Lohengrin - Bayreuth 2011, Nelsons, Neuenfels

Hans Neuenfels sai kunnian ohjata ensimmäisen uuden tuotannon Bayreuthin festivaaleille sen jälkeen kun Katharina Wagner ja Eva Wagner-Pasquier astuivat festivaalin johtoon vuonna 2008. Neuenfelsin Lohengrin sai ensi-iltansa vuonna 2010 ja siitä tehtiin pari viikkoa sitten julkaistu tallenne vuonna 2011.

Heti tuoreeltaan Neunfelsin ohjaus aiheutti pientä kohua rotta-teemallaan. Brabantin asukkaat, eli oopperassa kuorolaiset, olivat laboratoriorottia (tai -hiiriä). Päähenkilöiden osalta tulkinta on hieman hankalampaa. Ovatko he myös rottia vai jonkinlaisia superrottia? Telramund muuttuu rotaksi käydessään Lohengrinin kimppuun. Lopussa Lohengrin jää ainoana henkiin ja oopperan alkusoiton aikana hän yrittää päästä sisään laboratorioon jossa kaikki tapahtuu. Välillä lavalla näkyy myös laboratorion henkilökuntaa. He tuntuvat olevan vastuussa kokeesta muokaten lavastusta, ja puuttuvan rottien käytökseen välillä. Onko Lohengrin sitten laboratoriohenkilökuntaa vai osa koetta? Mielenkiintoinen kysymys.

Jos katsotaan hetkeksi rotta-asusteiden ja koeasetelman ohi, niin Neuenfelsin ohjaus ei loppujen lopuksi tunnu erityisen radikaalilta. Samojen Lohengrinin keskeisten teemojen kanssa pyöritään. Neuenfels ja lavastaja Reinhard von der Thannen haluavat laajentaa Elsan tekojen ja motiivien tarkkailun koskemaan koko Lohengrinin asetelmaa. Jo alussa Telramund ja Ortrud ovat manipuloineet Brabantin väen Elsaa vastaan. Elsa saapuu näyttämölle täynnä nuolia. Kuningas on taasen pelokkaan koe-eläimen ruumiillistuma. Epävarmuus ja heikkous säteilee hänestä. Hän ei ole hallitsija, vaan hänet on asetettu siihen rooliin. Kaiken voi kuvitella olevan psykologista koetta, jossa havainnoidaan kohteiden reagointia erilaisiin ärsykkeisiin ja tapahtumiin. Kun ooppera loppuu ainoastaan Lohengrin ja joutsenen(?) munasta ennen aikojaan kuoriutunut Gottfried tuntuvat jäävän eloon. Koe on päättynyt.

Kun katsoin oopperan läpi ensimmäisen kerran, tunsin pienoista pettymystä. Odotin ohjaukselta enemmän. Ehkäpä ohjausta vaivaa sama ongelma kuin muitakin moderneja tulkintoja; asiat kätketään ja niihin vihjaillaan turhan niukasti. Jälleen kerran jos olisin nähnyt ohjauksen vain yhden kerran teatterissa, tuntien ainoastaan libreton, niin valitettavan vähän ohjaajan ajatuksista ehtisi tulla selkeästi läpi. Tallenteen kohdalla kaikki on tietysti toisin. Oheismateriaali valottaa taustoja ja netistä löytyy paljon spekulaatioita.

Mutta kyllä Neuenfelsin ohjaus on mielestäni onnistunut. Lohengriniin tulee uutta perspektiiviä, joka on uusien oopperaohjauksien suola. Kannattaa muuten bongailla ohjauksesta viittauksia muihin Wagnerin oopperoihin.

Bayreuthin orkesteria johtaa Andris Nelsons. Orkesterin sointi ei nouse erityisesti huomion kohteeksi, silti (tai siitä johtuen) varmaa ja vivahteikasta työtä. Jälleen kerran mystinen Wagner-huuma ei kenties syty täyteen liekkiin, mutta nuo tapaukset ovatkin yleensä poikkeuksia.

Lohengrinin roolin laulaa Klaus Florian Vogt. Pidän hänen äänestään todella paljon. Välillä nousee mieleen pitäisikö äänen olla vahvempi, mutta muut ominaisuudet ovat niin hienot, että kysymystä ei ole oikeastaan relevanttia pohtia. Sen sijaan Elsan esittäjä Annette Dasch onkin hankalampi tapaus. Ensimmäisen näytöksen aikana en syttynyt hänen äänelleen ollenkaan. Kun toisen näytöksen alkupuolen dueton (Ortrud) aikana hän laulaa kovempaa, on ääni paljon parempi. Sama jatkuu mielestäni läpi oopperan. Ääni ei ole jotenkin fokusoitunut kun vasta suuremmalla voimakkuudella.

Telramundina on Jukka Rasilainen. Hyvä rooli häneltäkin. Ortrud, eli Petra Lang, on lavan luonnonvoima. Näin ja kuulin hänet elävänä Ortrudin roolissa Berliinissä tänä keväänä ja hän on todella mainio. Elävänä ääni kuulosti välillä hieman kireältä ja tiukalta, mutta tässä Bayreuthin tallenteessa ei moista ole havaittavissa. Vahva suoritus, sekä äänellisesti, että näyttelemisen puolesta.

Kuningas Heinrich on Georg Zeppenfeld. Lavalla on mielenkiintoinen kontrasti, kun hänen hahmonsa on tässä ohjauksessa aikamoinen nynnerö, mutta toisaalta hänen äänensä ei sitä ole. Kuninkaan airut on komeaääninen Samuel Youn, joka siirtyi Bayreuthiin lämmiteltyään osaansa ensin Savonlinnassa.

Ehkäpä edelleen suosikki Lohengrin videotallenteeni on Nagano/Lehnhoff versio Baden-Badenista. Mutta Neuenfelsin versio on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Puritaanitkin voivat tästä nauttia kuvittelemalla rotta-asujen tilalle haluamansa univormut.