Jumalten tuhoa DOBissa

Ooppera: Götterdämmerung - Deutsche Oper Berlin 2017-4-17

DER RING DER NIBELUNGEN: DIE GÖTTERDÄMMERUNG von Richard Wagner, Deutsche Oper Berlin, copyright: Bettina Stöß

Götz Friedrichin Berliinin Deutsche Operiin tekemä Ring sai sitten näillä näkymin viimeisen esityksensä. Tetralogian lopetus, Jumalten tuho, esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1985 ja tänään oli sitten tuotannon viimeinen, 52. esitys. Uusi Ring alkaa pulputa näyttämölle näillä näkymin vuonna 2020.

Friedrichin Berliinin Ring oli näyttävä kokonaisuus. Peter Sykoran lavastuksen keskeinen elementti oli näyttämön sisään rakennettu "loputon" putkinäkymä, jota sitten pätkittiin kohtauksiin sopivaan mittaan ja koristeltiin asiaankuuluvasti. Itse odotin tuon putken toimivan visuaalisen sitovuuden ohella myös jonkinlaisena ohjauksellisena ideana, joka olisi ollut myös tarinan osalta keskeisessä osassa. Tämän suhteen kyllä petyin. Jos tällainen idea oli, Friedrich kätki sen liian hyvin. Reininkullan alkukuva lakanoituine hahmoinen jäi myös Jumalten tuhon loppukuvaksi, mutta luuppi tahi kaiken toistuvuus ei ole putken ominaisuus.

Itse ohjauksessa Friedrich on kyllä uskollinen libretolle. Oli jännittävää havaita että Friedrich kierrätti ideoitaan myöhemmin Helsingin ohjauksessaan. Minulta on paljon yksityiskohtia Helsingistä unohtunut, joten yhtäläisyyksiä on varmaan enemmänkin. Esimerkkinä Jumalten tuhosta vaikkapa Gibichungien suurennuslasipaneelit. Helsingissä niitä taisi olla vähemmän, mutta sama idea oli molemmissa ohjauksissa. Hyvin se toimikin, tarkkailun ja ohjailun tunne niistä tulee.

Loppu jättää mukavasti pohdittavaa. Hagen päätyy lopulta myös Reinin syleilyyn ja kun liekit häipyvät putkesta, paljastuu tuo Reininkullan alkukuva uudelleen. Nyt tosin lavan edustalla on lisänä tuhosta kärsineitä/kärsiviä ihmisiä, mutta tuhkan laskeuduttua(?) jumalat/myytit jäävät edelleen odottamaan uudelleen nousuaan lakanoiden alle. Onko kyseessä jonkinlainen buddhalainen kierto vai arvelu siitä että ihmisillä on taipumus kaivata hädän hetkellä jumalia avukseen?

Kyllä Friedrichin Ring oli itse kestänyt aikaa varsin hyvin. Lavastajat eritoten ovat voineet käyttää tätä Ringiä mallinaan. En muuten muista missä olisin nähnyt yhtä hienosti savua käytettävän lavastuksen elementtinä. Näennäisesti ikuisuuteen jatkuvan putken sisällä savulla saatiin paljon nättiä aikaan.

Tuntuu hieman absurdilta sanoa odottaneensa ohjaukselta enemmän särmää. Eritoten kun Friedrich oli tosiaan uskollinen libretolle. Mutta lavastuksen antaman visuaalisen potentiaalin jättäminen käyttämättä johonkin suurempaan tuntuu ihmeelliseltä. Tai sitten olen vain itse liian sokea sitä havaitsemaan.

Viimeinen Götterdämmerung oli mannaa korville. Donald Runnicles on kovan luokan Wagner-kapu. Ehkä tuosta naapuritalosta löytyy vielä kovempi kaveri, mutta mitään moitteen sijaa DOBin orkesteri ja Runnicles eivät ansaitse.

Stefan Vinke jatkoi Siegfriedin roolissa. Hänellä oli kaikinpuolin sankariasenne kohdallaan. Evelyn Herlitzius Brünnhildenä on varsin vaikuttava. Hänen Elektransa Helsingissä viime syksynä oli huikea ja samoin kun Kundrynsa DOBissa jokunen vuosi sitten. Jos pitäisi laittaa hänelle vaikkapa nuo kolme roolia sopivuusjärjestykseen, niin ehkäpä Elektra ja Kundry sopivat hänen äänelleen paremmin kuin Brünnhilde.

Eilinen Brünnhilde, Ricarda Merbeth, oli tänään Gutrunen roolissa, joten naisten pääroolituksissa ei pontta puuttunut. Albert Pesenforder pahisteli Hagenina ja Werner Van Mechelen Alberichina.

Sellainen reissu tällä kertaa. Seuraavan kerran Tukholmassa. Voi sitä Wagneria minkä siemenen kylvi kuulijaan...