Ooppera: Lentävä hollantilainen - Tampereen Ooppera 2023-02-10
 |
| © 2023 Petri Nuutinen |
Lentävän hollantilaisen mystinen laiva saapui pari vuotta myöhässä Tampere-taloon. Pandemia muutti aikataulut, mutta onneksi tuotanto saatiin toteutettua. En muista ketä alunperin piti laulaa, mutta ensemble on kyllä varmasti muuttunut.
Tuotanto on Tampereen oma ja ohjaajana on Marika Vapaavuori. Heti aluksi terhakkaat kehut käsiohjelmasta. Jouni Kaipaisen teosesittely neljännesvuosisadan takaa on ansiokas ja Marika Vapaavuoren ajatuksia on kiinnostava lukea.
Ohjaus ei kumartele moderneja tulkintoja päin, vaan nojaa vahvasti esitystraditioihin. Mikä on sinänsä aivan ok. Marjatta Kuivaston lavastus ja Jussi Kamusen valaistus tarjoavat näyttävän ympäristön, joka toimii näyttämökuvien osalta hienosti viitteellisesti. Mikä hollantilaisen kanssa on käytännössä pakko, ellei olla Aurajoen rannalla.
Perinteisiin nojaavat ohjaukset ovat sen suhteen hankalia kommentoida, että yleensä jos sanottavaa löytyy, niin se on negatiivista. Onneksi Tampereen osalta huonoja asioita ei paljon ole. Ainoa suuri ongelma on mielestäni Sentan ja Hollantilaisen toisen näytöksen dueton taustalle tuleva tanssipari. He mallintavat Sentaa ja Hollantilaista, enkä ainakaan ensi katsomalla keksinyt mitä lisää he tuovat kohtaukseen. He ainoastaan hajottavat huomiota pois itse laulajista. Ei se duetto olisi ollut liian staattista laulajien osalta ilman tanssijoitakaan. Tanssijat toimivat kyllä aikaisemmin pariin otteeseen kun he lavalla olivat.
Toinen ongelma on väliaika. Hollantilaiseen ei kuulu väliaikaa, vaikka se tuntuu käytäntö nykyään valitettavasti olevankin. Jotenkin katkaisu toisen näytöksen ensimmäisen kohtauksen jälkeen jättää yleisönkin hämmennyksen valtaan. Ei Hollantilainen olisi yhtenä vetona paljon Mestarilaulajien kolmatta tai Jumalten tuhon ensimmäistä näytöstä pidempi.
Kolmas arveluksen kohde koskee loppukuvaa. Katosta laskeutuu "hopealangasta" muotoiltu purjelaiva, mikä hienosti valaistuna on sinänsä näyttävä. Mutta itselleni tuli mieleen varsin koominen kohtaus Spinal Tap elokuvasta. Elokuvan nähneet tietävät kyllä mistä on kyse, en spoilaa kumpaakaan tässä.
 |
| © 2023 Petri Nuutinen |
Korvat saivatkin nauttia Tampereella oikein kunnolla. Olin pitkästä aikaa eturivissä ja Tampere Filharmonian sointi Anja Bihlmaierin johdolla oli ihanaa kuultavaa laaaajana stereona. Bihlmaier johti hienosti, hyvältä kuulosti.
Ja niin kuulostivat laulajatkin. Tommi Hakala oli kerrassaan mainio hollantilaisena, hänen äänensä sopi rooliin todella hyvin. Sentaan, Johanni van Oostrumiin törmäsin pari vuotta sitten Münchenin Lohengrinin Elsana, todella komea ääninen sopraano. Timo Riihosta onneksi kuulee taas kotimaassakin, päivän synttärisankari oli upea Daland. Jussi Myllys Erikin roolissa, Joel Annmo perämiehenä ja Tiina Penttinen Maryna täydensivät kelpo solistit.
 |
| © 2023 Petri Nuutinen |
Lentävässä hollantilaisessa on upeita kuorokohtauksia. Tampereen Oopperan kuoro lauloi komeasti, ainoa kauneuspilkku oli hollantilaisen miehistön laulun tuleminen sähköisen äänentoiston läpi; siltä se ainakin kuulosti.
Erittäin onnistunut oopperamatka Tampereelle. Wagnerin musiikki elävänä on kovaa kamaa, nyt tuli hirveä himo nähdä Parsifal (taas).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti