Attila - La Scala 1991, Muti, Savary

Valeri Gergiev ja Mariinski-teatterin orkesteri ja kuoro esittävät ensi viikolla Mikkelin musiikkijuhlilla Giuseppe Verdin oopperan Attila. Suomessa Attila on harvoin esitetty ooppera ja tälläkin kertaa saamme tyytyä konserttiesitykseen. Omatkin kokemukseni Attilasta ovat rajalliset ja siksi päätinkin tutustua oopperaan videotallenteen muodossa.

Attila on Verdin yhdeksäs ooppera ja siten luettavissa Verdin varhaistuotantoon. Maailmallakaan Attilaa ei ole usein esitetty ja DVD:lläkin siitä on saatavissa vain kaksi versiota. Musiikin puolesta voisi kyllä ihmetellä miksi Attila ei ole suositumpi, Verdin varma käden jälki puskee siitä vahvasti esille. Ehkäpä syy on enemmänkin itse tarinassa. Attila, hunnien julma johtaja, ei hahmona ole erityisen sympaattinen. Vaikka oopperassa on mukana rakkaustarinaa, niin kuitenkin perusvire on varsin sotainen ja kostopainotteinen. Jos toisaalta tutkii historian kirjoja hieman tarkemmin, niin huomaa varsin pian, että Verdi ottaa jälleen kerran kantaa oman aikansa Italian (geo)poliittiseen tilanteeseen. Sensuurin takia tapahtumia peilataan historian hämäävän filtterin avulla.

Riccardo Muti on kunnostautunut Verdin, ja erityisesti varhaisen Verdin, sanansaattajana. Tämän Milanon La Scalassa vuonna 1991 tallennetun tuotannon on ohjannut ranskalainen Jerome Savary. Itse ohjaus ja Michel Leboisin suunnittelema lavastus tukee tarinaa hyvin. Lavastus on varsin perinteinen, taipuu hieman minimalismin suuntaan. Omaa silmääni se miellytti kovasti. Verdin oopperoissa kuoro on keskeinen tekijä; sotajoukkojen ja pakolaisten ryhmissä se sopii lavalle luontevasti. Toki laulajaryhmät tuntuvat usein vain odottavan osuuttaan, mutta sitähän se on lavalla oleminen on valitettavan usein kuorojen osalla. Eipä tuo suuremmin haittaa.

Solistit ovat taas kerran kovaa tasoa. Attilan roolissa laulaa basso(-baritoni) Samuel Ramey. Hänen roolisuorituksensa on mahtava ja ääni sopii rooliin täydellisesti. Kenties eniten ilahduin kuitenkin Odabellan osan laulaneesta Cheryl Studerista. Kun hän ensimmäisen kerran avasi suunsa laulaakseen "Santo di patria indefinito amor!", piti hetken ihastella miksi Verdi ei anna sopraanolle helppoa sisääntuloa, vaan mennään suoraan asiaan ja syvälle. Studer lunastaa kyllä kaikki odotukset, ja komeasti. Ezion roolissa on Giorgio Zancanaro, hänessäkin on kaikki kohdallaan. Oopperan tenorirooli on suhteellisen pieni ja sen esittäjä Kaludi Kaludov on kelpo tenori, mutta jostain syystä ei ainakaan tällä kertaa tehnyt kauhea suurta vaikutusta.

Vaikka Attilasta ei olekaan kymmeniä eri versioita saatavilla videotallenteina, niin onneksi ainakin toinen niistä on korkeatasoinen. Tietysti tallenne on parinkymmenen vuoden takaa, kuvasuhteella 4:3 ja pelkällä stereoäänellä, mutta kun musiikki ja laulajat pääsevät vauhtiin, ei moisiin seikkoihin kiinnitä mitään huomiota. Suosittelen!