 |
| © 2018 Suomen Kansallisooppera / Heikki Tuuli |
Tällä kertaa vain lyhyt kuittaus Parsifalin uudelleen näkemisestä. Kupferin tuotannosta enemmän aikaisemmissa kirjoituksissa (2018, 2011). Nyt istumapaikka oli kolmannella parvella ja edellisellä kerralla mieltä jäi harmittamaan kukkaistyttöjen kuuluvuus. Parvelle ääni kuului, mutta edelleen olen allerginen sähköiselle äänentoistolle. Sama koskee myös yläkuoroja ja muita taustalauluja.
Tuotannon näkeminen useampaan kertaan avaa yleensä uusia yksityiskohtia. Nyt vasta tajusin että ensimmäisen näytöksen graalikohtauksessa, graalin paljastuttua ja kääntyvän varren muututtua verenpunaiseksi, aikaisempi kohta mihin joutsen oli valuttanut verensä, muuttui myös punaiseksi.
Laulajakaarti oli identtinen viime lauantain näytöksen kanssa. Aivan mahtavat laulajat, bravi tutti! Parsifalin kanssa jaksaa aina viettää aikaa, Kupferin tuotanto on yksi tyylikkäimmistä. Seuraavaa kertaa odotellen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti