Edellinen vierailuni Pohjois-Kymen musiikkiopiston oopperaan (PKMO) Kouvolassa on vuodelta 2012. Silloin mieltä ilahdutti pirteä Rigoletto. Sen jälkeen on PKMO on esittänyt pari tuotantoa jotka valitettavasti missasin, mutta nyt syksylle sattui Leevi Madetojan Pohjalaisia sopivaan rakoon perjantai-illaksi.
Pohjalalaisten libretossa on mielenkiintoisia taustavärinöitä liittyen sen syntyaikaan. Libretto on säveltäjän omissa nimissä, mutta se pohjautuu Artturi Järviluoman samannimiseen näytelmään. Onko tarina Järviluoman oma, on taasen tutkijoiden parissa pohdinnan alla. Näytelmän kantaesitys oli vuonna 1914. Ensimmäinen maailmansota oli nurkan takana ja Venäjä oli Venäjä. Pohjalaiset koskettelee henkilötarinoidensa ohella maakunnan vapaudenkaipuuta, josta ei tarvitse kovin paljon silmiä siristää todetakseen, että sama teema toimii myös koko Suomea ajatellen. Pienemmässä mittakaavassa toisaalta tarinaa voi peilata myös virkavallan mielivallan ja väärinkäytöksen kautta, josta voidaan vetää taas analogioita vaikkapa 70 vuotta eteenpäin gangsta rapin sortoon ja poliisiin väkivaltaan kohdistuvaan kritiikkiin.
Musiikin puolesta Pohjalaiset nojaa paljon kansanmusiikkiin, jota Madetoja lainailee reippaasti. PKMO:n tuotannossa orkesteri oli kutistettu pieneksi. Yksinkertainen jousisto, puupuhaltimet, käyrätorvi ja piano. Esa Heikkilän johtamalle kokoonpanolle nostan hattua, hienosti homma sujui.
Tuotannon ohjaajana toimii Juulia Tapola. Pienen skaalan tuotannoissa on varmaan kaksi vaihtoehtoa; joko mennään perinteen mukaisesti tai sitten tehdään jotain todella radikaalia. Tapola on valinnut ensimmäisen vaihtoehdon. Puvuista ja visualisoinnista vastaa Taina Relander. Lavastus on varsin minimalistinen, mutta sehän ei teatterin tekoa haittaa.
Ohjaus toimii ihan kelvollisesti vaikka libreton omituisuudet tuottavat ihmeellisyyksiä. Ensimmäisen näytöksen kännihulluttelu on hieman vaivaannuttavaa nykyisin silmin katsottuna. Toisessa näytöksessä taasen tanssi-iloittelun ja Antti vangin saapumisen kombinaatio on hankala toteuttaa.
Kolmannessa näytöksessä ooppera nousikin sitten hienoon plaaniin. Ensimmäisen ja toisen näytöksen ensi-iltajännitys(?) tuntui olevan solistien osaltakin poissa. Libretto ja musiikkikin tuntui löytävän hyvän balanssin. Erinomainen lopetus.
Laulajat selvisivät urakasta puhtain paperein. Naisäänistä ehdoton suosikkini oli Liisan esittäjä Marika Hölttä. Miehissä pääosat olivat mukavasti Jussi Zieglerin, Pekka Kuivalaisen ja Heikki Aallon hallussa.
PKMO:n ja muiden maakuntaoopperoiden tekemä työ on äärettömän tärkeää. Oopperan tekeminen vaatii paljon resursseja ja tämän verrattoman taidemuodon välittäminen uusille yleisöille ja sukupolville on elintärkeää.
Käykäähän ihmiset oopperassa! Kokeilkaa edes ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti