tag:blogger.com,1999:blog-62443661915680332242024-03-02T01:38:05.317+02:00TarkkaamoKokemuksia musiikin maailmasta.tarkkaamohttp://www.blogger.com/profile/02903310682394444854noreply@blogger.comBlogger437125tag:blogger.com,1999:blog-6244366191568033224.post-30902466606230840292024-03-02T01:37:00.000+02:002024-03-02T01:37:34.503+02:00DraculaBaletti: Dracula - Kansallisooppera 2024-03-01<div><br /><div><br /></div><div><div><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQrK30B0zZC76OQ3-QT70NqC-t3B6JgC6X7mRj5dMmE-ianb7VfnRbKNQ_J4joq5F8x7_Lxx0iestpEVX8pxX1cESVjmSg25UxqdO5AFvninCy2jaYD8wepeNMUJ5wpeKAamrjJWYxN4x-91c5jGKuv_GmndbMz0i8a5mWzJO4q1JTT3GWF0_ffE4RFz_c/s3543/_DSC8523.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3543" data-original-width="2357" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQrK30B0zZC76OQ3-QT70NqC-t3B6JgC6X7mRj5dMmE-ianb7VfnRbKNQ_J4joq5F8x7_Lxx0iestpEVX8pxX1cESVjmSg25UxqdO5AFvninCy2jaYD8wepeNMUJ5wpeKAamrjJWYxN4x-91c5jGKuv_GmndbMz0i8a5mWzJO4q1JTT3GWF0_ffE4RFz_c/w266-h400/_DSC8523.jpg" width="266" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="background-color: white; caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 12px; text-align: start;">© 2023 Roosa Oksaharju</span></td></tr></tbody></table> Bram Stokerin Dracula on kauhukirjallisuuden suurklassikkoja, jonka kypsyminen asemaansa kesti varsin kauan 1897 julkaisunsa jälkeen. Elokuvissa tarinaa on kerrottu lukuisia kertoja ja vuoden 1992 Francis Ford Coppolan versio vakuutti puolalaisen koreografin Krzysztof Pastorin tarttumaan hänelle tarjottuun aiheeseen. Kantaesitys oli Perthissä, Australiassa viisi ja puoli vuotta sitten. Oman kansallisbalettimme versio on vuokralla Puolan kansallisbaletista.</div><div><br /></div><div>Baletin musiikin pohjana Pastor päätti käyttää maanmiehensä Wojciech Kilarin musiikkia, jota myös Coppola oli käyttänyt elokuvassaan. Kilar oli säveltänyt elokuvan musiikin juuri elokuvaa varten ja pelkästään elokuvamusiikki ei riittänyt baletin pohjaksi, vaan balettiin otettiin mukaan myös muuta Kilarin musiikkia hänen klassisesta ja elokuvamusiikkituotannostaan. Musiikin on sovittanut koherentiksi kokonaisuudeksi Michael Brett.</div><div><br /></div><div>Itselleni Kilarin musiikki kolahti hienojen sävymaailmojensa ansiosta, erityisesti sinfonisesta runosta Kościelec 1909 otetuissa palasissa, joita käytettiin ensimmäisen näytöksen vampyyrikokoontumisessa. Olisi mukava saada teoksen partituuri ja seurata kuinka sointimaisema luodaan.</div><div><br /></div><div>Libretistinä Pastorilla on Pawel Chynowski, joka on poiminut Stokerin tarinasta viihdyttävän kokonaisuuden. Vaikka Draculan tarina olisi kuinka tuttu, vinkkaan jälleen kerran ainakin silmäilemään käsiohjelman juonisynopsiksen, kuten on syytä tehdä kaikkien juonta sisältävien balettien kohdalla.</div><div><br /></div><div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijKTpr-3ywJzzAcfoaRusuNjG8_VobcMCNRwf4GyZsu05WWpkuzxXOQUYPnySktf9poYdZXSi3BBrfgA1xcB5TtOw3sdOG1S5PRqywMeQR5ytO3roUVgRtGehBg854o0Y8VXEmXxxWfY3DZ01N9mskUrqzRcBZSPTEL_l5s408kdxNF-5F1jOEZpWeSKiA/s3543/_DSC6143.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2357" data-original-width="3543" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijKTpr-3ywJzzAcfoaRusuNjG8_VobcMCNRwf4GyZsu05WWpkuzxXOQUYPnySktf9poYdZXSi3BBrfgA1xcB5TtOw3sdOG1S5PRqywMeQR5ytO3roUVgRtGehBg854o0Y8VXEmXxxWfY3DZ01N9mskUrqzRcBZSPTEL_l5s408kdxNF-5F1jOEZpWeSKiA/w400-h266/_DSC6143.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="background-color: white; caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 12px; text-align: start;">© 2023 Roosa Oksaharju</span></td></tr></tbody></table><br />Pastor ja Chynowski painottavat Draculan kahta olomuotoa, vanhaa vampyyri Draculaa, joka aina veren makuun päästessään palaa nuoreen "normaali" versioonsa. Tätä korostaakseen Draculan roolia tanssii kaksi henkilöä, ensi-illassa Sergei Popov ja Michal Krčmář. Molemmat olivat mainioita roolissaan. Lontoolaispariskunta Jonathan ja Mina, rooleissa Jun Xia ja Zhiyao Chen, samoin kun Lucyn roolin tanssinut Abigail Sheppard ilahduttivat myös liikkeillään.</div><div><br /></div><div>Naispuolisten vampyyrien trio Transsilvaniassa ja myöhemmin Lontoon hautausmaajaksossa olivat kerrassaan loistavia. En valitettavasti osaa erotella heitä solistilistan vampyyriluettelosta, mutta brava heille kaikille. Myös Atte Kilpisen sairaalapotilas vakuutti sulavuudellaan.</div><div><br /></div><div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiogEu44dx6bCZas8nYiPaH83iAKS-PxYa-XICc5_vyVs0XG5FXaC61to3ALgMKz-d3kEvqreb5OXbgh39ejEjH819oZhWGEQ1-QNnSDnCkk1-WJcragY2HqT1ZgCoA0arKY7FmnHe-G-wCJkuGACN098QFkR_7BShAMHuImLGCFPPnAS2k8ZNDrCdYifdN/s3543/_DSC9266.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2357" data-original-width="3543" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiogEu44dx6bCZas8nYiPaH83iAKS-PxYa-XICc5_vyVs0XG5FXaC61to3ALgMKz-d3kEvqreb5OXbgh39ejEjH819oZhWGEQ1-QNnSDnCkk1-WJcragY2HqT1ZgCoA0arKY7FmnHe-G-wCJkuGACN098QFkR_7BShAMHuImLGCFPPnAS2k8ZNDrCdYifdN/w400-h266/_DSC9266.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="background-color: white; caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 12px; text-align: start;">© 2023 Roosa Oksaharju</span></td></tr></tbody></table><br />Pastorin Dracula on mitä parhainta tanssiviihdettä, viihde sanan positiivisimmassa merkityksessä. Charles Cusick Smithin ja Phil R. Danielsin lavastus ja puvut tukivat tunnelmaan pääsyä. Vahva suositus.</div></div><div><br /></div></div>tarkkaamohttp://www.blogger.com/profile/02903310682394444854noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6244366191568033224.post-81573456711907573482024-01-27T14:09:00.001+02:002024-01-27T14:09:24.560+02:00Karmeliittasisaret<p>Ooppera: Karmeliittasisaret - Kansallisooppera 2024-1-26<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiU80fY7Eut74PRtByUeXgQvNWDcn_5vME94LgE9sBgqbkXU489Jk3R5bg8Xo2FlxOB2_CBLH8HGTLFmp4VfrwLP-DGqGoLEGefKTq4c6i3ozqRTIqhlc59ziUX907NDdbXjMTIEqRGNvkDMmmUi0xIjtQCxzdKFA3cyqP-r-KOrVLW4VurgIqS6QEI-HWx/s3500/2024_01_SKOB_Karmeliittasisaret_AA_3063.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3500" data-original-width="2333" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiU80fY7Eut74PRtByUeXgQvNWDcn_5vME94LgE9sBgqbkXU489Jk3R5bg8Xo2FlxOB2_CBLH8HGTLFmp4VfrwLP-DGqGoLEGefKTq4c6i3ozqRTIqhlc59ziUX907NDdbXjMTIEqRGNvkDMmmUi0xIjtQCxzdKFA3cyqP-r-KOrVLW4VurgIqS6QEI-HWx/w266-h400/2024_01_SKOB_Karmeliittasisaret_AA_3063.jpg" width="266" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="background-color: white; caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 10.8192px;">© 2024 </span><span style="color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif;"><span style="caret-color: rgb(51, 51, 51); font-size: 10.8192px;">Ilkka Saastamoinen</span></span></td></tr></tbody></table></p><p>Francis Poulencin oopperatuotanto koostuu kolmesta teoksesta: Teiresiaan rinnat, Karmeliittasisaret ja Ihmisen ääni. Ihmisen ääneen olen kotimaassa törmännyt useamminkin aina <a href="https://tarkkaamo.blogspot.com/2014/04/ihmisaani-paaosassa-joensuussa.html">maakuntia</a> myöten, kansallisoopperassa se on nähty <a href="https://tarkkaamo.blogspot.com/2013/10/kaksi-oopperaa-yhden-hinnalla.html">Almisalissa</a> ja <a href="https://tarkkaamo.blogspot.com/2022/05/koko-karita-show.html">päälavalla</a>, muita Poulencin oopperoita ei uudessa oopperatalossa ole taidettu esittää. Teiresiaan rinnat oli viitisen vuotta sitten vanhassa oopperatalossa Opera Boxin tuotantona.</p><p>Kansallisoopperan tuotanto on vuokralla Théâtre des Champs-Élysées teatterista Pariisista. Alkuperäisestä ohjauksesta vastasi Olivier Py ja Töölönlahden uusintakierroksesta vastaa Daniel Izzo.