sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Konsertteja: Kuhmon kamarimusiikki 2012-07-22

Tänään oli vuorossa neljän konsertin päivä. Ainakin omalla kohdalla Kuhmon parasta antia on jatkuva altistuminen musiikille. Päivä(t) etenee sisäisen musiikkimatkan merkeissä. Wagneriaanina kiinnostaisi kokea kaikki Wagnerin oopperat (tai ainakin ne kymmenen viimeistä) peräkkäisinä päivinä. Se olisi aika mielenkiintoinen kokemus monessa mielessä.

Mitä jäi tänään Kuhmon toisesta päivästä mieleen? Liian paljon jotta ehtisi ja jaksaisi kaikkea blogissa iltamyöhällä ihastella. Mutta mainitaan nyt jotain.

Ensimmäisessä konsertissa ilahdutti erityisesti Jeni Packalenin komea laulu  Manuel de Fallan Psychéssä. Siihen Packalenin sopii mielestäni paremmin kuin eilisiin Zemlinskyn lauluihin. Toisen konsertin osana oli festivaalijohtaja Vladimir Mendelssohnin toteuttama melodraama(?) Leoš Janáčekin elämästä ja musiikista "Leaves of my life". Vaikka lava oli täynnä huippupelimanneja, niin jotenkin kokonaisuus ei oikein noussut siivilleen. Sen sijaan konsertin päättänyt Tšaikovskin d-molli jousisekstetto "Muistoja Firenzestä" oli aivan mahtava.

Kolmas konsertti oli Kuhmon kirkossa, joka on aina kirjaimellisesti kova paikka synnittömälle takapuolelleni. Danel-kvartetti vastasi koko konsertin musiikista säveltäjien Beethoven, Vainberg ja Schubert ohjeistuksella. Danel-kvartettia ei voi liikaa kehua. Aivan käsittämättömän hienoa ja herkkää yhteissoittoa. Neljä kaveria joilla tuntuu olevat yhteinen sydän ja keuhkot.

Illan finaali oli taas Kuhmo-talossa. Jaakko Kortekangas, Bart van de Roerin ja Silja Heikinheimon säestyksellä esitti kolme eri versiota Keijujen kuninkaasta, eli Erlkönigistä. Sen tutuimman, eli Schubertin, lisäksi kuultiin Louis Spohrin ja Beethovenin versiot. Mielenkiintoisia kaikki, mutta kyllä se Schubert on paras. Pianistit jäivät muuten konsertista parhaiten mieleen. Juhani Lagerspetzin komea tulkinta Schumannin "Aavemuunnelmista" ja konsertin päättänyt Henri Sigfridssonin soittama Franz Listzin Fantasia quasi Sonata S.161/7.

Huomenna jatketaan...

2 kommenttia:

  1. Olen vastikää palannut erämaasta. Kuunnellut sateen kohinaa, varisten raakkumista, tuulen huminaa ja muurahaisten äänetöntä vilskettä. Olen kuullut myös ensimmäistä kertaa miten kaakkuri ääntelee ja joutsenen joikuminen tuli tutuksi.

    Nyt minulla on kova homma käydä näin jälkikäteen sinun, intohimoisen musiikin ystävän, opastuksella konserteissa. Niitä kokemuksiasi lueskelen kun ennätän.

    Tänään kokeilin n pitkästä aikaa kirjoittamista omaan blogiini. Yrittelin jonkinlaista kolmisointua. Mitähän siitäkin tuli. Tuli ainakin katseltua pinnan alle. Vesi, musiikki ja omat kokemukset. Niiden alle kurkistelin.

    t. Liisu

    VastaaPoista
  2. Tervetuloa takaisin! Eiköhän ne erämaan äänet, kuten äänettömyyskin, ole samaa elämän musiikkia. Niiden avulla on helpompi laittaa asioita oikeisiin suhteisiin.

    VastaaPoista