Konsertteja: Kuhmon kamarimusiikki 2012-07-23

Kolmas konserttipäivä jatkui taas neljän konsertin voimalla. Huomenna onkin sitten viimeiset konsertit tämän vuoden Kuhmon reissulla.

Päivän kohokohtia olivat uudet säveltäjätuttavuudet. Ensimmäisestä konsertista niitä ei vielä löytynyt, mutta sen sijaan uusia piirteitä vanhoista tuttavuuksista. Dvořákin d-molli serenadi tihkui pastoraalihenkeä, mikä sinänsä ei ole suuri ihme. Olen pitänyt Paul Hindemithin tuotantoa hieman kuivakkana, mutta "Serenadeja romanttisiin teksteihin" oli kaikkea muuta. Kokoonpanokin oli varsin eksoottinen: sopraano, oboe, alttoviulu ja sello. Salomé Hallerin ääneen olen jo ihastunut aikaa sitten ja Hindemithin lauluihin hän sopi mainiosti.

Toinen konsertti tarjosi minulle ensi kokemuksen norjalaisviulisti Vilde Frangista. Haydnin F-duuri kvarteton op. 3/5 hidas osa vakuutti minut hänen taidoistaan; kaunista, puhdasta fraseerausta.

Kolmas konsertti olikin sitten todellinen jymypaukku. Aluksi saimme kuunnella kuusi Chopinin nokturnoa kolmen eri pianistin esittäminä. Oli mukava vertailla heidän soittoaan. Kelpo soittajia kaikki, oma suosikkini oli taas Paavali Jumppanen. Nokturnojen jälkeen lavalla astui Nataša Kudritskaja, pianisti johon hurmaannuin Kuhmossa jo kaksi vuotta sitten. Hänellä oli mikrofoni mukanaan ja hän kertoi aluksi muutaman sanan säveltäjä Abel Decauxista, jonka musiikkia hänkään ei ollut tuntenut ennen kuin Vladimir Mendelssohn oli pyytänyt häntä esittämään Decauxin Clairs de lune-teoksen. Decaux ja Kudritskaja olivatkin maaginen pari. Kudritskaja on intensiivinen ja vahva tulkitsija. Hän vei yleisön mukanaan Decauxin eksoottiseen musiikkimaisemaan.

Kudritskajan jälkeen oli vaikea kuvitella mikä voisi olla luonteva jatke konsertille. Karl Weiglin Ein Stelldichein oli juuri sellainen. Mystinen laulu jonka Piia Komsi tulkitsi hienosti viulujen, alttoviulujen ja sellojen säestyksellä. Kun väliajan jälkeen vielä saimme nauttia aivan mahtavasta Schönbergin Kirkastetun yön esityksestä, oli tunnelma huipussaan.

Jos olisin itse voinut valita, olisin vaihtanut kahden viimeisen konsertin ohjelmistot keskenään. Nyt illan päättävässä konsertissa Mozartin Pieni yösoitto, Beethovenin Serenadi op. 25 ja Brahmsin D-duuri serenadi jäivät hieman edellisen konsertin varjoon, vaikka hienot tulkinnat saimme kaikista kuunnella.