</p><p>Karmeliittasisarten tarina pohjautuu Georges Bernanosin näytelmään, josta Poulenc muokkasi oopperan joka sai kantaesityksensä 1957. Näytelmällä ja siten myös oopperalla on pohjana tositarina Ranskan suuren vallankumouksen keskivaiheilta ("hirmuvallan aika") jolloin totalitarismi vallitsi ja ihmisiä teloitettiin mielivaltaisista syistä. Compiègnen maakunnassa sijainneen Karmeliittasisarten luostarin 16 nunnaa tuomittiin vallankumouksen vastaisesta toiminnasta kuolemaan Pariisissa giljotiinin avustamana.</p><p>Tarinassa on päähenkilöiden takia vahva uskonnollinen sävy, mutta raakalaismainen, mielivaltainen vallankäyttö on motiivi, joka toistuu tänäkin päivänä ympäri maailmaa ja siihen on valitettavan helppo löytää tarttumapintaa jokaisen, myös uskonnottoman. Pyn ohjauksessa ja Pierre-André Weitzin lavastuksessa epookki ei ole 1700-luvun loppu, vaan enemmän tai vähemmän määrittelemätön aika, jonka voi kuvitella haluamaansa ajanjaksoon viimeisen parin sadan vuoden ajalta. Lavastus on yksinkertainen, dynaaminen elävä tila, joka jakautuu kaikkiin suuntiin kohtauksien mukaan. Loistoa, välkettä ja pukuloistoa ei ole tarinan kontekstin puitteistakaan tarjolla, mutta lavastus ja Bertrand Killyn valaistus luovat puhuttelevan ja näyttävän ympäristön kertomusta tukemaan.</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7KSofw0ZFTqAJDKS1ix1jeWl1MpljyY8TtHPpm1j9Kd8AG7MP3ecuvC1dvi7dtQXyjT77q8wgfFl7x6qASLZM_7GVJKUiV9s1p8lCTMGbipIiw1VqUx9Vu0WOtIVZ_GZ7yxJuuoe8NYjMA2q2TCMP1RgUpeQExkEdHvbhGhF8i3XGyybeUNlWu6PF3F02/s3500/2024_01_SKOB_Karmeliittasisaret_AA_3390.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2333" data-original-width="3500" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7KSofw0ZFTqAJDKS1ix1jeWl1MpljyY8TtHPpm1j9Kd8AG7MP3ecuvC1dvi7dtQXyjT77q8wgfFl7x6qASLZM_7GVJKUiV9s1p8lCTMGbipIiw1VqUx9Vu0WOtIVZ_GZ7yxJuuoe8NYjMA2q2TCMP1RgUpeQExkEdHvbhGhF8i3XGyybeUNlWu6PF3F02/w400-h266/2024_01_SKOB_Karmeliittasisaret_AA_3390.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="background-color: white; caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 10.8192px;">© 2024 </span><span style="color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif;"><span style="caret-color: rgb(51, 51, 51); font-size: 10.8192px;">Ilkka Saastamoinen</span></span></td></tr></tbody></table><br />Käsittääkseni päähenkilöiden taustat ja teot ovat fiktiota, vaikka nunnien kohtalo pohjautuukin todellisuuteen. Bernanos ja Poulenc kertovat tarinaa aristokraatin tyttären kautta, joka päättää ryhtyä nunnaksi. Sivujuonteina myös luostarin johtajan vallanvaihto. Bernonos ja Poulenc onnistuvat kyllä luomaan henkilöryhmän, jonka jäsenten motiiveja ja keskinäisten suhteiden verkkoa on mielenkiintoista pohtia. Miksi he toimivat niin kuin toimivat? Nämä ajatuskudelmat toisaalta menettävät merkityksensä isossa kuvassa, jossa yksilöiden identiteetillä ei ole merkitystä ja vain raaka vallankäyttö ja julmuus materialisoituvat giljotiinin terän alla.</p><p>Ensi-illassa orkesteria johti Hannu Lintu. Ei ollut orkesterin, eikä Linnun vika, että ensimmäinen näytös heräsi minulle musiikin puolesta vasta prioritarin kuolin kohtauksessa. Toisesta näytöksestä eteenpäin olinkin sitten Poulencin vietävissä, erityisesti päähenkilö Blanchen ja hänen veljensä duetto oli komeaa kuultavaa. Oopperan loppukohtaus, jossa nunnat laulavat Salve Regina hymniä ja giljotiinin terän isku kerrallaan kuoro käy pienemmäksi, on rankimpia oopperan lopetuksia.</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYvIsXCCpNa-UmIMAL_qIXIKZO7iQ6xDxRKWclS8bT3o_cZkB81WWqCkGVR-g5dBHkp2lgqcQ-jlnX1C28w7tYoeQOlx1NBmnnURwQ1AU70mA4IhZNQVglHQpWGKeK5cLhAIWvp5pYEtytlwrZNJhcG6V0_1CcntBFfOeh6xTnE470NAxC6IkhdjpEq702/s3500/2024_01_SKOB_Karmeliittasisaret_AA_3351.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2333" data-original-width="3500" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYvIsXCCpNa-UmIMAL_qIXIKZO7iQ6xDxRKWclS8bT3o_cZkB81WWqCkGVR-g5dBHkp2lgqcQ-jlnX1C28w7tYoeQOlx1NBmnnURwQ1AU70mA4IhZNQVglHQpWGKeK5cLhAIWvp5pYEtytlwrZNJhcG6V0_1CcntBFfOeh6xTnE470NAxC6IkhdjpEq702/w400-h266/2024_01_SKOB_Karmeliittasisaret_AA_3351.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="background-color: white; caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 10.8192px;">© 2024 </span><span style="color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif;"><span style="caret-color: rgb(51, 51, 51); font-size: 10.8192px;">Ilkka Saastamoinen</span></span></td></tr></tbody></table><br />Solistijoukko oli erinomainen. Päähenkilön, Blanchen, roolin lauloi upeasti Marjukka Tepponen. Erittäin tasaisesta nunnajoukosta nostan vielä esiin Johanna Rusasen hienon priorinnan ja Äiti Marien roolista Tuija Knihtilän, jonka ääntä en jaksa olla ihailematta. Naisroolit ovat tietysti tässä oopperassa pääosassa, mutta eritoten Tuomas Katajala Blanchen veljenä ilahdutti jälleen kerran.</p>tarkkaamohttp://www.blogger.com/profile/02903310682394444854noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6244366191568033224.post-38382204977268954552023-12-02T01:46:00.001+02:002023-12-02T01:46:47.452+02:00Saiturin joulu<p> Baletti: Saiturin joulu - Kansallisooppera 2023-12-01</p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpoB8JeQKEhlsrbzTWncTiKft6-WiKmMn7FHYOuPL0TUj_mVHB7ROgxcTyTQ4GqGj7C1vi71jtFPmQUNHeEPyoPK_9bEDSevfgJDR6LwHmtWjKLEk3_E22t9mPiP8GUCvaFK5W2cA48gUNWLPiajdxJUfkC2OEgxY4N1tt4770XTJ3Qr7vwN_A3iTOKwr1/s3543/_DSC6624.jpg" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3543" data-original-width="2357" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpoB8JeQKEhlsrbzTWncTiKft6-WiKmMn7FHYOuPL0TUj_mVHB7ROgxcTyTQ4GqGj7C1vi71jtFPmQUNHeEPyoPK_9bEDSevfgJDR6LwHmtWjKLEk3_E22t9mPiP8GUCvaFK5W2cA48gUNWLPiajdxJUfkC2OEgxY4N1tt4770XTJ3Qr7vwN_A3iTOKwr1/w266-h400/_DSC6624.jpg" width="266" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span face="Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-size: 12px; text-align: start; white-space-collapse: preserve-breaks;">© 2023 Roosa Oksaharju</span></td></tr></tbody></table><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><div style="text-align: left;">Kansallisbaletin uutena joulubalettina ensi-iltansa sai Saiturin joulu. Charles Dickensin kirjaan pohjautuvan tarinan on balettiversioksi konvertoinut koreografi David Bintley ja musiikin säveltänyt Sally Beamish.</div><div style="text-align: left;">Itselleni ei Dickensin tarina ollut ennakkoon tuttu, ainoa tietämykseni aiheeseen liittyen oli Carl Barksin luoman Roope Ankka hahmon nimen (Scrooge) pohjautuminen kirjan päähenkilön nimeen; Ebenezer Scrooge. Kiintymys mammonaan on myös hahmojen yhteinen luonteenpiirre.</div><div style="text-align: left;">Dickensin maailma on toki muuten tuttu muun muassa lukemattomista elokuvista ja TV-sarjoista. Baletin puvut suunnitelleen Anna Fleischlen luomukset vastasivat odotettuja mielikuvia.</div><p style="text-align: justify;">Baletin synopsikseen tutustuminen ennen näytöksen alkua antoi hyvät puitteet juonen seuraamiseen. Jos ajattelee tarinan kaarta kokonaisuutena, niin tietyssä mielessä baletti haukkaa varsin ison palan, ja ehkäpä tämä on Saiturin joulu -baletin suurin heikkous. Varsinkin molempien näytösten joukkokohtaukset katumiljöineen tuntuvat hieman päälle liimatuille. Ne vastaavat klassisten balettien suurinta vitsausta, etnisiä tansseja. Saiturin tarina olisi kenties ollut vielä koskettavampi hieman leikattuna. Mutta toisaalta balettiyleisö kaivannee suuria tanssijamääriä; ymmärrän. </p></blockquote><p style="text-align: left;"></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTzX42ZmOmxFv7W7aJakH4RiZ_vxSvlc9ZIuBbb9sjuhsqyoIQSb3vQPcek5ltzndt_zo2kXW-Sbv0mbOwhIKrnh1y6CtlDy2OH6-FU48IXbsUtdB_6m12JK-4iUMIpkpo9N6kQ-QR7GxaHAiu145qaEDfVKe4hZaKc_hPm13ZgpIUS3JMTY0qUu_6ryJo/s3543/_DSC6408.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2357" data-original-width="3543" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTzX42ZmOmxFv7W7aJakH4RiZ_vxSvlc9ZIuBbb9sjuhsqyoIQSb3vQPcek5ltzndt_zo2kXW-Sbv0mbOwhIKrnh1y6CtlDy2OH6-FU48IXbsUtdB_6m12JK-4iUMIpkpo9N6kQ-QR7GxaHAiu145qaEDfVKe4hZaKc_hPm13ZgpIUS3JMTY0qUu_6ryJo/w400-h266/_DSC6408.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span face="Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-size: 12px; text-align: start; white-space-collapse: preserve-breaks;">© 2023 Roosa Oksaharju</span></td></tr></tbody></table><br />Oma Saiturini heräsi eloon vasta kun siirrytään ensimmäisen aikahypyn kautta Scroogen lapsuuden maisemiin. Sinänsä liikekumppanin haamun luomat aikahypyt Scroogen luonteen muokkaajina tuovat mieleen toisen jouluklassikon, Ihmeellinen on elämä. Bintleyn koreografiassa Scrooge sukeltaa vanhojen muistojensa liikkeisiin ja katsojille annetaan mahdollisuus toimia keittiöpsykologeina ja selittää itselleen mistä Scroogen saituus ja onnettomuus johtuu.<p></p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIswGALSwi66qwkCSZL5agbG_X1bhT2q2BwrnN0VOzuYk0pdtahS6tpCPZkuQP3pRrqyufqD-wiwZ6RQrsNR7aeNc8ug73fqJGIxEVeh84u3bhjfVtlewpD44bU_pqoP-gVOK5eXWhkokXmqzAV9nvz_xmNMuovY-iieADr1UVL2auhcQGkXzs8Fhk5S5x/s3543/_DSC6928.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2362" data-original-width="3543" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIswGALSwi66qwkCSZL5agbG_X1bhT2q2BwrnN0VOzuYk0pdtahS6tpCPZkuQP3pRrqyufqD-wiwZ6RQrsNR7aeNc8ug73fqJGIxEVeh84u3bhjfVtlewpD44bU_pqoP-gVOK5eXWhkokXmqzAV9nvz_xmNMuovY-iieADr1UVL2auhcQGkXzs8Fhk5S5x/w400-h266/_DSC6928.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span face="Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-size: 12px; text-align: start; white-space-collapse: preserve-breaks;">© 2023 Roosa Oksaharju</span></td></tr></tbody></table><br />Tunnustan jälleen kehnon tanssituntemukseni, mutta mielestäni Bintleyn koreografia ei välttämättä juhli tanssin keinoin, vaan keskittyy kertomaan tarinaa. Ehkäpä juonen luonteen ja moninaisuuden vuoksi tämä on oikea valinta.<p></p><p>Sally Beamishin musiikki on varsin polveilevaa ja lainaa estottomasti vanhoja joululauluja.</p><p>Kokonaiskuva uutukaisesta on positiivinen. Viihdyttävä parituntinen.</p><div><br /></div>tarkkaamohttp://www.blogger.com/profile/02903310682394444854noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6244366191568033224.post-48691219478994223482023-10-21T01:17:00.000+03:002023-10-21T01:17:05.952+03:00Verdin Requiem<p>Sielunmessa: Messa da Requiem - Kansallisooppera 2023-10-20</p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgV3moRu7EyF7UCHaFDo1bYH123KGsMfupMK1ABkCJfzHww27-wP-w1SNXmr1vSbIa__VTf7rd0NLtN_7qdknCX4sRWRwmh05Rjak8jlYM1zXVjyZq3haRVe7u0fIA-P1X4zxfVhwAyF6ycdldeIdPWbIqVJh3qZiROAP_TkqeaKTxR08mGuaL8jYVHgVPG/s4488/Jonas_Lundqvist_M9A2189.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4488" data-original-width="2992" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgV3moRu7EyF7UCHaFDo1bYH123KGsMfupMK1ABkCJfzHww27-wP-w1SNXmr1vSbIa__VTf7rd0NLtN_7qdknCX4sRWRwmh05Rjak8jlYM1zXVjyZq3haRVe7u0fIA-P1X4zxfVhwAyF6ycdldeIdPWbIqVJh3qZiROAP_TkqeaKTxR08mGuaL8jYVHgVPG/w266-h400/Jonas_Lundqvist_M9A2189.jpg" width="266" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="background-color: white; caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 10.8192px;">© 2023 </span><span style="color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif;"><span style="caret-color: rgb(51, 51, 51); font-size: 10.8192px;">Jonas Lundqvist</span></span></td></tr></tbody></table><p>Kansallisoopperan ja -baletin ensimmäinen kahdesta syyskauden uutukaisesta on Giuseppe Verdin Sielunmessu, eli Messa da Requiem. Tuotanto on oikea yhtenäistaideteos, joka yhdistää katolisen sielunmessun tekstin Verdin oopperalta tuoksahtavaan musiikkiin ja näyttämöllepanossa on keskeisenä osana tanssi.</p><p>Lähtökohdista tulkiten odotettavissa on varsin mielenkiintoinen puolitoistatuntinen. Koreografi Christian Spuck kertoo käsiohjelman haastattelussa välttävänsä tarinan kertomista, vaan pitäytyy abstraktion parissa värittäen Verdin musiikkia.</p><p>Ensi-illassa kansallisoopperan orkesteria johti Hannu Lintu ja laulusolisteina olivat Marjukka Tepponen, Tuija Knihtilä, Matteo Lippi ja Timo Riihonen. Tanssisolisteina esiintyivät Eun-Ji Ha, Yuka Masumoto, Abigail Sheppard, Rebecca King, Michal Krčmář, Clark Eselgroth ja Florian Modan.</p><p>Musiikin osalta esitys ilahdutti kovastikin. Orkesterin sointi ja laajennetun kuoron klangi sai korvat nauttimaan. Erityisen mukavaa oli kuulla Tuija Knihtilää pitkästä aikaa.</p><p>Mutta visuaalinen puoli ei tavoittanut minua toivomallani tavalla. Pidin kovasti lavastuksen yksinkertaisuudesta, johon muutamaan kertaan liikkuvalla valolla heijastettiin tanssijoiden varjoja. Ja lopun kattokikka oli symbolisuudessaan hieno. Spuck käsitteli kuoroa, solisteja ja tanssijoita yhtenäisenä kokonaisuutena. Dies iraen musiikillista pauhua markkeerattiin kuoron toimesta hienoilla eleillä. Omiin silmiini useat ketjutetut liikesarjat toimivat hyvin. Erityisesti pidin myös Agnus Dein aikana tanssijaparin kiertelevästä käsikoreografiasta.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXAH5y11pOflez_-iDcB9W-NK0WrmEgwpXFt5GzW10AmM26x13h8Y_lwhUYfWGPP2LmBbmw06-bd6y-KeWW7z9TGNfOdDcAN5JXGgBr8ERUnoPQllnxCHwlBZ9IxVHAjbAGskX3vd3Nx13rEZHhx5JKapYZCdPe6IDPIrXBDRVxtaqA7sPYDk94HsfzmOl/s5472/20231013-0497.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3648" data-original-width="5472" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXAH5y11pOflez_-iDcB9W-NK0WrmEgwpXFt5GzW10AmM26x13h8Y_lwhUYfWGPP2LmBbmw06-bd6y-KeWW7z9TGNfOdDcAN5JXGgBr8ERUnoPQllnxCHwlBZ9IxVHAjbAGskX3vd3Nx13rEZHhx5JKapYZCdPe6IDPIrXBDRVxtaqA7sPYDk94HsfzmOl/w400-h266/20231013-0497.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="background-color: white; caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 10.8192px;">© 2023 Sakari Viika</span></td></tr></tbody></table><p>Mutta koreografian kokonaisideaa en tavoittanut. Ihmisyyden suuret kysymykset ja inhimillisen olemassaolon perusasiat eivät valitettavasti heränneet mieleeni esitystä kokiessani. Ja tiedän kyllä, että tanssi ja liike niitä voivat minussa herättää. Requiemissa kuitenkin kylvetään kuoleman kanssa. Tavoitteena on tyhjyyden täyttäminen kaipauksella.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8WnKue-YSq0tslujOV4Vopfa-GeY4Rj4aGGodxTD4maURaXCgUD0ECPg2IyqiKJ7dAJU8qe5v-38huNQ2ttJ4__Hdd4YCznghqRPZWJaEz_v8msYJ7S3s7svKROn4yTge8tNHzTozrSVUYjosL9YkInSVXSGKCvWUiA0hs4n7YLkUFq1ztFCVM7-9_qHU/s6636/20231017-0893.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3904" data-original-width="6636" height="235" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8WnKue-YSq0tslujOV4Vopfa-GeY4Rj4aGGodxTD4maURaXCgUD0ECPg2IyqiKJ7dAJU8qe5v-38huNQ2ttJ4__Hdd4YCznghqRPZWJaEz_v8msYJ7S3s7svKROn4yTge8tNHzTozrSVUYjosL9YkInSVXSGKCvWUiA0hs4n7YLkUFq1ztFCVM7-9_qHU/w400-h235/20231017-0893.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="background-color: white; caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 10.8192px;">© 2023 Sakari Viika</span></td></tr></tbody></table><br /><p><br /></p>tarkkaamohttp://www.blogger.com/profile/02903310682394444854noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6244366191568033224.post-25484862135271184312023-03-25T13:14:00.004+02:002023-03-25T18:52:19.407+02:00Siegfried terhakkana<p> Ooppera: Siegfried - Kansallisooppera 2023-3-24</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhiSRkPfZINUtydxzLRdvEGmAnGATf6KtPHV0Bhs6uFzC1Ef3p1V3LdNwj7Vo21da-P5ljg4AtCKlMbw8wqeWNWN_9Wgg6q0KDopepvJ4jj6e1Sa-QZRDP84lOQ1Wrt7NNYxWOnsb1ivarPuLgfYicZQKcSNhdTSMkCrAvgAwjpZ3YqikGzvT-vGNbMMA/s6720/Siegfried%20Mikki%20Kunttu-0K1A1764.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="6720" data-original-width="4480" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhiSRkPfZINUtydxzLRdvEGmAnGATf6KtPHV0Bhs6uFzC1Ef3p1V3LdNwj7Vo21da-P5ljg4AtCKlMbw8wqeWNWN_9Wgg6q0KDopepvJ4jj6e1Sa-QZRDP84lOQ1Wrt7NNYxWOnsb1ivarPuLgfYicZQKcSNhdTSMkCrAvgAwjpZ3YqikGzvT-vGNbMMA/w266-h400/Siegfried%20Mikki%20Kunttu-0K1A1764.jpg" width="266" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span face="Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif" style="background-color: white; color: #333333; font-size: 10.8192px;">© 2023 Mikki Kunttu</span></td></tr></tbody></table><p>Kansallisoopperan Ring-sarja etenee kolmanteen osaansa, Siegfriediin. Pöpöjen takia aikataulullisesti haastava tetralogia alkoi 2019 <a href="http://tarkkaamo.blogspot.com/2019/08/kansallisoopperan-uusi-reininkulta.html">Reininkullalla</a> ja jatkui 2022 <a href="http://tarkkaamo.blogspot.com/2022/08/valkyyrian-pauloissa.html">Valkyyrialla</a>. Jumalten tuho on näillä näkymin tulossa 2024 ja toivottavasti pian sen jälkeen koko sarja nopealla viikkoaikataululla.</p><p>Ohjaaja Anna Kelo, lavastaja Mikki Kunttu ja puvuista vastaava Erika Turunen ovat jälleen pyöräyttäneet aikakoneen säätimiä, ja nyt Siegfried on jossain nykyajan tuntumissa. Taaskaan aikakoneen tarkalla numeroasetuksella ei ole sen suurempaa väliä, mutta eteenpäin ollaan joka tapauksessa myös epookissa Valkyyrian jälkeen edetty.</p><p>Ensimmäisen näytöksen mielenkiintoisia havaintoja ovat Mimen metsäluolan esittäminen pienenä leirinä, jossa Mime puuhastelee seppänä autonraaskapajassaan, joka tuntuu samalla toimivan kuntosalin mömmöbaarikeskuksena Siegfriedin virittämiseksi superiskuun sormuksen hankkimiseksi Mimen hallintaan. Siegfriedin valmisteluun leiristä löytyy kuntosalivarusteiden ohella myös sairaalasänky, jossa lepäävän Siegfriedin pulssia ja kuntoa Mime vahtii sairaalainstrumenttien ja nesteytyspussien avulla. Mime ei selvästi luota pelkästään Nothung-miekkaan Fafnerin kukistamisessa, vaan haluaa varmistaa että Siegfried on myös timmissä fyysisessä iskussa. Ehkäpä lihashuolto onkin tarpeen, kun Siegfriedin karhukaverinakaan ei ole elävä versio niiniköyden päässä, vaan kookas pehmokarhulelu.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglIzO2OwSfbEhoIw8StcyEGXC7kYllxywW-fjwk5dOZWatlH-KDLzaVMX2RYuV9K3UWLOMUdX70D2fM52latEUpUzl1rBCAiSuybD4IULMUuOLwaDAHQXkYr47TanwPGfUfly6L9RQLdMS2kgEnc_DaTB5bUbPjcIX7aHceAz7GxR2ty08qJd4O41iZQ/s4500/_L4A8837.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3001" data-original-width="4500" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglIzO2OwSfbEhoIw8StcyEGXC7kYllxywW-fjwk5dOZWatlH-KDLzaVMX2RYuV9K3UWLOMUdX70D2fM52latEUpUzl1rBCAiSuybD4IULMUuOLwaDAHQXkYr47TanwPGfUfly6L9RQLdMS2kgEnc_DaTB5bUbPjcIX7aHceAz7GxR2ty08qJd4O41iZQ/w400-h266/_L4A8837.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span face="Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif" style="background-color: white; color: #333333; font-size: 10.8192px;">© 2023 Stefan Bremer</span></td></tr></tbody></table><p>Wotanin Vaeltajahahmon habitus tuo minun mieleeni vinkkejä, että hän olisi tutustunut matkoillaan itämaisiin henkistymisrituaaleihin. Hiusvapaa pää, munkkivaatteet ja käsieleet tuovat tuulahduksen idän ihmeistä. Samaa henkeä ja hiusmuotia on myös kolmannessa näytöksessä Erdan levitoivassa meditaatioistunnossa. Ensimmäinen näytös päättyy Siegfriedin rullatessa karttaa lukevaa Mimeä sairaalasängyssä kohti Fafnerin piilopaikkaa.</p><p>Toisessa näytöksessä Fahnerin Kadeluolan hoodeilla Vaeltajan ja Alberichin kuulumisten vaihdon jälkeen Siegfried kantaa Mimen reppuselässä paikalle. Näytöksen tapahtumapaikka, mystinen metsäluolan suuaukkoaukio, oli Mikki Kuntun lavastuksen ja valaistuksen taidonnäyte. Viiteen palkkistruktuurirakennelmaan heijastettin metsämaiseman ohella tarinan edetessä viitteitä Fafnerin kasvoista. Myös lavan takaosa on kombinaatio palkeista ja kallioista, ja kaiken kruunaavat valot. Omaan makuuni toisen näytöksen lavastus oli erinomainen sekoitus julmaa näyttävyyttä ja muotojen viitteitä perusrakenteiden myyttisiin pohjiin.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNKB0RPd2svXMQlXg_YBATpMRs5FQeu-ZyPpGmpM9I-FGUOaze508WhHYs1wzqKbZW0U4h2m6IYJuwhxzGLlirB2Q4cWXIgQemxS3U_ChTQRp-wBMUEVPH6iev6obdJ5iHWaErmmSm5zZkh5Zo6CMEFiWQd-jbWg7W27Q3Lb4SM4ofTiNIrp1KduEjJg/s6000/0009_HighRes-Programmbook-Selection-SIEGFRIED-Opera-Helsinki-2023_Photo-Ralph-Larmann_DSC07651.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="6000" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNKB0RPd2svXMQlXg_YBATpMRs5FQeu-ZyPpGmpM9I-FGUOaze508WhHYs1wzqKbZW0U4h2m6IYJuwhxzGLlirB2Q4cWXIgQemxS3U_ChTQRp-wBMUEVPH6iev6obdJ5iHWaErmmSm5zZkh5Zo6CMEFiWQd-jbWg7W27Q3Lb4SM4ofTiNIrp1KduEjJg/w400-h266/0009_HighRes-Programmbook-Selection-SIEGFRIED-Opera-Helsinki-2023_Photo-Ralph-Larmann_DSC07651.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span face="Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif" style="background-color: white; color: #333333; font-size: 10.8192px;">© 2023 Ralph Larmann</span></td></tr></tbody></table><p>Ehkäpä Fafnerin kuolema olisi voitu ratkaista jotenkin toisinkin. Nyt Fafnerin fyysinen hahmo ilmaantuu kotelosta kuoritumispuvussa (?) ja Siegfried hoitelee Fafnerin pois päiviltä. Ehkei aivan lohikäärmetaistelun veroinen ratkaisu.</p><p>Toinen mielenkiintoinen ratkaisu oli metsälinnun hahmon muuttaminen kumisaapasjalkaiseksi pipopäiseksi lettitytöksi. Sinänsä tarinan kannalta tuo toimii hyvin. Ainoa ongelma minkä tuossa koen on se, että Siegfriedin ei pitäisi nähdä naista ennen kuin hän kohtaa Brünnhilden. Tietysti Siegfried voi kokea tämän metsälinnun hahmon vaikka eteerisenä metsäkeijuna, mutta silti.</p><p>Vierustoverini kommentoi toisen näytöksen jälkeen Siegfriediä sarjamurhaajaksi. Enpä ollut aikaisemmin ajatellut asiaa tuolta kannalta, Siegfriedhän tosiaan vapauttaa suht' peräkkäin sekä Fafnerin ja Mimen elämän langoistaan... </p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2K6A3rB_WZNNF6Gyht1JXztSCGDjfHuP4iI2N_hssBGkfVXyJTPWMyx-3_dkqFvDE3NeNp8k4ZXRhOD0DyXFawxESMjNXGhKwNu4H6U4cvoinFjX43ef5RGanbikm8EGVw2u9gDctdz7N6WjFeKz9ivmduX5ROtKE5sRvehaULUPyYWeUjhsvqmZ08w/s8000/0037_HighRes-Final-Selection-SIEGFRIED-Opera-Helsinki-2023_Photo-Ralph-Larmann_DSC02587.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4645" data-original-width="8000" height="233" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2K6A3rB_WZNNF6Gyht1JXztSCGDjfHuP4iI2N_hssBGkfVXyJTPWMyx-3_dkqFvDE3NeNp8k4ZXRhOD0DyXFawxESMjNXGhKwNu4H6U4cvoinFjX43ef5RGanbikm8EGVw2u9gDctdz7N6WjFeKz9ivmduX5ROtKE5sRvehaULUPyYWeUjhsvqmZ08w/w400-h233/0037_HighRes-Final-Selection-SIEGFRIED-Opera-Helsinki-2023_Photo-Ralph-Larmann_DSC02587.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span face="Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif" style="background-color: white; color: #333333; font-size: 10.8192px;">© 2023 Ralph Larmann</span></td></tr></tbody></table><br />Kolmannen näytöksen lavastus jatkaa näyttävää linjaa. Erinomainen leikkaus on Vaeltajan ja Erdan kuulumisten vaihdon jälkeen toisessa kohtauksessa Vaeltajan ja Siegfriedin kohtaaminen näyttämön etuverhon edessä. Verhon yksinkertainen suorakaidekuvio vie ajatukset Kubrickmaisiin monoliitteihin. En tiedä oliko tarkoitus. Näytöksen ensimmäisen kohtauksen Vaeltajan oravanpyörämatkailun ja kolmannen kohtauksen tuliympyrän välillä on hieno yhteys. Komea lavastus.<p></p><p>Siegfriedin seksuaalisuus hyrähtää huippuunsa Brünnhilden naiseksi toteamisen jälkeen. Käsi eksyy omiin nivusiinsa jatkuvasti, ja Brünnhilde on aluksi hätää kärsimässä. En muista noin kiimaista Siegfriediä nähneeni, mitäköhän pillereitä se Mime Siegfriedille syötti.