Turandot, oopperan juhlaa

Ooppera: Turandot - Kansallisooppera 2013-11-24

Uusintaensi-iltansa saanut Turandot on alunperin yhteistuotanto Sevillan Teatro de la Maestranzan kanssa. Alkuperäisestä ohjauksesta vuodelta 2004 vastaa Sonja Frisell ja eilisillan solistilista kertoo uusintaohjauksen tekijäksi Jere Erkkilän. En nähnyt tuotantoa ensimmäisellä kierroksella, joten en osaa sanoa onko muutoksia tehty tämän syksyiseen versioon.

Jean-Pierre Ponellen suunnittelema lavastus antaa mukavasti viitteitä Kiinasta, mutta silti selkeästi kertoo että olemme sadun ja teatterin maailmassa. Frisell ei yritä repiä tarinasta ylimääräisiä tasoja. Pingin, Pangin ja Pongin tuplaaminen miimikoilla ja komedian siirtäminen näiden vastuulle toimi mielestäni hyvin.

Mutta kyllähän Turandotin loppu on hankala asia. Puccinin autenttinen käsiala musiikin suhteen loppuu noin vartti ennen oopperan loppua, Liùn kuoleman ja Timurin jäähyväisten jälkeen. Frisellin ohjaus antaisi oivallisen taitteen sulkea esirippu tuossa kohtaa ja jättää Turandot portaille pohtimaan rakkauden ja uhrautumisen symboliikkaa. Kun musiikki kuitenkin jatkuu Franco Alfanon täydentämällä versiolla (Kööpenhaminan Turandot ja Berion loppu) niin tuntuu kun Frisellkin karsisi sävyjä lavatapahtumista, samoin kun musiikin hengestä voi aistia orkestroinnin muutoksen. Calafin kellistäessä Turandotin suudelmaan ja laulamisen jatkuminen lattialta käsin ei jotenkin toimi, vaan tuntuu kömpelöltä. Mutta onneksi se ei jää loppukuvaksi. Loppuhurmion nostatus kuoron avulla tekee tehtävänsä.

Hieno tuotanto kokonaisuudessaan. Ehdottomasti uusintakierroksen, jos ei useammankin, arvoinen.

Alunperin syksyn Turandot näytökset oli jaettu puoliksi uuden ylikapellimestari Michael Güttlerin ja Alberto Hold-Garridon kesken. Güttler kuitenkin loukkasi selkänsä ja joutui perumaan oman panoksensa. Hold-Garrido johtaa näin kaikki kahdeksan näytöstä. En muista kummalle eilinen uusintaensi-ilta oli alun perin buukattu, mutta en voi kuvitella että Güttler olisi saanut enemmän draamaa irroitettua musiikista kuin Hold-Garrido teki. Kaikin puolin nappisuoritus.

En taas muistanutkaan kuinka "kuorovetoinen" Turandot onkaan. Varsinkin ensimmäinen näytös tuntuu etenevään kuoron johdatuksella. Kansallisoopperan kuoron työskentelyä oli ilo kuunnella.

Solistien suhteen ilta oli erityisen onnistunut. Nimiroolin lauloi ruotsalainen sopraano AnnLouice Lögdlund, joka oli minulle tuttu jo parin vuoden takaa Brünnhilden roolista Karlstadin Ringistä. Korkean tessituuran kanssa tasapainottelu ei tuottanut vaikeuksia ja mielestäni hänen äänensävynsä sopii rooliin hienosti. Toinen oopperan naisrooleista, Liù, oli Anna-Kristiina Kaappolan hallussa. Hieno rooli häneltäkin.

Illan todellinen helmi oli Mika Pohjonen Calafin roolissa. Todella vahvaa laulua. Ääni kantoi hienosti orkesterin läpi ja ainakin katsomoon tuli vaikutelma rennosta laulamisesta. Mihinköhän Pohjonen vielä yltää? Näyttelemisen suhteen kun tulee vielä ripaus pehmeyttä (mitä Calaf nyt ei kyllä välttämättä vaadi), niin oksat pois.

Muutkin illan laulajat onnistuivat upeasti. Vaikkapa Koit Soasepp Timurina ja PPP kolmikko Dong-Hoon Han, Petri Bäckström ja Juha Riihimäki.

Eilinen oopperailta lähti plaaniin ihan huomaamatta. Kaikki vain tuntui napsahtelevan kohdalleen. Käykäähän ihmiset oopperassa!