Otello vaipuu hulluuteen

Ooppera: Otello - Savonlinnan oopperajuhlat 2018-07-14

© 2018 Savonlinnan Oopperajuhlat / Anna-Katri Hänninen

Nadine Duffautin ohjaama Giuseppe Verdin Otello palaa Savonlinnan oopperajuhlien ohjelmistoon vuoden tauon jälkeen. Tällä kertaa pääosan laulaa latvialainen Aleksandrs Antonenko. Tuotanto on yhteistyötä ranskalaisen Chorégies d'Orange festivaalin kanssa. Siellä tuotannon kantaesitys oli vuonna 2014.

Otello on omalla Verdin oopperoiden top 3 listallani ja vielä kun Savonlinnassa on mahdollista kuulla Hannu Lintua kapellimestarina oopperamontusta, niin vierailu Olavinlinnaan oli lähestulkoon pakollinen.

Tuotanto oli lavastuksen osalta yksinkertaisen selkeä. Lavalla on valtavan peilin sirpaleet, joihin Kyproksen leijonan sisäistä mielenmaisemaa välillä projisoidaan. Pidin kyllä noita visuaalisia mielenmaisemia hieman turhina, esimerkiksi kolmannessa näytöksessä Otellon kohtalonvalituksessa Antonenkon tulkinta kertoo kaiken olennaisen. Duffaut painottaa käsiohjelman mukaan Otellon aikaisempaa painolastia syntyperästään. Toki noinkin, mutta Jagon juoni olisi takuulla toiminut ketä tahansa mustasukkaisuuteen taipuvaista henkilöä kohtaan.

Ohjaus toimii hyvin kokonaisuutena. Otellon kolmiodraamaa Otello-Desdemona-Jago on mielenkiintoista asetella balanssiin ja laulajavalinnoillakin on lopputulokseen suuri vaikutus. Jago on selkeästi pahan priimusmoottori. Periaatteessa Otelloa kohtaan pitäisi tuntea sympatiaa, koska Jago istuttaa ja taitavasti vaalien kasvattaa Otellon sisälle raivon ja sekopäisyyden. Toisaalta Otellon toimet ovat niin järkyttävät, ettei niitä voi millään perusteella hyväksyä (vaikka niihin olisi ollut todelliset perusteetkin), ainoastaan ymmärtää syyt niihin. Desdemona on taasen se täydellinen hyvyys, jonka viattomuutta kohden kahden edellisen edesottamuksia on helppo peilata.

Duffaut tuntuu antavan enemmän painoa Otellolle. Vielä kun Antonenkon huikea esitys korostaa Otellon sekoamista, niin pahan balanssi Jagon ja Otellon välillä saa selkeästi enemmän painoa Otellon puolelle. Toisaalta Marina Costa-Jacksonin tulkitsema Desdemona on erinomaisesti näytelty ja laulettu, mutta hänen äänensävynsä sopisi mielestäni hieman vahvempiin rooleihin, eikä se kitsahtava, kevyt viattomuuden henki pääse täyteen voimaansa.

Mutta ei ohjauksesta ja tuotannosta ole mitään pahaa sanaa sanottavaksi. Pienellä paletilla perinteitä kunnioittaen.

Savonlinnan oopperakuoro pääsi näyttämään hienosti taitojaan Otellon parissa. Otellon aloitus myrskykohtauksineen oli tyrmäävän komeaa kuultavaa. Hannu Lintua toivoisi kuulevan useammin oopperan parissa. Orkesteri sykki ja hengitti hienosti. Montun kaiteissa on muuten nykyään vaneria; ainakin eturiveille olisi ääntä läpipäästävä materiaali mukavampi vaihtoehto.

Aleksandrs Antonenko on vakuuttava Otello. Hänen vaipumisensa mustasukkaisuuden hulluuteen on intensiivistä katsottavaa ja kuultavaa. Kannattaa ehdottomasti käydä kokemassa. Italialainen Elia Fabbian lauloi hienon Jagon roolin. Hänen Jagonsa oli kylmän laskelmoiva, eikä ylimaallinen pahan ruumiillistuma, minkä siitä pystyisi helposti tekemään. Kuten jo aikaisemmin mainitsin Marina Costa-Jackson on myös erinomainen laulaja ja näyttelijä. Äänensä perusteella hän voisi kokeilla myös jotain hieman vahvempaa roolia.

Kokonaisuutena aivan mahtava ilta Olavinlinnassa. Mahtava päätrio, pienemmissäkin rooleissa kelpo laulajat. Kapu, orkesteri ja kuoro hyvässä iskussa. Lämmin ilma, kesä...