Baletti: Deca Dance Helsinki - Kansallisooppera 2013-11-01
Kansallisbaletin toinen uusi ensi-ilta esitteli marrakuisessa illassa koreografi Ohad Naharinin kollaasiteoksen Deca Dance. Deca Dance Helsinki tuotannossa Naharin kierrättää aikaisemmista tuotannoista irrottamiaan kohtauksia yrittäen luoda niistä yhtenäisen kokonaisuuden. Modernein musiikkitermein herra siis sämplää omia vanhoja tuotoksiaan.
Kokonaisuuden hahmotus tuotti kyllä hankaluuksia tällaiselle tanssitaiteen noviisille. Sinänsä kohtaukset vaihtuivat soljuvasti mutta riittääkö se koherenttiin kokonaisuuteen? Yritänkö edelleen etsiä jotain suurta tarinaa vai pitääkö niin edes tehdä? Yksittäisten kohtausten sisältö kyllä herätti kaikennäköisiä ajatuksia ja tulkinnan poikasia. Käsiohjelma väittää Naharinin teoksien sisältävän poliittisia ja yhteiskunnallisia näkökulmia. Kyllä noinkin voi varmaan näkemäänsä tulkita, mutta enemmänkin minun silmiini useammassa kohtaa käsiteltiin yksilön ja ryhmän suhdetta. Joka tietysti jo sinänsä on poliittinen ja yhteikunnallinen näkökulma.
Naharin käyttää koreografiassaan mielenkiintoisia rakennuskappaleita. Toistot pienin variaatioin, nopeat leikkaukset ja kontrastit luovat mielenkiintoisia kohtauksia. Tosin esimerkiksi "numerokohtauksen" idea jatkui mielestäni liian pitkään samanlaisena, ennen kuin liikkeet alkoivat jatkua pehmeämmin läpi laskennan. Useammassa kohtauksessa ryhmän monotoninen liike rikkoontuu yksilön irrottua ja vapautettua muutkin.
Deca Dance jäi minulle hieman hajanaiseksi. Pidin todella paljon yksittäisistä kohtauksista, liikekielestä ja yllätyksellisyydestä, mutta kokonaisuus ei huumannut minua. Tanssijat olivat loistavia ja omaa silmääni ilahdutti erityisesti Johanna Nuutisen mainio asenne.
Jos vertaan Deca Dancea viime talven Bella Figuraan, niin kyllä jälkimmäisestä jäi vielä kovemmat ajatusmyrskyt päähän. Mutta kovin mielelläni haluaisin Deca Dancenkin nähdä uudelleen. Liikkeen anatomiassa riittää pohdittavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti