Valkyyriat Tukholman illassa

Ooppera: Die Walküre - Kungliga Operan Stockholm 2017-5-18

© Kungliga Operan, Markus Gårder

Tukholman Ring jatkui hyvin nukutun yön jälkeen Valkyyrian voimalla. Jo eilinen Reininkulta ilahdutti hyvillä laulajilla ja tänään tuntui että kohottiin vielä pari askelta korkeammalle. Aivan mahtava uusi tuttavuus oli Cornelia Beskow Sieglinden roolissa, jonka äänivarat ja tulkinta kolahtivat kyllä kovaa ja korkealle. Ei tarvita suuria ennustajan lahjoja arvaukseen, että tällä laulajalla on vientiä tulevaisuudessa.

Sieglinden kanssa sisarellisia paheita harrasti Michael Weinius Siegmundina. Weinius on jättänyt jo useammasta kohtaamisestamme positiivisen muistijäljen, eikä tämä ilta ei ollut poikkeus. Eiliset Fricka ja Wotan, eli Katarina Dalayman ja John Lundgren jatkoivat tänään erinomaisesti. Nina Stemmen Brünnhilde oli itse varmuus. En ole aikaisemmin kuullut Stemmeä livenä ja ennenkaikkea hänessä hämmästytti rautainen äänikontrolli. Itse en pane pahakseni esimerkiksi Brünnhilden Hojotoho-fraasien loppukiekausta, mutta Stemmellä kaikki on hallinnassa viimeiseen ääneen asti. Huikea laulaja...

Marko Letonja jatkoi varmaa työtään orkesterin kanssa. Saksalaisissa oopperaorkestereissa (ainakin niissä muutamassa mitä olen onnistunut kuulemaan elävänä) on usein orkesterisoundissa tietty rouheus, herkkyys ja luonnonläheisyys mitä oikein missään muissa orkestereissa ei ole. Letonja ja orkesteri soittivat kerrassaan upeasti, mutta vielä kun saisi mukaan tuollaisen rouheuden, niin paketti olisi valmis.

Kerrassaan mainioita laulajia ja orkesteria kuunnellessani tuli jopa yhdessä vaiheessa mieleen että oopperoiden konserttiesityksissäkin voisi olla ideaa. Onneksi pääsin moisesta harhakuvitelmasta nopeasti eroon ja muistin että teatteriahan sen pitää olla. Mitä olisi lasagne ilman pastaa?

Vasta ensimmäisen näytöksen lautashuonetta katsoessani tajusin että kaikki lavastukset, myös Reininkullassa, ovat olleet symmetrisiä. Tosin sitten toisessa näytöksesssä lavastaja Bente Lykke Møller varmisti että muutkin mattimyöhäiset tajuavat idean rautalangan avulla, kun taulusalin taulut olivat jopa peilikuvia huoneen toisessa reunassa.

Ohjauksen ja lavastuksen punainen lanka on edelleen hakusessa. Viimeisin ajatukseni on jonkinlainen nukketalo. Sen ohella että kaikki puuhastelu tapahtuu sisätiloissa ja symmetristen seinien sisällä, niin huoneiden "sisustukset" ovat yksinkertaistettuja, kuten nukketaloissa. Lisäksi kaikissa kohtauksissa, Reininkullan Nibelheimia lukuuottamatta, on takaseinällä ikkuna tai ikkunoita, joista näkyy ulkomaailmaa kuvaava projektio. On olemassa abstraktin oloinen sisätila ja toisaalta luontoa ja ulkomaailmaa kuvaava projektio. Tuota projektiota oli hienosti käytetty hyväksi vaikkapa kolmannen näytöksen Valkyyrioiden ratsastuksessa, jossa hevosten laukka näkyi seinän pilariaukoista.

Ohjaaja Staffan Valdemar Holm sijoittaa mielenkiintoisesti tapahtumia lavan ulkopuolelle. Eilen Freian kullalla peittely tapahtui piilossa ja tänään Siegmundin, Hundingin ja Wotanin välienselvittely tapahtui myös meidän silmiltämme piilossa. Holm antoi sen sijaan Sieglinden peilata taiston tunnevyöryt yleisölle. Toimiva ratkaisu noinkin.

Kolmannessa näytöksessä Valkyyriat eivät kuljettele liikkumattomia ruumiita vaan paimentavat kuoloon matkallaolevia(?) sotureita ympäriinsä. He jopa muodostavat sotureista puskurin Wotanin vihalle, mutta Wotanin jyrähdys saa soturit tyylikkäästi polvistumaan. Hieman erikoisempi ratkaisu on pukea Valkyyriat ratsastusmekkoihin(?), mutta Brünnhilden levolle laskemisessa sitten Froh ja Donner tuovat haarniskavarusteet univarusteiksi.

Vaikka se punainen lanka onkin kadoksissa, niin täytyy kyllä myöntää että ohjaus ja lavastus viehättävät silti. En tiedä tuleeko ihmettelyihin vastauksia Siegfriedissä tai Jumalten tuhossa, mutta kiehtova kysymys on esimerkiksi se että miksi kaikki tapahtuu symmetrisissä sisätiloissa? Oli niin taikka näin, mutta jo tämän iltaisen Valkyyrian takia Tukholman reissu on ollut matkan arvoinen.