Erathin Hoffmann napakymppiin

Ooppera: Hoffmannin kertomukset - Kansallisooppera 2018-10-19

© 2018 Suomen Kansallisooppera / Heikki Tuuli

Nyt kannattaa satunnaisen oopperassa kävijän tahi teatterin ystävän herätä ja varata kiireesti lippu kansallisoopperan uuteen Hoffmannin kertomukset oopperaan. Saksalaisen Johannes Erathin ohjaus Jacques Offenbachin viimeisestä oopperasta on huipputuotanto, joka on kuorrutettu vielä huippulaulajilla.

Vaikka oopperan juoni ei olisi tuttu, niin käsiohjelman synopsiksen avullakin ohjauksesta saa paljon irti. Tällä kertaa tein itse kotiläksyni hieman pintapuolisesti, enkä lukenut esimerkiksi librettoa yksityiskohtien palauttamiseksi mieleen. Erathin monitasoisesta ja symbolisesta ohjauksesta olisi saanut vielä paljon enemmän irti tarkemman alkupohdiskelun avulla. Tämä ohjaus kestää monia katselukertoja, yksityiskohtia ja tasoja tuntuu olevan niin paljon.

Oopperan toinen päähenkilö, Jenny Carlstedtin upeasti tulkitsema Muusa, saa Erathin käsittelyssä aivan uuden roolin. Hän ei muuttaudukaan lavalla Nicklausseksi, vaan muodostaa Hoffmannin arkkivihollisen Lindorfin peilikuvan. Värimaailman perusteella Hoffmann, Muusa ja Lindorf itse asiassa voisivat olla yksi kokonaisuus, jonka kompleksista sisäistä maisemaa he kaikki kuvaavat. Samoin kuin Olympia, Antonia ja Giulietta kuvaavat yhtä naista erilaisine piirteineen.

Lavastuksen on suunnitellut Heike Scheele. Alkuasetelmassa oopperasali jatkuu projektiona yli lavan, joka syvenee ja muokkautuu monin tavoin tarinan edetessä. Välillä lava on loputon peilikuva horisontin kokoomapisteeseen. Lavaa jaetaan verhoilla tasoihin ja se tuntuu olevan joka puolella, myös katsomossa. Aivan mahtavaa.

Ohjaus on visuaalisesti ja sisällöllisesti niin hieno, että kertakatsomisen perusteella tuntuu että on vain raapaissut pintaa. Näin Erathin Lohengrin ohjauksen Oslossa muutama vuosi sitten. Se jätti hieman ristiriitaiset tuntemukset. Hoffmannin jälkeen olisi mukava tutustua siihenkin uudestaan...

Kansallisoopperan orkesteri ja kuoro olivat hyvässä iskussa Patrick Fourmillierin johdolla. Ja sitten se solistikaarti... Kertakaikkiaan upea ryhmä. Nimiroolissa oli ensi-illassa puolalainen Dominik Sutowicz, hieno tenori. Ihme ettei CV:n perusteella ole enemmänkin kysytty ympäri oopperamaailmaa. Jenny Carlstedtin Muusa oli hieno rooli, hän on myös erinomainen näyttelijä. Tarinoiden päähenkilönaiset olivat vahva trio. Rocio Pérezin Olympia taituroi hienosti ylärekisterissä, Helena Juntusen ja Maesha Brueggergosmanin Antonia ja Giulietta olivat upeaa työtä. Franco Pomponin esittämä "viholliskavalkadi" Lindorf/Coppelius/Dapertutto/Miracle täydensi hienosti pääroolit. Illan esityksessä koko solistikaartin tasaisuus, pienemmät roolit mukaanlukien, teki esityksestä nautittavan.

Kohta jatkan matkaa Lappeenrannan laulukilpailujen ennakkokilpailuun, eilisen Hoffmannin jälkeen korvat on ainakin totutettu laadukkaaseen lauluun, saa nähdä mitä nuoriso tarjoaa tänä viikonloppuna.