</p><p>Kaikin puolin mainio Siegfried ohjaus. Erittäin näyttävä lavastus. Symboliikalla on korvattu isompia ongelmakohtia onnistuneesti pienemmillä.</p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgs7UXznYt7JbS7EywjEg41GyNlpkVHRRwSsGmKiAzc2sW5NOsnbRuO_fS7uaKvn7EilocKEPkD69zoOjZT_3aM27Cv0H0JJ_WvQjTUK9eFVly-ctfMftUQEEvQFSUlRCzUrfAzlxbprq70j5Pi0C_Dbr047oBdjSE6dV3WiSkIRu-ZiyoUWu4vfBy2Yg/s2709/Siegfried%20ka%CC%88siohjelma%20Mikki%20Kunttu%20v2-0K1A1823-Edit.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2709" data-original-width="2709" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgs7UXznYt7JbS7EywjEg41GyNlpkVHRRwSsGmKiAzc2sW5NOsnbRuO_fS7uaKvn7EilocKEPkD69zoOjZT_3aM27Cv0H0JJ_WvQjTUK9eFVly-ctfMftUQEEvQFSUlRCzUrfAzlxbprq70j5Pi0C_Dbr047oBdjSE6dV3WiSkIRu-ZiyoUWu4vfBy2Yg/w400-h400/Siegfried%20ka%CC%88siohjelma%20Mikki%20Kunttu%20v2-0K1A1823-Edit.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span face="Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif" style="background-color: white; color: #333333; font-size: 10.8192px;">© 2023 Mikki Kunttu</span></td></tr></tbody></table><br />Hannu Lintu on mainio Wagner-kapu. Orkesteri pauhasi oikeissa kohdissa ja missään vaiheessa eivät solistit peittyneet orkesterin alle. Nimiroolissa yhdysvaltalainen Daniel Brenna oli erinomainen komeaääninen Siegfried. Dan Karlström teki upean Mimen ja Jukka Rasilainen ilmeikkään Alberichin. Matti Turunen Fafnerin roolissa sai aluksi ääneensä lisättyä sähköistä kaikua. En yleensä pidä oopperalavalla sähköisestä äänenmuokkaamisesta, mutta Fafnerin tarjoiltuun esillepanoon tuo sopi. Matin komeaa bassoa kyllä kuuntelee mieluusti ilmankin. Ja Tommi Hakala jatkaa vakuuttavaa työtään Wagnerin parissa. Tampereen <a href="http://tarkkaamo.blogspot.com/2023/02/lentava-hollantilainen-seilaa.html">Hollantilaisen</a> jälkeen Vaeltaja oli jälleen nappisuoritus.<p></p><p>Siegfried on pääasiassa miesäänten ooppera, mutta miesten keskellä Sari Nordqvist tulkitse hienon Erdan ja Krista Kujala oli kerrassaan valloittava metsälintu, sekä äänellisesti että draamallisesti. Johanna Rusasen Brünnhilde ei jättänyt mitään toivomisen varaan, aivan mahtava lopetus oopperalle.</p><p>Uusi Ring-tuotanto on parantunut osa osalta. Jumalten tuhon odotukset ovat todella korkealla.</p>tarkkaamohttp://www.blogger.com/profile/02903310682394444854noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6244366191568033224.post-17023002295876016142023-02-25T11:38:00.000+02:002023-02-25T11:38:58.100+02:00Raymonda löytää oman polkunsa<p> Baletti: Raymonda - Kansallisooppera 2023-02-24</p><p><br /></p><p>Varsin paljon oli ajankohtaisia konnotaatioita ladattu Kansallisbaletin uuteen Raymonda tuotantoon. Ranskalaisen linnan sijaan espanjalainen ohjaaja Tamara Rojo on siirtänyt tarinan Krimin sotaan 1800-luvun puoliväliin. Kun vielä tuon sodan yhden osapuolen, Osmanien valtakunnan, lippu on myös nykyisen Turkin lippu, ja baletissa tanssitaan unkarilaisia tansseja, niin nykyisen maailmanpoliittisen tilanteen symboleja on tarpeeksi masentamaan tanssitaiteen ystävää.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4mnpGFHbmBLbO4JbfWDst2JgQu8CGA5VoOVb8SIPX5ONgVaIyY9rO9J-uLrKOnG4Y13EQw1BtZtcXgwnnwvipCF9hN5-4B09iH3SglNc2ovJOSRYvoCKt3hlJwKi7DTz7ieLQDR0kJyf7nhTd7i2T821OIqLD6IytXPQW7v2DKvjs3BYEC7IZBoQLfw/s3543/_DSC4437.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2582" data-original-width="3543" height="291" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4mnpGFHbmBLbO4JbfWDst2JgQu8CGA5VoOVb8SIPX5ONgVaIyY9rO9J-uLrKOnG4Y13EQw1BtZtcXgwnnwvipCF9hN5-4B09iH3SglNc2ovJOSRYvoCKt3hlJwKi7DTz7ieLQDR0kJyf7nhTd7i2T821OIqLD6IytXPQW7v2DKvjs3BYEC7IZBoQLfw/w400-h291/_DSC4437.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="background-color: white; color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 12px; font-variant-ligatures: normal; orphans: 2; text-align: start; white-space: pre-line; widows: 2;">© 2023 Roosa Oksaharju</span></td></tr></tbody></table><br /><p>Raymonda on minulle balettiin myöhään kypsyneenä aikaisemmin tuntematon klassikko. Alexandr Glazunovin musiikkiin alun perin Marius Petipan tekemän koreografian pohjalta on Rojo muokannut uuden versionsa. Krimin sodan puolelta hän mallintanut mukaan Florence Nightingale sairaanhoitajalegendaa ja vapauttaa lopulta Raymondan kahden miehen loukusta modernin itsenäisen naisen malliksi. Hyvä päivitys.</p><p>Raymondan ensi kertaa kokevalle päällimmäinen tunne baletista on sen venytetty pituus. Kahden väliajan kanssa (25+20min) kokonaiskesto on noin 170 minuuttia. Sinänsä aika ei ole pitkä Wagnerin näyttämötaiteen ystävälle, mutta marginaalisen tarinan sisältämät toistot alkavat tuntua hieman puuduttavilta näyttävyydestään huolimatta. Tämä ei ole Rojon, tuotantotiimin tai tanssijoiden vika. Otan ongelman omille harteilleni. Itse leikkaisin balettia hieman...</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8CeWhmGWpyguCRd1nNU3z8p8je9qCmdWvtGWDqcz4qsM34ak40R4iwj2tTq8X3d8fb49NmfbYa_el81hCY79WKoFT1ZMtfYXhHfvlu0aoKlZ7wt0yQxw7vsI35argfNLyVftrDCQj-7UyN8rYS-aarx-RAzwGYbhDIKNUfdv9zsH_D_9z9Ggu5hVeeA/s3543/DSC_3863.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2411" data-original-width="3543" height="272" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8CeWhmGWpyguCRd1nNU3z8p8je9qCmdWvtGWDqcz4qsM34ak40R4iwj2tTq8X3d8fb49NmfbYa_el81hCY79WKoFT1ZMtfYXhHfvlu0aoKlZ7wt0yQxw7vsI35argfNLyVftrDCQj-7UyN8rYS-aarx-RAzwGYbhDIKNUfdv9zsH_D_9z9Ggu5hVeeA/w400-h272/DSC_3863.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="background-color: white; caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 12px; orphans: 2; text-align: start; white-space: pre-line; widows: 2;">© 2023 Roosa Oksaharju</span></td></tr></tbody></table><br />Raymonda sisältää monia hienoja kohtauksia. Ensimmäisen näytöksen unikohtaus Nightingale-lyhtyineen on komea. Oma ehdoton suosikkini oli Raymondan roolin upeasti tanssineen Rebeccan Kingin soolo kolmannessa näytöksessä cimbalomin säestämänä. En muuten ollut aikaisemmin edes tiennyt moisen instrumentin olemassaolosta ja ihastuin siihen kertaheitolla.</p><p>Rojo oli hienosti mallintanut Sisar Clemencen vartalonkieltä kuvaamaan tämän luonnetta. Claire Teisseyre tulkitsi tätä hoiturihengetärtä kauniisti. Raymondan rakkaudesta kilvoittelivat Michal Krčmář ja Johan Pakkanen. Virkistävää ettei kilvoittelu tapahtunut perinteisesti miesten kesken, vaan kilvoittelu oli Raymonda sisäistä puuhaa.</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZsyVkO9GABsrm8v1mAA9RQWK_-W1Iz3-nJVJSSnoAoHXm6VdC1x3vW31UofJwrUjAPErZr_S2CKya0QDcs9YcfeOtJx8ycJUc0fe3Zyc_F6GiSFa_V2T2_I578CEx2qahNOHohh-M9vaP9VcbrzUzux5RU-UBIeJ3-9lf_FcKCd9pocOzU_to42xElA/s3543/_DSC5364.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2382" data-original-width="3543" height="269" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZsyVkO9GABsrm8v1mAA9RQWK_-W1Iz3-nJVJSSnoAoHXm6VdC1x3vW31UofJwrUjAPErZr_S2CKya0QDcs9YcfeOtJx8ycJUc0fe3Zyc_F6GiSFa_V2T2_I578CEx2qahNOHohh-M9vaP9VcbrzUzux5RU-UBIeJ3-9lf_FcKCd9pocOzU_to42xElA/w400-h269/_DSC5364.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="background-color: white; caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 12px; orphans: 2; text-align: start; white-space: pre-line; widows: 2;">© 2023 Roosa Oksaharju</span></td></tr></tbody></table><br />Paljon oli Raymondassa hyvää, tuo kesto ja toisteisuus oli omaan makuuni pahimmat puutteet. Ehkäpä seuraavalla kerralla näen jotain enemmän.</p><p>Ai niin, kolmannen näytöksen kansantanssijoiden asut olivat upeat, lavastuksesta ja puvuista vastasi Anthony McDonald.</p>tarkkaamohttp://www.blogger.com/profile/02903310682394444854noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6244366191568033224.post-54080084114949079692023-02-10T22:51:00.000+02:002023-02-10T22:51:07.172+02:00Lentävä hollantilainen seilaa Tampereelle<p> Ooppera: Lentävä hollantilainen - Tampereen Ooppera 2023-02-10</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaxAn0_k9Hyn868qJeNiY7inqMzj0BUzU6Gxfs7UZr3w0cEWEuO8E7n3UBGWYTvO_SBLCJPQFLtI-VICRGBAnpg58mVyfrBoIaZrnltvmC2OwmGLNd1eU518c3WDKzx_SJyklYhZXEZfvO5NG1mXJ2OD3QxdVnGGm8p1TUt4OqiJDnXbhoLMdxZXcrAg/s3307/Lenta%CC%88va%CC%88_hollantilainen_8180.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3307" data-original-width="2920" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaxAn0_k9Hyn868qJeNiY7inqMzj0BUzU6Gxfs7UZr3w0cEWEuO8E7n3UBGWYTvO_SBLCJPQFLtI-VICRGBAnpg58mVyfrBoIaZrnltvmC2OwmGLNd1eU518c3WDKzx_SJyklYhZXEZfvO5NG1mXJ2OD3QxdVnGGm8p1TUt4OqiJDnXbhoLMdxZXcrAg/w354-h400/Lenta%CC%88va%CC%88_hollantilainen_8180.jpg" width="354" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="background-color: white; color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 10.8192px; font-variant-ligatures: normal; orphans: 2; widows: 2;">© 2023 Petri Nuutinen</span></td></tr></tbody></table><p>Lentävän hollantilaisen mystinen laiva saapui pari vuotta myöhässä Tampere-taloon. Pandemia muutti aikataulut, mutta onneksi tuotanto saatiin toteutettua. En muista ketä alunperin piti laulaa, mutta ensemble on kyllä varmasti muuttunut.</p><p>Tuotanto on Tampereen oma ja ohjaajana on Marika Vapaavuori. Heti aluksi terhakkaat kehut käsiohjelmasta. Jouni Kaipaisen teosesittely neljännesvuosisadan takaa on ansiokas ja Marika Vapaavuoren ajatuksia on kiinnostava lukea.</p><p>Ohjaus ei kumartele moderneja tulkintoja päin, vaan nojaa vahvasti esitystraditioihin. Mikä on sinänsä aivan ok. Marjatta Kuivaston lavastus ja Jussi Kamusen valaistus tarjoavat näyttävän ympäristön, joka toimii näyttämökuvien osalta hienosti viitteellisesti. Mikä hollantilaisen kanssa on käytännössä pakko, ellei olla Aurajoen rannalla.</p><p>Perinteisiin nojaavat ohjaukset ovat sen suhteen hankalia kommentoida, että yleensä jos sanottavaa löytyy, niin se on negatiivista. Onneksi Tampereen osalta huonoja asioita ei paljon ole. Ainoa suuri ongelma on mielestäni Sentan ja Hollantilaisen toisen näytöksen dueton taustalle tuleva tanssipari. He mallintavat Sentaa ja Hollantilaista, enkä ainakaan ensi katsomalla keksinyt mitä lisää he tuovat kohtaukseen. He ainoastaan hajottavat huomiota pois itse laulajista. Ei se duetto olisi ollut liian staattista laulajien osalta ilman tanssijoitakaan. Tanssijat toimivat kyllä aikaisemmin pariin otteeseen kun he lavalla olivat.</p><p>Toinen ongelma on väliaika. Hollantilaiseen ei kuulu väliaikaa, vaikka se tuntuu käytäntö nykyään valitettavasti olevankin. Jotenkin katkaisu toisen näytöksen ensimmäisen kohtauksen jälkeen jättää yleisönkin hämmennyksen valtaan. Ei Hollantilainen olisi yhtenä vetona paljon Mestarilaulajien kolmatta tai Jumalten tuhon ensimmäistä näytöstä pidempi.</p><p>Kolmas arveluksen kohde koskee loppukuvaa. Katosta laskeutuu "hopealangasta" muotoiltu purjelaiva, mikä hienosti valaistuna on sinänsä näyttävä. Mutta itselleni tuli mieleen varsin koominen kohtaus Spinal Tap elokuvasta. Elokuvan nähneet tietävät kyllä mistä on kyse, en spoilaa kumpaakaan tässä.</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhF0tmXZw9j9UgogAldkYMs8r0O6HtXNvB0x4NQphUXJSFFSBqHq5H6hDdxci9FHQKfnIBKhpGhWXd-Sk6lUGYEe-hOi7cGfNecTZvgejOvhjsNefAReeK46IMsLb8LlfxMKR4YPe6zkVtbjOGQbhlXAYD_PlRGBUWLIWF4OyTDwfvrdhsWeo0Sww_HA/s3307/Lenta%CC%88va%CC%88_hollantilainen_2180.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2132" data-original-width="3307" height="258" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhF0tmXZw9j9UgogAldkYMs8r0O6HtXNvB0x4NQphUXJSFFSBqHq5H6hDdxci9FHQKfnIBKhpGhWXd-Sk6lUGYEe-hOi7cGfNecTZvgejOvhjsNefAReeK46IMsLb8LlfxMKR4YPe6zkVtbjOGQbhlXAYD_PlRGBUWLIWF4OyTDwfvrdhsWeo0Sww_HA/w400-h258/Lenta%CC%88va%CC%88_hollantilainen_2180.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="background-color: white; caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 10.8192px; orphans: 2; widows: 2;">© 2023 Petri Nuutinen</span></td></tr></tbody></table><br />Korvat saivatkin nauttia Tampereella oikein kunnolla. Olin pitkästä aikaa eturivissä ja Tampere Filharmonian sointi Anja Bihlmaierin johdolla oli ihanaa kuultavaa laaaajana stereona. Bihlmaier johti hienosti, hyvältä kuulosti.</p><p>Ja niin kuulostivat laulajatkin. Tommi Hakala oli kerrassaan mainio hollantilaisena, hänen äänensä sopi rooliin todella hyvin. Sentaan, Johanni van Oostrumiin törmäsin pari vuotta sitten Münchenin Lohengrinin <a href="http://tarkkaamo.blogspot.com/2019/11/lohengrin-munchenissa.html">Elsana</a>, todella komea ääninen sopraano. Timo Riihosta onneksi kuulee taas kotimaassakin, päivän synttärisankari oli upea Daland. Jussi Myllys Erikin roolissa, Joel Annmo perämiehenä ja Tiina Penttinen Maryna täydensivät kelpo solistit.</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVa8SIDtOYFfS6hoOffom6OEvJXSnV_24yJOjhyja4a9l5s1WhaNLlKI5QOm2NgjO7fqUq-xtsOPN8hDkRivLdp59io-Tgrpc9i0Mb_fjwLbcuhgCa-YhmdQLFhC9Euzk6sWNu-QrfajRlW7BNmo2HwYLHOTVd3p8IrWmCKxs_97wqSa8vLxag1X3O5w/s3780/Lenta%CC%88va%CC%88_hollantilainen_2671.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1747" data-original-width="3780" height="185" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVa8SIDtOYFfS6hoOffom6OEvJXSnV_24yJOjhyja4a9l5s1WhaNLlKI5QOm2NgjO7fqUq-xtsOPN8hDkRivLdp59io-Tgrpc9i0Mb_fjwLbcuhgCa-YhmdQLFhC9Euzk6sWNu-QrfajRlW7BNmo2HwYLHOTVd3p8IrWmCKxs_97wqSa8vLxag1X3O5w/w400-h185/Lenta%CC%88va%CC%88_hollantilainen_2671.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="background-color: white; caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 10.8192px; orphans: 2; widows: 2;">© 2023 Petri Nuutinen</span></td></tr></tbody></table><br />Lentävässä hollantilaisessa on upeita kuorokohtauksia. Tampereen Oopperan kuoro lauloi komeasti, ainoa kauneuspilkku oli hollantilaisen miehistön laulun tuleminen sähköisen äänentoiston läpi; siltä se ainakin kuulosti.</p><p>Erittäin onnistunut oopperamatka Tampereelle. Wagnerin musiikki elävänä on kovaa kamaa, nyt tuli hirveä himo nähdä Parsifal (taas).</p>tarkkaamohttp://www.blogger.com/profile/02903310682394444854noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6244366191568033224.post-23363009557037700792023-01-28T12:03:00.000+02:002023-01-28T12:03:48.573+02:00Turandot 2023<p> Ooppera: Turandot - Kansallisooppera 2023-01-27</p><p><br /></p><p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5gYjFG_1KGnenLhS_D0Q0FCHCLbt4hndhuUg6qIfsD_S-GNIphSjPKmAUILeY60XzAAetm07Sxrafri8-5N1i_J6ee3VTQVkXMpE3AEEx_IRMmyF0plx1JhjT5uQD4sUNlqCB1gszV0HCG1uH2UjXIdcK5ctieaf7rjr-N7X4HFekpkIL5yiV-3ayWQ/s8026/2023_01_21_Turandot_Day_4_Z8A7875.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="8026" data-original-width="5246" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5gYjFG_1KGnenLhS_D0Q0FCHCLbt4hndhuUg6qIfsD_S-GNIphSjPKmAUILeY60XzAAetm07Sxrafri8-5N1i_J6ee3VTQVkXMpE3AEEx_IRMmyF0plx1JhjT5uQD4sUNlqCB1gszV0HCG1uH2UjXIdcK5ctieaf7rjr-N7X4HFekpkIL5yiV-3ayWQ/w261-h400/2023_01_21_Turandot_Day_4_Z8A7875.jpg" width="261" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: xx-small;">© 2023 Suomen Kansallisooppera / Ilkka Saastamoinen</span></td></tr></tbody></table>Kansallisooppera päivitti Turandot tuotantonsa uuteen ruotsalaisen Sofia Adrian Jupitherin ohjaukseen. Edellisen version näkemisestä on <a href="https://tarkkaamo.blogspot.com/2013/11/turandot-oopperan-juhlaa.html">aikaa</a>.</p><p>Käsiohjelmassa ohjaaja pohdiskelee prinsessa Turandotia valtarakenteiden, perinteiden ja ihmisten sorron kohteena. Hyviä ajatuksia. Itseäni hämmästyttää vielä noihin liittyvä isäkeisarin voimattomuus. Kun keisari yrittää saada Calafia luopumaan tämän arvoitteluyrityksestä, hän puhuu omasta valastaan. Jo satoja vuosia jatkunut tietokilpailuteloitusperinne on keisarille mahdoton muutettava? Oma tytärkin on saatu aivopestyä siihen mukaan? Ohjaaja Jupither mainitsee käsiohjelmassa halunsa tässä ohjauksessa vapauttaa prinsessa Turandotin näistä ulkoapäin tulevista vaatimuksista. En tunnusta löytäneeni kyllä ohjauksesta suoranaista viitettä tuosta. Giuseppe Adami ja Renato Simoni tekevät tuon jo libretossaan; Liùn rakkauden takia tekemä uhrautuminen avannee Turandotin sydämen ja lopettaa vuosisataisen koston lunastuksen kierteen.</p><p>Mielestäni ohjaus ja tuotanto on kokonaisuutena erinomainen. Erlend Birkelandin lavastusideana koko oopperan läpi on portaikko, joka elää hienosti Ellen Rugen valaistuksen avulla. Puvustuksessa on vältetty pahimmat kliseet (kippuraviikset ja sateenvarjohatut) ja löydetty ajaton tyyli, joka antaa kuitenkin sopivasti viitteitä maantieteestä.</p><p>Musiikin osalta Hannu Linnun johtama orkesteri teki upeaa työtä. Vielä kun Puccini olisi saanut elää hieman pidempään ja olisi ehtinyt viimeistellä kolmannen näytöksen... Mitä useammin Turandotia kuulee, niin sitä enemmän Franco Alfanon lopun sävelkieli jättää toivomisen varaa.</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiIx8X8zVHAhbqo4ASipOx3StAtCNk1zLxB_22WCbEaN6W5IUcxqaoq-iSBnc5m_OCIUDHQlHQKouUyPUuRqp05uqud8HaEG4e1di5m-7eCu-YrwBP8wwOA07KkWIEuGunq18mB4bj1I-la5iWLjAcL1X93Zl1ZH0sgxc2b_sVD37zPYM7jUwPKXupXhw/s6720/2023_01_19_Turandot_Day_2_MG_1307.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4480" data-original-width="6720" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiIx8X8zVHAhbqo4ASipOx3StAtCNk1zLxB_22WCbEaN6W5IUcxqaoq-iSBnc5m_OCIUDHQlHQKouUyPUuRqp05uqud8HaEG4e1di5m-7eCu-YrwBP8wwOA07KkWIEuGunq18mB4bj1I-la5iWLjAcL1X93Zl1ZH0sgxc2b_sVD37zPYM7jUwPKXupXhw/w400-h266/2023_01_19_Turandot_Day_2_MG_1307.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: xx-small;">© 2023 Suomen Kansallisooppera / Ilkka Saastamoinen</span></td></tr></tbody></table><br />Odotin ensi-illalta kovasti Miina-Liisa Värelän kuulemista nimiroolissa kerrassaan mahtavan <a href="https://tarkkaamo.blogspot.com/2022/08/valkyyrian-pauloissa.html">Sieglinden</a> jälkeen. Valitettavasti sairastuminen oli iskenyt ja kakkoskokoonpanon Astghik Khanamiryan sai ensi-illan Turandot-paikan. Erinomainen sopraano hänkin. Italialainen Leonardo Caimi oli miespääroolissa tataariprinssi Calafina. Kaikin puolin kelpo tenori. Reetta Haavisto sai oivallisesti Puccinin ohjeiden mukaan sydämet särkymään ja silmät kostumaan Liùna. Matti Turunen teki taas hienon roolin Timurina. P(i|a|o)ng kolmikkona olivat Jussi Merikanto, Mika Pohjonen ja Tomas Pavilionis. Keisarina Jussi Miilunpalo.</p><p>Ja kun Turandotista puhutaan niin kuoro on tärkeässä roolissa. Marge Mehilane on kuoromestarina tehnyt hyvää työtä ja kuoro oli komeassa iskussa. Lapsikuorokin kuulosti hyvältä.</p><p>Puccinilla on minuun varsin syvä vaikutus. Hän osaa iskeä musiikillisen tikarinsa syvälle minuun ja yleensä onnistuu vielä kääntämään tikaria haavassakin. Kansallisoopperamme uusi Turandot on oivallinen ja kaunis tikari.</p>tarkkaamohttp://www.blogger.com/profile/02903310682394444854noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6244366191568033224.post-51446459931735550312023-01-06T21:57:00.000+02:002023-01-06T21:57:07.550+02:00Lappeenrannan laulukilpailut 4. päivä (2023)<p>Lappeenrannan laulukilpailut, Lappeenranta-sali 2023-01-06</p><p>Finaali on ohi ja palkintojenjako on juuri alkamassa. Kilpailu huipentui orkesterifinaaliin, jossa laulajia säesti Saimaa Sinfonietta johtajanaan Erkki Lasonpalo.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjc0urLFNPv-0zHFh4p1fxZOmxY3uMfiya0VBVnRZjp9Ng2JqOLfxrdFNyt80BuC5dz4DMs210omoiUCSTibxkMACcBvaQPf3ke0IU_mdBXhxP_dcS5ibciSd2OdjD2VAbTmi4AyQoSFZtQLWX3-utPi1OqsYYqkoJRLYsj5YIf5-fPhZz4YP13X7yxiQ/s4032/IMG_0466.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3024" data-original-width="4032" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjc0urLFNPv-0zHFh4p1fxZOmxY3uMfiya0VBVnRZjp9Ng2JqOLfxrdFNyt80BuC5dz4DMs210omoiUCSTibxkMACcBvaQPf3ke0IU_mdBXhxP_dcS5ibciSd2OdjD2VAbTmi4AyQoSFZtQLWX3-utPi1OqsYYqkoJRLYsj5YIf5-fPhZz4YP13X7yxiQ/w400-h300/IMG_0466.jpeg" width="400" /></a></div><br /><p>Finaalisuoritukset tuntuivat tasoittavan laulajien eroja. Finaalin selkein parannus tapahtui omiin korviini Jasper Leppäsen osalta. Orkesteritaustan lisääntynyt sävymaailma tuntui sopivan hyvin hänen äänensä tueksi. Miesten sarjan suosikkini Veikko Vallinoja oli selkeästi paras läpi kilpailun, mielestäni hänen finaaliohjelmistonsa ei ollut erityisen onnistunut, vaikka hän sen hyvin tulkitsikin. Palkintojenjako on juuri loppunut ja miesten sarjassa ei ensimmäistä palkintoa jaettu, varmaankin oikea valinta. Vallinoja sai toisen palkinnon.</p><p>Naisten sarjassa finaali tasoitti eroja. Alku- ja välierien oma suosikkini Heta Sammalisto onnistui hyvin, mutta muut tulivat rinnalle. Kun kisojen komeimman äänen omaava sopraano Sonja Herranen panostaa vielä artikulaatioon, niin hänelle voi veikata hienoa tulevaisuutta. Ensimmäinen palkinto jaettiin Iida Antolan ja Iris Candelarian kesken. Erityisesti Antolan Rossini tulkinta ilahdutti korviani. Antolan ja Candelarian vahvuus oli tasaisuus läpi kilpailun, hienoja laulajia molemmat.</p><p>Viikko laulutaiteen parissa on nyt ohi. Seuraaviin kisoihin on kaksi vuotta aikaa. Kuullaan siellä.</p>tarkkaamohttp://www.blogger.com/profile/02903310682394444854noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6244366191568033224.post-60668715265551568152023-01-04T22:49:00.001+02:002023-01-04T22:49:55.064+02:00Lappeenrannan laulukilpailut 4. päivä (2023)<p> Lappeenrannan laulukilpailut, Lappeenranta-sali 2023-01-04</p><p>Välierät päättyivät keskiviikon kahteen erään. Tänään kuultiin loppuja välierään selviytyneistä laulajista. Huomenna on orkesteriharjoitukset finaaliperjantaita varten. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi79qDfppaQMaaKujxxlKgdpCoFxkJrNZnhcyNxgm-kNxDlvsFV6DkMmi27kF0f6FaB5gm507zNucUlUH5kl3j4xACz2_e7TIsuAUx0dUuCRcdektwn46-wm-V9L8WbpimUTLjSWd6PXt6nP9Vv7oakg_NPHq_UCRhg7DygFyN0DDLMZ7Yr5OaQaGrptQ/s4032/IMG_0464.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3024" data-original-width="4032" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi79qDfppaQMaaKujxxlKgdpCoFxkJrNZnhcyNxgm-kNxDlvsFV6DkMmi27kF0f6FaB5gm507zNucUlUH5kl3j4xACz2_e7TIsuAUx0dUuCRcdektwn46-wm-V9L8WbpimUTLjSWd6PXt6nP9Vv7oakg_NPHq_UCRhg7DygFyN0DDLMZ7Yr5OaQaGrptQ/w400-h300/IMG_0464.jpeg" width="400" /></a></div><br /><p>Päivän ensimmäinen sessio alkoi kahden vahvan naislaulajan voimin. Sopraano Sonja Herrasella on erittäin vahva ääni, mutta teksti tahtoo hukkua sen alle. Mezzosopraano Olivia Kyllönen on syvä tulkitsija. Hänen välieräohjelmistoonsa olisin kaivannut jonkun keveämmän leikkauksen. Nyt koko ohjelma oli varsin tummasävytteinen, hienosti tulkittu toki.</p><p>Ensimmäisen session päättivät miehet. Tenori Jasper Leppänen ja basso Aleksi Matikainen eivät jostain syystä saaneet tartuntapintaa minuun. Kelpo laulajia he ovat, mutta tällä kertaa en päässyt samalle aallonpituudelle heidän kanssaan.</p><p>Toinen sessio alkoi mezzosopraano Ruut Mattilan voimin. Hänkin on hyvä tulkitsija, mutta jos mezzoista pitää valita, niin Olivia Kyllösen äänensävystä pidän enemmän. Ruutin jälkeen lauloi sopraano Emma Mustaniemi. Hyvä oli hänkin, mutta jotenkin jätti minut viileämmäksi.