Taas on kolme vuotta vierähtänyt edellisistä Lappeenrannan laulukilpailuista. On aika katsastaa millaisia kotimaisia laulajia musiikkiopistot ja laulunopettajat ovat kypsytelleet.
Tämä on nyt kolmas laulukilpailujen sykli jota seurailen. Selailin tänään väliajoilla kirjoituksiani edellisistä kilpailuista. Jos ensimmäisen päivän perusteella voisi vetää jotain johtopäätöksiä, niin taso on tasaisen mukava. Selviä suosikkeja, jotka tekevät samantien suuren vaikutuksen, ei kauhean montaa tullut. Mutta toisaalta sinne skaalan toiseen päähän ei oikein tullut ketään. Kaikkia oli mukava kuunnella; toki ei niin omaa makua miellyttäviä äänensävyjä löytyi, mutta kenestäkään en suurta porua nostaisi jos häntä lavalla jossain produktiossa kuulisin.
Olen vinyylilevyjen hengessä jälleen rikkinäinen levy ja toistan loputtoman huoleni artikulaation merkityksestä. Ymmärrän korkean tessituuran haasteet, mutta kyllä laulun kieli pitäisi pystyä päättelemään korvien avulla, eikä käsiohjelman. Onneksi pahoja tapauksia ei ollut montaa, mutta edelleen kevyt konsonanttikammo on valitettavan yleinen.
Ohjelmistossa suositaan tämä vuonna paljon Mozartin aarioita, jotka hyvin laulajan perustaitoja esittelevätkin. Julian aaria Gounodin Romeosta ja Juliasta on näköjään tänä vuonna tipahtanut hittilistalta. Toissa kerralla siitä saikin yliannostuksen.
Tänään elävänä saimme kuunnella 33 laulajaa. Tuomaristo taisi tauolla vielä katsoa salissa muutaman karsintaan videon välityksellä osallistuvan esityksen. Olisipa nuo voinut näyttää myös meille yleisön jäsenille. Omat korvani alkavat tällaisen pitkän session jälkeen jo hieman väsyä, hattua nostan jälleen kerran tuomaristolle.
Huomenna on hieman lyhyempi päivä, innolla sitä odottelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti