuitenkin.
Ohjauksen ja lavastuksen puolesta tuotanto on onnistunut. Janne Lehmusvuon ohjaus ei etsi shokkiefektejä, eikä yritä siirtää tarinaa moderniin aikaan, vaan pysyttelee libreton hengessä. Hieman ihmetytti kreivin ja hänen miestensä luostarin ryöstö ja häpäisy, kun kuitenkin hänen miehensä kantelivat ristiä myöhemmässä kohtauksessa. Myös kreivin kilpimiesten tumpelous oli ehkä hieman ylimitoitettua; toisessa kohtauksessa ryhmä mustalaisnaisia ajaa heidät pakosalle. Hieno kohta oli "ajan hidastus" Leonoran laulaessa kesken kreivin ja Manricon miekkailun. Loppukohtauksessa vankilan sijoittaminen lavan taustalle ylös antaa kyllä mahdollisuuden heittää Manricon ruumis hienosti kaiteen yli, mutta toisaalta toiminnan tiivistämisen ja Azucenan loppukoston iskevyyden kannalta kompaktimpi sijoittelu olisi ollut tehokkaampaa. Mutta kokonaisuutena oikein hyvä ohjaus. Lavastus oli myös onnistunut. Hämäryyttä ja tulta. Liikkuvat raunioseinät antoivat raamit toiminnalle, lavan korkeussäätöjä käytettiin hienosti hyväksi. Hieno yksityiskohta oli tekstityslaitteen raunioittaminen.
Orkesterista ei pahaa sanaa ole sanottavana. Sinfonia Lahti on maamme kärkiorkestereita ja kapellimestari Atso Almila tuki laulajia hyvin. Kuoron laulamisessa ei mitään vikaa ollut, mutta kyllähän sitä äänenpainetta olisi saanut olla enemmän. Verdin ooppera ja kuoro, jota ei tahtonut välillä kuulla! Lisää porukkaa lavalle!
Trubaduuri vaatii laulajilta paljon. Eilinen miehitys sai aikaan kelpo esityksen vaikka rahkeet eivät aivan huippuesitykseen riitäkään. Kalle Koiso-Anttila oli Manrico, Raimo Laukka kreivi Luna, Satu Kristina Jaatinen Leonora ja Merle Silmato Azucena. Ylä-äänissä oli kaikilla välillä pieniä ongelmia, mutta muuten ei suurempia häiriöitä. Merle Silmatolla on hieno mezzo ääni, mutta Azucenan rooliin sitä pitäisi olla enemmän, voimaa puuttui. Laulullisesti illan kohokohta oli Leonoran ja kreivin duetto neljännen näytöksen alkupuolella. Omaan korvaani parasta Verdi laulantaa ensi-illassa esitti Heikki Aalto kreivin upseerin Ferrandon osassa. Hienoa työskentelyä!
Lahden Trubaduuri kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan ja kuulemaan. Kaupunginteatterin lavalla nähdään elävää, komeaa teatteria uljaan musiikin säestämänä.
Tulimme ensi-iltaan pitkän matkan päästä ja täytyy sanoa, että esitys oli kerta kaikkiaan onneton solistien suhteen. Kaikki korkeat äänet olivat epävarmoja ja koko teos oli laulajille aivan liian raskas. Erityisesti tenori Koiso-Kanttila joutui tekemään omituisia ohennuksia paikoissa jossa olisi vaadittu fortea ja esimerkiksi Di quella piran korkea C jäi kokonaan laulamatta eikä laulu muutenkaan kuulunut. Äänessä ei ollut tarpeeksi resonanssia ja muiden laulajien tavoin tällaiseen raskaaseen laulettavaan tarvittava laulun tuki puuttui. Nämä laulajat olisivat ehkä onnistuneet barokkioopperassa, mutta Il trovatoren kaltaiseen dramaattiseen materiaaliin ei näiden laulajien rahkeet riittäneet alkuunkaan. Myöskin lavatyöskentely oli kertakaikkiaan amatöörimäistä. Kokonaisuudessaan esitys oli vaivauttava. Ei tällaista voi odottaa ammattiteatterilta!
VastaaPoistaJotakin hyvää kuitenkin jäi mieleen. Matalat miesäänet olivat vakuuttavimmat sekä esiintymisensä, että laulunsa suhteen. Orkesteri soitti hyvin ja lavastus oli mielestäni hyvin toteutettu.
Totta, Il trovatore on hankala miehittää kun kaikki neljä pääroolia ovat vaativia...
VastaaPoista