DOBin Ringi ja Valkyyria

Ooppera: Die Walküre - Deutsche Oper Berlin 2017-4-14

DER RING DES NIBELUNGEN: DIE WALKÜRE von Richard Wagner, Deutsche Oper Berlin, copyright: Bettina Stöß

DOBin pääsiäisringi jatkui pitkänäperjantaina Valkyyrialla. Eilinen Reininkulta petasi pohjia ja tänään pääsimme ihmisten maailmaan. Sieglinden ja Hundingin talo on eroteltu putken etuosasta bunkkerimaisen seinän avulla. Takaseinän aukoista vilkkuu liikkuvia valoja jotka tuovat sen oletetun myrskyn lisäksi mieleen jonkinlaisen kriisitilan (sanan merkityksistä sopivat sekä paikka- ja asiatulkinnat). Katosta laskeutuu vinosti puunrunko joka tutusti kätkee Wotanin terveiset miekan muodossa.

Hundingin mukana taloon tulee kuusi militanttihenkistä adjutanttia. Aika jännä että monissa ohjauksissa Hundingilla on apuporukkaa, libretto puhuu vain pelkästä Hundingista. Posse ajetaan sentään yöksi pihalle ja lempi leiskahtaa sisarusten keskelle niinkuin pitääkin. Kevään koittaessa bunkkerin takaseinä repeää ja paljastaa rakkaan putkemme jota koristaa jonkinlainen harsovaate ja runsaasti kauniisti valaistua savua.

Toisessa näytöksessä palataan jumalten pariin. Nyt putki on taas auki loppuun asti. Lisänä on rauniohenkistä lavastusta. Edessä on kaatuneet lastenvaunut, pari matalaa pöydällistä pienoismalleja rakennusten raunioista ja taustalla valtava hajoamassa oleva kaatuvan hevosen patsas. Tuossa ympäristössä Wotan, Fricka ja Brünnhilde selvittelevät avioliiton ja insestin sovinnaisuutta. Wotan ja Fricka ovat edelleen valkoisissa. Frickalla on mukana pienen tikun päässä oleva kasvojen puolinaamio, jota käyttäen hän poistuu kohtauksen lopussa. Jos Reininkullassa naamiot toivat mieleen klassisen teatterin maskit, niin tämä Frickan versio muistutta enemmän barokin hienohelmaversiota. Onko noilla sitten mitään merkitystä mihinkään, jää nähtäväksi?

Brünnhilde omaa komean siipikypärän ja on pukeutunut vinyyli/nahka-asuun, kuten muutkin valkyyriat. Kolmannen näytöksen alussa valkyyrioiden ratsastus tapahtuu jälleen koko putken näkyvillä ollen, tosin välillä on repeytynyttä seinää mallintava välikohta. Keskellä on myös pieni lavan tapainen lippa johon Wotan laskee lopuksi Brünnhilden odottamaan sisarenpoikaansa pelastajaksi.

Hieman olisin odottanut enemmän rautalankaa ja vinkkejä jos putkella on jotain suurempaa symboliikkaa ohjauksen kannalta. Lavasteena se on kyllä erittäin näyttävä ja eritoten savukoneen sekä valojen avulla siitä saa loihdittua upeita näkymiä. Ohjaus ja lavastus ovat kyllä edelleen mielestäni erittäin onnistuneita, vaikken Rosettan kiveä vielä ole onnistunutkaan löytämään.

Nyt on pakko hehkuttaa musiikin puolesta erityisesti ensimmäistä näytöstä. Stuart Skelton Siegmundina, Tobias Kehrer Hundingina ja Eva-Maria Westbroek Sieglindenä olivat aivan huikeita. Skeltonilla taisi muutamassa kohdassa olla pieniä ongelmia saada ääni syttymään, mutta ne eivät haitanneet ollenkaan sitä ilmaisuvoimaa mikä hänellä äänessään oli. Samat sanat voi kyllä sanoa Kehrerin ja Westbroekin äänistä. Huh-huh...

Iain Paterson Wotanina ja Daniela Sindram Frickana olivat kelpo pari hekin. Brünnhilde oli Evelyn Herlitzius, joka on kyllä nykyään kovassa iskussa. Kun vielä nostaa hattua lopuksi Donald Runniclesille ja orkesterille, niin Valkyyria on käsitelty. Saa nähdä mitä Friedrich on Siegfriedin varalla keksinyt.