lauantai 1. helmikuuta 2014

Tristan ja Isolde tanssin keinoin

Baletti: Tristan ja Isolde - Liettuan Kansallisooppera 2014-01-31

Kun eilinen Lohengrin ei saanut minua lämpenemään Vilnan jäätävän kylmässä säässä, niin tämäniltainen Tristanin balettisovitus palautti innostuksen matkaajan mieleen. Lähtökohta illan teokseen olikin mitä erikoisin: musiikkina sovitus Wagnerin Tristanista ja Wesendonck lauluista, koreografiana Tristanin ja Isolden tarina, mutta ei pelkästään Wagnerin versiona, vaan laajennettuna myytin muilla versioilla.

Koiranleuka voisi tulkita reseptin näin: musiikki supistetaan kolmasosaan ja tapahtumat kolminkertaistetaan. Höpinöitäni pidempään seuranneet muistanevat vinkkini balettien tarinoihin tutustumisesta ennen katsomoon menoa. Tristanin balettisovituksen kanssa ohje on välttämätön lavatapahtumien ymmärtämisen kannalta. Jos umpiwagneriaani istuu katsomoon ajatellen että kyllähän minä nyt Tristanin tarinan tunnen, niin peli on menetetty. Lavalla nähdään Tristanin vanhemmat ja tämän syntymä. Vaikkapa Gorvenal, Morholt, lohikäärme ja Osilde eivät välttämättä ole tuttuja ennestään, mutta heillä on oma tärkeä osuutensa tässä versiossa.

Tässä onkin sopiva kohta kehua Liettuan kansallisoopperan ja -baletin käsiohjelmia. Tarinoiden taustoja selvitetään laajasti ja tietysti turistiummikon kannalta tärkeintä ovat täydet käännökset englanniksi, eikä pelkää puolen sivun lyhennelmää. Oma kansallisoopperamme voisi hyvin ottaa mallia Liettuasta käsiohjelmien kattavuuden suhteen.

Tristan ja Isolde muuntui baletiksi libretisti Carel Alphnenaarin ja koreografi Krzystof Pastorin toimesta. Heidän käyttivät pohjana Josepho Bédierin kirjaa "Tristanin ja Isolden romanssi" vuodelta 1900. Musiikin sovituksen on taasen tehnyt hollantilainen Henk de Vlieger. Hän oli jo aikaisemmin sovittanut Wagnerin Tristanista hieman yli tunnin mittaisen "Tristan & Isolde. An Orchestral Passion" orkesterikappaleen. Vuonna 2005 Pastor pyysi häneltä musiikkia balettiin johon olisi tuon orkesterikappaleen lisäksi ympätty Wagnerin Wesendonck laulut Felix Mottlin sovituksina. Vlieger suostui ja valmis baletti kantaesitettiin Tukholmassa vuonna 2006.

Musiikki toimii kokonaisuutena hienosti; yllättävän hyvin Wesendonck laulut uppoavat Tristanin kudoksiin. Samoihin aikoihinhan ne ovat sävellettykin. Toinen paatuneen wagneriaanin tärkeä tehtävä balettiin mennessä on katkaista musiikin ja lavatapahtumien välinen yhteys. Oopperassa musiikki tarkoittaa eri asiaa kuin baletin yhteydessä. Esimerkkinä vaikkapa haikean kaunis englannintorvisoolo joka baletissa soi Kuningas Marken löytäessä Tristanin ja Isolden lepäämässä näiden suojapaikassa.

Kyllä Tristanin balettisovitus valloitti minut. Tietysti myytin laajeneminen monin uusin juonenkääntein luo jo omaa mielenkiintoa. Koreografia toimii hienosti ja sitoo tarinan nyt kirjaimellisesti fyysiseen ja liikkeen maailmaan. Wagnerin Tristanissa fyysiset tapahtumat ovat minimaalisia ja painopiste on käytännössä täysin mielen ja psykologian aavoilla aroilla. Balettisovituksen voi kuvitella olevan se näkyväinen osa tätä mielenkiintoista draamaa, vaikka suoraan supistamalla ei Wagnerin versioon päästäkään.

Oman Wagner-harrastuksen kannalta baletti on ehdottoman mielenkiintoinen bongaus. On jännittävää  nähdä kuinka Wagner lavenee tanssin alueelle muiden toimesta, eikä pelkästään Tannhäuserin Pariisin version avustuksella.

Vilnan tanssijat olivat mielestäni hyvätasoisia, vaikka aikamoinen tanssinoviisi olenkin. Tristanin roolin tanssi Eligijus Butkus ja Isoldena Rūta Juodzevičiūtė. Erinomainen kaksikko joiden lemmenkuolo sai silmät kosteiksi myös ilman sanoja. Muista rooleista nostaisin esiin Romas Ceizariksen, jonka Gorvenalilla oli hyvä lavakemia Butkuksen kanssa.

Orkesterilla oli tänään toisinaan intonaatio-ongelmia. Alkusoiton aikana jousiston epäpuhtaudet parissa crescendossa saivat minut vaihtamaan kuunteluasentoa. Puupuhaltajatkin osallistuivat muutamaan otteeseen epäpuhdasperjantai -päivään. Illan kapellimestarina oli Modestas Pitrėnas jonka työskentelystä ei ole paljon sanottavaa; perustyötä. Wesendonck laulujen solistina lauloi Sigutė Stonytė. Ihan kelpoääninen laulaja joka kärsi hieman siitä että laulujen välissä oli pidempiä taukoja. Äänen lämpiäminen kesti aina kotvasen. Jostain syystä hänen lauluaan ajettiin osin sähköisen vahvistuksen kautta, mikä aiheutti ainakin edessä istuvalle hirvittävän kombinaation suoraa ja sähköistä ääntä. Kyllä solistin äänivarat olisivat riittäneet ilman elektronien avustustakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti