lauantai 23. marraskuuta 2024

Pohjalaisia

Ooppera: Pohjalaisia - Kansallisooppera 2024-11-22

© 2024 Ilkka Saastamoinen
Kansallisoopperan uusi tuotanto Leevi Madetojan Pohjalaisia oopperasta on kolmas kokemani elävä esitys tuosta teoksesta (Sarasteen ja RSO:n levytys taitaa olla ainoa tallenne). Ensimmäinen kokemus oli vuonna 2009 kansallisoopperan edellisestä tuotannosta ja edellinen raikas PMKO:n esitys vuodelta 2019. Kansallisoopperan edellisestä tuotannosta ei minulla ole muistiinpanoja.

Uuden tuotannon ohjauksesta vastaa Paavo Westerberg joka debytoi Pohjalaisilla oopperaohjauksen parissa. Westerberg on lavastaja Erlend Birkelandin kanssa sijoittanut ensimmäisen ja kolmannen näytöksen perunapellon kupeeseen. Ruskean, ei niin katsetta kiihottavan, miljöön tarkoituksena lienee korostaa tarinan yhteiskunnallista ulottuvuutta. Tuo toimii kyllä vallesmannin suhteen, joka saapuu kolmannessa näytöksessä avoautolla diktaattorin elein ja ihmiskoristein, mutta kyläyhteisön oma mikrohierarkia tasoittuu kovin. Kuitenkin Harrin tilalla on tilanomistaja, jonka sateenvarjon alla elää palkollisten, renkien ja piikojen yhteisö ja vaikkapa Jussin ja Liisan suhteen mahdollinen säätyero ei näyttämökuvassa oikeastaan erotu.

Sinänsä lavastus on varsin toimiva. Oopperan alussa perunapeltoesirippu taipuu lavarakennelmaksi ja toisessa näytöksessä pyörivä lava elävöittää tarinan kerrontaa. Puvuista vastaava Maria Geber on Westerbergin kanssa mallintanut Pohjalaiset 1970-luvun hengessä, sekin ihan kelpo ratkaisu. Vaikka Jussi paitojakin lavalla näkyy, niin vaikkapa häjyt luottavat enemmän nahkan voimaan häjyytensä merkkeinä. Kokonaisuutena ohjaus ja lavanäkymä päätyy mukavasti plussan puolelle.

© 2024 Ilkka Saastamoinen

Musiikkia pohdittaessa orkesterimontusta löytyy myös toinen kansallisoopperan debytantti, kapellimestari Kaapo Ijas. Plussa hänelle ja orkesterille, Madetojan vivahteikas sävelkieli eli hienosti. Oma ongelmani Pohjalaisten ja Madetojan kanssa on laululinjan tahi melodian mielenkiinnottomuus. En oikein osaa pukea sanoiksi miksi se ei nappaa. Jotenkin Pohjalaisissa tuo korostuu, kun kansanlaulujen lainat ja viittaukset ovat turhan kovassa kontrastissa Madetojan oman melodialinjan kanssa. Varsinkin ensimmäisessä ja toisessa näytöksessä laululinjan puisevuus korostuu orkesterisävyjen hienon käytön kontrastina. Kolmas näytös on toisaalta Madetojan mestarinäyte, musiikki ja draama kulkevat käsi kädessä. 

© 2024 Ilkka Saastamoinen

Ongelmani laulun kanssa ei johdu laulajista. Ensi-illan artistikatras selvitti Madetojan karikot hienosti. Oopperan pääparia Jussia ja Liisaa tulkitsivat erinomaisesti Ville Rusanen ja Johanna Nylund. Tarinan sylttytehtaita, Anttia ja Maijaa, esittivät taasen Johannes Vatjus ja Maria Turunen. Erkki Harrin ja Kaisan esittäjät Jukka Rasilainen ja Päivi Nisula olivat jälleen valloittavia karaktääriosissaan.

 


sunnuntai 3. marraskuuta 2024

Lappeenrannan laulukilpailujen ennakkokilpailu (2024)


Vuodenvaihteessa Lappeenrannan laulukilpailut järjestetään 21. kerran. Tänä viikonloppuna pidettiin ennakkokilpailu, josta valitaan sitten aloittajat varsinaiseen kisaan tammikuun alkupäiville.

