Eilen Wagneriaanin kesäretket veivät Savonlinnaan nauttimaan Ilkka Bäckmanin yli kolmekymmentä vuotta vanhasta Hollantilais-ohjauksesta. Olen nähnyt tuotannon aikaisemminkin ja onpa siitä tehty tallennekkin. Tapani Länsiö mainitsi teosesittelyssä Sentan loppuun liittyvän muutoksen jonka ohjaaja on tehnyt. Yritin äsken katsoa DVD:ltä millainen loppu oli ollut 1989, mutta Cronvall leikkaa tallenteella rakastamaansa vesikuvaan, joten se siitä. Mollasin tuota DVD:tä aikaisemmin ja nyt taas ohjauksen katsomosta nähneenä ymmärrän Cronvallin vaikeudet yrittäessään kutistaa Savonlinnan leveän lavan TV-kokoon. Senta ja Hollantilainen laulavat välillä duettoa melkein 25 metrin päässä toisistaan. Loppukohtausessa Hollantilainen ja Erik ovat lavan eri sivustoilla, liekö välimatkaa lähes 40 metriä. Senta vielä siinä välissä. Mutta silti...
Bäckmanin ohjaus on mielestäni mainio. Savonlinnan lava jakaantuu oikeastaan kahtia; toisella puolella Dalandin väki ja toisella Hollantilaisen. Kehruukohtaus on tästä poikkeuksena. Kuoro(j)a käytetään myös myrskyn visualisoitiin joka on hieno idea. Sentan balladin aikana Maryn jäykkyys saa näin hienon kontrastin. Tuo Länsiön mainitsema muutos lopussa koski Sentan kuolemaa. Aikaisemmin kuulemma Senta oli "hypännyt" mereen ja sen jälkeen he olivat Hollantilaisen kanssa kohonneet ylös valoon. Nykyisessä ohjauksessa Senta vain vaeltaa sumuun, eikä sen suurempaa tilinpäätöstä lavalla tapahdu. Wagner tietysti kertoo asian orkesterimontusta käsin, mutta kuitenkin. Muuten Bäckman seuraa librettoa ja sen henkeä. Hyvä perusohjaus vaikeaan tilaan.
Eilen montussa kapellimestarina oli Philippe Auguin. Sama kapu oli viime vuoden Lohengrinissä ja hienoa Wagner sointia olikin tarjolla. Istuin ensimmäisellä rivillä ja muutamassa usean äffän kohdassa pasuunat ja trumpetit tuntuivat vartalossa asti. Toisaalta myös herkkyyttä löytyi kun sitä tarvittiin.
Juha Uusitalon piti alunperin laulaa Hollantilaisen rooli. Hän oli saanut flunssan ja oli joutunut jättämään jo edellisen esityksen kesken ensimmäisen näytöksen jälkeen. Eilen hänen sijastaan aloitti heti oopperan alusta lähtien yhdysvaltalainen Thomas Hall. Hall lauloi Savonlinnassa viime kesänä Lohengrinissä ja jätti jo silloin positiivisen muiston. Hallin Hollantilainen oli erinomainen. Ainoa mitä jäin kaipaamaan oli hiljaisemmissa kohdissa hänen äänestään puuttuva syvyys ensimäisen näytöksen aikana. Mutta erityisesti täydellä äänellä laulettaessa Hallin instrumentti on todella hieno ja monisyinen baritoni.
Dalandin roolissa on Matti Salminen. Tuolla aikaisemmin mainitulla tallenteella Salminen on samassa roolissa 23 vuotta aikaisemmin. Nykyään Salminen löytää Dalandin roolista enemmän huumoria kuin aikaisemmin. Salmisen ääni soi edelleen hienosti ja hänen lavakarismansa on aivan omilla lukemillaan. Mattia on aina ilo kuunnella.
Sentan osassa oli tällä kertaa yhdysvaltalainen Amber Wagner. Hänelle voi ennustaa pitkää ja hienoa uraa Wagner-sopraanona. Todella hieno, vahva ja ilmaisuvoimainen ääni. Olen myyty...
Pienemmissä rooleissa tenorit jäivät vähän jalkoihin. Perämies Jussi Myllys oli ok, mutta Erikin esittäjä, Corey Bix, olisi kaivannut vähän tehoa lisää ääneensä. Tosin lavalla oli aikamoisia äänipalkeita hänen seuranaan, eikä Erikin tarvitse mikään sankaritenori ollakkaan. Marit Sauramo teki kelpo roolin Maryna.
Savonlinnan Hollantilainen on hieno ohjaus ja se on kestänyt hyvin ajan hammasta ja tyrskyjä. Kun lavalla on vielä liuta huippulaulajia, niin mikäs on Wagner(e)ista nauttiessa.
Lentävän hollantilaisen olen nähnyt tv-esityksenä, joten sen juoni on tuttu. Ja mahtavana vaahtoava meri ja upeat aariat ovat säilyneet mielessä. Mutta voin kuvitella miten paljon menettää, jos ei ole tilaisuutta nähdä esitystä livenä.
VastaaPoistaNyt sain sentään siitä lukea. Siitä kiitos!