torstai 6. helmikuuta 2014

Petteri Iivonen hurmasi taas

Konsertti: Lappeenranta-sali 2014-02-06

Illan konserttitarjonta sisälsi Haydnin g-mollisinfonian nro 83, Prokofjevin toisen viulukonserton ja Mendelssohnin ensimmäisen sinfonian. Lappeenrannan kaupunginorkesteria johti Jaakko Kuusisto ja viulusolistivieraana taituroi Petteri Iivonen.

Viikon takaisen Vilnan reissun jäljiltä korvat tuntuivat jääneen yliherkiksi sävelpuhtauden jäljille. Tämäniltainen Lappeenrannan kaupunginorkesterin konsertti osoitti taas kuinka herkillä ollaan pienen orkesterin kanssa. Kun vielä soitetaan ykkös- ja kakkosviulut jaettuina eri reunoihin, niin tarkkana pitää olla. Muutamaan otteeseen sinfonioiden hitaissa osissa korvia vähän kutiteltiin, mutta ei se loppujen lopuksi paljon menoa haitannut.

Joseph Haydnin sinfoniat ja jousikvartetot toimivat puhdistusmusiikkina minulle. Kun romantiikan roihut tai modernismin mekkalat alkavat tuntua liian täyteläisiltä, niin Haydnin musiikin avulla päästään mukavasti perusasioiden pariin. Jaakko Kuusisto johti Kana-sinfonian komeasti. Hitaan osan hienot pidätykset jäivät erityisesti mieleen.

Prokofjevin toinen viulukonsertto kuultiin Lappeenrannassa edellisen kerran pari vuotta sitten. Vieläkään en ole hullaantunut itse konserttoon, mutta Petteri Iivoseen olen. Viimevuotinen vierailu on vieläkin lämpimänä muistissa. Iivonen soitti Prokofjevin konserton upeasti ja encore olikin sitten aikamoinen niitti. Yksinkertainen beduiinimelodia aiheutti minulle lähestulkoon samanlaisen valaistumisen kuin Gidon Kremerin soittamat Silvestrovin kaksi sooloviuluserenadia jokunen vuosi sitten Kuhmossa.

Konsertin päätti Mendelssohnin ensimmäinen sinfonia. Mendelssohn on toistaiseksi jäänyt minulle hieman vieraaksi säveltäjäksi viulukonserttoaan lukuun ottamatta. Nuorena kuollut (38) säveltäjä oli aikamoinen lapsinero hänkin. Nyt kuultu sinfonia on 15 vuotiaan nuorukaisen säveltämä. Kelpo menon Kuusisto sai Lappeenrannassa aikaan vaikkei ihan hurmokseen yllettykään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti