perjantai 4. tammikuuta 2013

Lappeenrannan laulukilpailut 4. päivä


Lappeenrannan laulukilpailut, Lappeenranta-sali 2013-01-04

Viimeinen välieräpäivä olikin sitten sopraanojen juhlaa. Tietysti sekaan mahtuu mausteeksi yksi tenorikin. Iltapäiväsession ensimmäinen laulaja oli Johanna Engelbarth. Hänen äänestä pidin jo alkuerässä ja nyt välierä vakuutti vain lisää. Hyvä kontakti yleisöön ja esiintyminen tuntuu maittavan. Hänen äänensävynsä on tasainen läpi rekisterien. Ohjelmisto jakautui mukavan selkeästi kahteen osaa. Ehkäpä olisin kaivannut mukaan jonkun kappaleen jossa tessituura olisi pysynyt pidempään korkealla. Mutta hieno välieräkokonaisuus.

Reetta Haavistolla saattaa olla kisojen vahvimpia ääniä. Odotukset hänen välieräänsä kohtaan olivat korkealla. En voi missään nimessä sanoa olevani pettynyt, mutta jotain jäin kaipaamaan. Ehkäpä ooppera sopii Haavistolle minun korvissani paremmin. Toivottavasti loppukilpailussa sulan lopullisesti.

Eeva Hartemaan on myös minulle hieman hankalampi tapaus. Hänen välieräohjelmansa oli todella hieno kokonaisuus. Äänessäkään ei ole mitään vikaa. Minun korviini se ei ehkä avaudu kunnolla ja jättää minut jotenkin kylmäksi.

Anna Immosen välieräohjelmisto alkoi varsin hartaalla ja vakavalla tunnelmalla. Mutta hienosti hän oli rakentanut pienen lied-resitaalin. Immosen ääni on todella kaunis. Odotan mielenkiinnolla hänen finaalisuoritustaan.

Iltasession aloitti Eeva-Maria Kopp. Alkuerän perusteella odotin paljon hänen välieräesitykseltään. Ääni kuulosti edelleen ilmaisuvoimaiselta ja vahvalta. Hän rakensi hienosti draamaa. Minun mielestäni Wolfin "Er ist's" oli väärä valinta aloitusnumeroksi. Sen pitäisi onnistua sataprosenttisesti toimiakseen, tällä kertaa se ei onnistunut imaisemaan yleisöä mukaansa.

Emili Losier vei minut mukanaan. Todella hienosti valittu ohjelmisto joka alkoi mahtavilla Debussyn lauluilla ja huipentui Saariahon Sydämeen. Nyt esiintyminen oli rennompaa alkuerään verrattuna. Parhaita välieräesityksiä minun mittarillani.

Pienen tauon jälkeen lavalle tuli Tenori Jere Martikainen pyöräyttämään yleisön pikkusormensa ympärille. Martikainen show oli vastustamaton ja näytti että tämä mies kuuluu lavalle. Onneksi showta tukee komea ääni. Kunhan Martikainen muistaa pitää laulun ykkösenä, niin todennäköisesti hän tulee ilahduttamaan musiikin ystäviä pitkään. Ulkomusiikillisten seikkojen kanssa on syytä varoa tulevaisuudessa maneereja.

Sanna Matinniemen alkuerä jätti minuun aika neutraalin kuvan. Kaunista laulamista, mutta mikä erottaisi hänet muista? Jännitin hieman miten Matinniemi pärjää Martikaisen sekoittaman yleisön kanssa. Pelko oli turha, Matinniemi oli välierien positiivisin yllättäjä. Toivon tälle nuorelle laulajalle myös ruusuista tulevaisuutta. Niukka mutta vankka välieräohjelma vangitsi minut.

Suuret kiitokset kaikille hienoille pianisteille. Tuula Hällström on minun sydämeni valinta parhaaksi pianistiksi.

Loppukilpailuun päässeet julkaistaneen näillä minuuteilla. Niitä on helppo odotella, näistä laulajista ei huonoa valintaa saa tehdyksi. Montaa tulee valitettavasti ikävä joka tapauksessa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti