lauantai 22. helmikuuta 2014

Javier Torresin Kaunotar ja Hirviö

Baletti: Kaunotar ja Hirviö - Kansallisooppera 2014-02-21

Sen verran hieman säännöllisempi balettien näkeminen on muuttanut tuntemuksia, että nyt uusia ensi-iltoja odottaa jo ihan mielenkiinnolla. Kansallisbaletin uuden Kaunotar ja Hirviö tuotannon koreografi Javier Torres on minullekin tuttu aikaisemmasta Prinsessa Ruususen tuotannosta.

Musiikin kautta baletin maailman tutustuneena iloisin yllätys on Torresin musiikkivalinta. Torres on kasannut italialaisen Ottorino Respighin sävellyksistä parituntisen potpurin, jonka yhtenäisyys hämmästyttää. Respighin sävelkielestä pidän muutenkin ja hienosti hänen kynänsä jälki sopii myös tanssin tahdittajaksi. Harri Karri ja ensi-illan kapellimestari Pietro Rizzo olivat auttaneet Torresia musiikin sovituksen kanssa.

Itse koreografia onkin sitten hankalampi juttu. Kaunotar ja Hirviö ei ole minulle aikaisemmin tuttu Disneyn kautta elokuvan tai musikaalin muodossa. Kansansadun tarinan toki tiedän noin kymmenen lauseen syvyydellä. Mikä riittää mainiosti. Torresinkin tulkinnasta olisin kaivannut ehkä enemmän tiivistämistä. Nyt parituntinen tanssiteos tuntuu pursuilevan yli äyräidensä ja toteuttaa turhan monia balettikliseitä. Etniset tanssit hoituvat erilaisten satumetsähahmojen avulla. Söpöyttä saadaan lasten avulla. Tuntuu kuin Torres olisi halunnut miellyttää kaikkia. Ja samalla kätkee sen punaisen langan monivärisen ilotulituksen keskelle.

Tuo ylitsepursuvaisuus näkyy mielestäni myös itse tanssikohtauksissa. Parinkymmenen tanssijan "unikuva" ryhmä ei lukumääräisesti ole liian iso näyttämölle, mutta välillä koreografia tuntuu ruuhkaiselta. Vika ei ole tanssijoissa. Tilaa on täytetty liiaksi.

Näyttävä lavastus on merkitty Annukka Pykäläisen ja Torresin nimiin. Erityisesti silmää ilahduttivat muutamaan otteeseen valoilla muodostetut näyttämökuvat. Olli-Pekka Koivunen valaistus oli muutenkin hienoa. Tosin kun Hirviö muuttui takaisin kuninkaaksi, tuntui että työkalupakin kaikki variaatiot oli tyhjennetty yhteen pläjäykseen. Rajatummallakin efektiarsenaalilla asia olisi tullut selväksi. Erika Turusen suunnittelemat puvut olivat komeita. Poikkeuksena  Ruusujen asut, jotka toivat minun mieleeni enemmänkin lihansyöjäkasvit.

Tanssijat olivat kerrassaan upeita. Pääparina tanssivat ensi-illassa Edita Raušerová ja Michal Krčmář. Upeaa tanssia, Krčmářin hypyt ovat uljaita. Monilukuisesta tanssijajoukosta mainitsen erikseen vielä Coletten ja Fannyn esittäjät Anna Sariolan ja Lucie Rákosnikován. Torres oli hienosti kirjoittanut heidät omikse hahmoikseen joita Anna ja Lucie toteuttivat mainiosti.

Kaunotar ja Hirviö ei minua ainakaan näin kertanäkemältä vienyt mukanaan tanssinirvanaan. Muu yleisö kyllä tuntui pitävän näkemästään kovasti. Käykäähän katsomassa ja jakakaa kokemuksianne.

2 kommenttia:

  1. Koko perheen baletti oli näyttävää katsottavaa, ja katsomossa olikin ilahduttavan paljon lapsia. Musiikillinen sillisalaatti ei jättänyt minulle erikoisia muistijälkiä. Kaiken visuaalisen vyörytyksen jälkeen loppu oli jotenkin vaatimaton. Ehkä katsojan vastaanottokyky oli jo tullut käytettyä loppuun ja ehkä tanssijatkin jo antaneet parhaansa. Olen samaa mieltä lopun valoshowsta, näytti mauttomalta. Ikäsuositus oli 6 vuodesta ylöspäin. Pienimmille katsojille teos alkoi käydä jo vähän pitkäksi ja loppui myöhään. Pienistä miinuksista huolimatta hieno kokonaisuus ja mahtava satsaus nuoriin katsojiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, kiitos Jarkko!

      Toivottavasti seuraava uusi tuotanto Peer Gynt antaa vähän enemmän myös aikuisille. Lapset ovat hyvässä hallussa Lumikuningattaren ja Kaunottaren ja Hirviön kanssa.

      Poista