Olen käynyt ennakkokilpailuissa vuodesta 2012 lähtien ja tällä kertaa ilahdutti erikoisesti miesten sarjan runsas osanotto. Välillä on ollut mukana karsimassa vain yksi tenori ja pari bassoa. Tänä vuonna tarjonta on runsasta (ja laadukasta) läpi fakkien. Muutenkin tällä erää tuntui, että taso oli korkeaa ja tasaista.

Toki ylenmääräinen jännitys oli iskenyt muutamaan karsijaan. Oikea käsi oli liimautunut flyygelin reunaan tai katonrajassa on mystinen piste, joka pakottaa katseen esityksen ajaksi sinne. Väistämättä jännitys vaikuttaa suoritukseen myös äänen puolelle.

En ole millään mittarilla musiikin ammattilainen, mutta kuluttajana ja harrastajana varsin aktiivi. Tämän kertainen laulajakattaus antaa kyllä uskoa laulutaiteen tulevaisuuteen talentin puolesta tässä maassa. Tietysti huolettaa muuten nykyajan kulttuurikielteinen ilmapiiri maamme hallinnon puolelta.

Kahden päivän aikana kuulin kaikkiaan 46 laulajaa. Tuomaristo viisi laulajaa enemmän videon avulla. Omaan käsiohjelmaan tuli plusmerkintä melkein kolmenkymmenen laulajan kohdalle. Toki omat erikoissuosikit erottuvat vielä tuosta joukosta, mutta ei ilman merkkiä jääneiden kannata heittää pyyhettä kehään.

Ja samat vihjeet, kun aina ennenkin. Artikulaatio on tärkeää, lauluissa on sanat. Sanat kertovat yleensä tarinan tai niissä on muuten jotain järkeä. Tuota tarinaa kannattaa viestiä koko esityksen ja olemuksen avulla, jos koko keho osallistuu tarinan kertomiseen, se kuuluu myös äänessä, joka on kova juttu ;) Toki ulkomusiikilliset temput voivat ampua ylikin, joka on huono juttu (näitä ei ollut tänä vuonna). Jos tarvitsee roikkua pää alaspäin ja tulkita antaumuksella korkeaa tessituuraa, niin odottaa sen toteuttamiseksi tähtioopperaohjaajan tuotantoa.

Tuomaristo valitsee jatkoonpääsijät ja tulokset julkistetaan huomiseen puoleenpäivään mennessä. Onnea valituille, tammikuussa nähtään!



lauantai 2. marraskuuta 2024

Kuolema Venetsiassa

 Baletti: Kuolema Venetsiassa - Kansallisooppera 2024-11-01

© 2024 Roosa Oksaharju

Kansallisbaletin syksyn kohokohta on John Neumeierin koreografia Thomas Mannin novellista Kuolema Venetsiassa. Koreografian ensi-ilta oli Hampurissa vuonna 2003. Helsingin ensi-ilta eilen oli ensimmäinen esitys Hampurin ulkopuolella.


Thomas Mannin novelli julkaistiin 1912 ja on monelle tutuin Luchino Viscontin elokuvatulkinnasta vuodelta 1971. Neumeier kertoo omasssa versiossaan kuuluisan balettikoreografin elämän käännekohdasta, jossa turhautuminen omaan työhön johtaa sisäiseen tutkiskeluun. 


Neumeier on onnistunut hämmentävän hyvin luomaan moniulotteisen teoksen joka toimii monella tasolla. Harvoin teosta katsellessani mieleen pullahtelee useita tulkintalinjoja ja henkilö(n|iden) sisäinen elämä purkautuu moni-ilmeisellä tavalla.


Ensi-illassa Gustav von Aschenbachin pääroolin tanssi upeasti Michal Krčmář. Päiväunien kohteena Tadzion roolissa oli Atte Kilpinen. Musiikkina kombinaatio Johann Sebastian Bachin ja Richard Wagnerin musiikkia.

© 2024 Roosa Oksaharju

Neumeirin Kuolema Venetsiassa menee ehdottomasti omien suosikkibalettien kärkijoukkoon. Tätä ei kannata missata.

© 2024 Roosa Oksaharju