</p><p>Välierät lopetti alkuerätkin päättänyt kaksikko. Sopraano Johanna Nylund ja baritoni Veikko Vallinoja. Alkuerän jälkeen kaksikko oli selkeä suosikki omissa sarjoissaan. Miesten sarjassa Vallinoja on kyllä omassa luokassaan. Komea ääni ja hyvä tulkitsija. Johanna Nylund oli hyvä hänkin. Ehkä naistensarjan oman suosikkini aseman hän jakaa nyt Heta Sammaliston kanssa.</p><p>Välierät ovat ohi ja finaali häämöttää. Suuret kiitokset kaikille pianisteille. Erityisesti Tuula Hällström (taas) ja Kirill Kozlovski ilahduttivat musikaalisella herkkyydellään. Kristian Attilalla on omiin korviini välillä hieman turhan voimakas tatsi laulajan äänenvoimakkuuden suhteen.</p><p>Finaaliin selvinneitä ei näköjään vielä ole julkaistu. Onnea kuitenkin heille! Perjantaina kuullaan! </p>tarkkaamohttp://www.blogger.com/profile/02903310682394444854noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6244366191568033224.post-50593960022955247832023-01-03T22:34:00.003+02:002023-01-03T22:34:56.089+02:00Lappeenrannan laulukilpailut 3. päivä (2023)<p> Lappeenrannan laulukilpailut, Lappeenranta-sali 2023-01-03</p><p>Alkueristä välieriin valittiin 16 laulajaa, joten kuuden kilpailijan urakka jäi alkueriin. Tärkeimmät omista suosikeistani jatkavat välierissä, joten hyvissä mielin eteenpäin. Tiistaina ja keskiviikkona välierät käydään neljässä jaksossa, neljä laulajaa kussakin.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiL_Tuuqb0IayEhWm6fcq7P40BZLzqKiQIHJ8scQ6Al9w1r_P_qoPw3T-Dy7V8Q2XY5hcSZFu-icSxOgEsFVbQoKGNPioy1go4kTdrGqVHkfbr3BvInQ2YU_gOYrK9tztXbC_s2ZA6BiPjZKOwTA-lKPj5fOxOXaeKbqFzDucSfvWNivEu9AomfHz4fSw/s4032/IMG_0462.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3024" data-original-width="4032" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiL_Tuuqb0IayEhWm6fcq7P40BZLzqKiQIHJ8scQ6Al9w1r_P_qoPw3T-Dy7V8Q2XY5hcSZFu-icSxOgEsFVbQoKGNPioy1go4kTdrGqVHkfbr3BvInQ2YU_gOYrK9tztXbC_s2ZA6BiPjZKOwTA-lKPj5fOxOXaeKbqFzDucSfvWNivEu9AomfHz4fSw/w400-h300/IMG_0462.jpeg" width="400" /></a></div><br />Tiistain ensimmäisen välieräsession vei nimiinsä kirkkaasti Heta Sammalisto. Hänellä on kyky imeä kuuntelija mukaansa musiikkimatkalle. Kun vielä kypsää esiintymistä tukee lisäksi ilmaisuvoimainen ääni, niin session ykköspaikka on ansaittu.<p></p><p>Toinen sessio oli tasaisempi. Päivän ainoa miesedustaja Joonas Vatjus paransi alkueräänsä nähden. Naiskolmikko Stella Tähtinen, Iida Antola ja Iris Candelaria ovat kaikki hyviä laulajia. Iris Candelaria vei kuitenkin session nimiinsä. Erikoisplussa hänelle mainiosta ohjelmiston kokoamisesta.</p><p>Huomenna jatketaan.</p>tarkkaamohttp://www.blogger.com/profile/02903310682394444854noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6244366191568033224.post-52041528806198790362023-01-02T20:29:00.000+02:002023-01-02T20:29:51.197+02:00Lappeenrannan laulukilpailut 2. päivä (2023)<p> Lappeenrannan laulukilpailut, Lappeenranta-sali 2023-01-02 </p><p>Alkuerät jatkuivat maanantaina kolmella sessiolla. Kaikkiaan mukana on 22 kilpailijaa, joten maanantaina taitojaan esitteli 15 laulajaa.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlbd4QLxFmt4SEkkJCOntgyA6iTIFhsv3h-DYy_DauaCEmYFKGjYWCm9Ala3rW7oUozTGR2uoMy-Abc5suHGMRRd0Gi1kxYC1WQu2feNPO23HDA10LkewfLBXVXYhCAPsg66BaJAnAbZ09PFnL-FjCkMcauZrapdLo0_pwcFNA8dBpy6RFzLdx4PXxbQ/s4032/IMG_0461.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2097" data-original-width="4032" height="208" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlbd4QLxFmt4SEkkJCOntgyA6iTIFhsv3h-DYy_DauaCEmYFKGjYWCm9Ala3rW7oUozTGR2uoMy-Abc5suHGMRRd0Gi1kxYC1WQu2feNPO23HDA10LkewfLBXVXYhCAPsg66BaJAnAbZ09PFnL-FjCkMcauZrapdLo0_pwcFNA8dBpy6RFzLdx4PXxbQ/w400-h208/IMG_0461.jpeg" width="400" /></a></div><br /><p>Päivä on pitkä, mutta kyllä joukosta omat suosikit löytyvät. Pahoittelen että jankutan aina samasta asiasta (aloitin jo eilen), mutta artikulaation puute on edelleen minua eniten häiritsevä piirre laulajien taidoissa. Jos laulun kieli pitää päätellä käsiohjelmasta avulla sen nimestä, niin jotain on pielessä.</p><p>Välttämättä suuria suosikkeja ei ole vielä löytynyt, mutta kelpo joukko kuitenkin joita toivon näkeväni myös välierissä. Toivottavasti tuomaristo on samaa mieltä. Eilisten lisäksi mielenkiintoa heräsi muiden muassa seuraaviin laulajiin: Iida Antola, Ruusu-Maria Brousseau, Iris Candelaria, Sonja Herranen, Olivia Kyllönen, Ruut Mattila, Emma Mustaniemi ja Johanna Nylund. Miehistä on hankalampaa löytää suosikkeja; Okko Lakka, Jasper Leppänen, Andreas Nordström ja Veikko Vallinoja jäivät mieleen.</p>tarkkaamohttp://www.blogger.com/profile/02903310682394444854noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6244366191568033224.post-65845467643115231062023-01-01T22:53:00.000+02:002023-01-01T22:53:26.823+02:00Lappeenrannan laulukilpailut 1. päivä (2023)<p>Lappeenrannan laulukilpailut, Lappeenranta-sali 2023-01-01 </p><p>Pandemia on vihdoin hellittänyt ja Lappeerannan laulukilpailut pääsivät vauhtiin vuoden myöhässä. Ennakkokilpailu, eli karsinta, käytiin jo toissa vuonna (<a href="http://tarkkaamo.blogspot.com/2021/10/lappeenrannan-laulukilpailujen.html">linkki 1</a> ja <a href="http://tarkkaamo.blogspot.com/2021/10/lappeenrannan-laulukilpailujen_24.html">linkki 2</a>) ja niiden kirjahyllystä löytyneestä lähtöluettelosta piti puhaltaa pölyt päältä.</p><p>Ensimmäisessä ja illan ainoassa sessiossa lauloi seitsemän laulajaa. Hieman tuntuu, että omatkin korvat ovat elävän musisoinnin pitkästä puutteesta hieman hämillään, mutta eiköhän nyanssien löytäminen pian muutu helpommaksi. Illan tarjonnassa eniten miellyttivät Heta Sammalisto ja Aleksiina Turtiainen. Vertailupohja on vielä suppea, kuunnellaan mitä huominen tuo tullessaan. Ja vanhalla valituskohteellani on edelleen tarvetta, kieleen kannattaa panostaa; ei tekstiä turhan takia ole säveliksi siirretty.</p>tarkkaamohttp://www.blogger.com/profile/02903310682394444854noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6244366191568033224.post-74263356231607964172022-11-26T01:37:00.002+02:002022-11-26T15:04:23.527+02:00Sirkuksen lapsi<p>Sirkus/Ooppera: CircOpera 2.0 - Kansallisooppera 2022-11-25</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjNamSAwhOjVN8G_VY9iozhy_4vwPkATUdw28nIPcNwJW1MiMemqZdkDS47-dDxq9_CALKOpQ-Ynq6D60OPQMrYAxbU2IiAMVQHKu_h4iaWLWQxg1gW3NNDW0U6MAiO7jxlgSCBczRN8_Ospp6CuLvWuaupOoR8yoz7m4Es6jdSING--v2LRgFISgPOA/s2500/36.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1666" data-original-width="2500" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjNamSAwhOjVN8G_VY9iozhy_4vwPkATUdw28nIPcNwJW1MiMemqZdkDS47-dDxq9_CALKOpQ-Ynq6D60OPQMrYAxbU2IiAMVQHKu_h4iaWLWQxg1gW3NNDW0U6MAiO7jxlgSCBczRN8_Ospp6CuLvWuaupOoR8yoz7m4Es6jdSING--v2LRgFISgPOA/w400-h266/36.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">© 2022 Suomen Kansallisooppera / Suominen</td></tr></tbody></table><p>Tunnustan olleeni hieman varautunut CircOpera 2.0 tuotannon suhteen. Rakastan sekä oopperaa että sirkusta, mutta ajatus niiden yhdistämisestä tuntuu hieman vieraalta. Onneksi CircOpera karisti vierauden tunteen ja palautti uskon ihmisten taidonnäytteiden esittelyn tuhansia vuosia vanhan perinteen voimaan.</p><p>Toki jos oopperaan lähtee hakemaan syvällisempää pohdiskelua ihmisyyden olemuksesta (sellaisiakin oopperoita on olemassa ;), niin sen suhteen ilta jää vajaaksi. Sen sijaan tarjolla on parituntinen erittäin näyttävä ja viihdyttävä kattaus hyvää musiikkia ja sirkustaidetta. Musiikin puolelta oopperan kuoron penkkejä vavisuttava tulkinta Verdin Dies iraesta oli ehdoton kohokohta. </p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7_1aK1Ksi_0KQauAxNKlUsz8xugpatmLI63937EBi-WHBcq_M9kjJt3hduLmTEB58tDGNjTjQPjo36YCucsGWFqdf6RFLv0-FlTUYg0RxFlCM8hJpleL0ovSOXN3PdOxV8YPF3kd0r7M3qB9CxOUQjqgq1Q6voYbG9Gf8y_z7--CanG6pvLIsE5NAsQ/s2500/33.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1666" data-original-width="2500" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7_1aK1Ksi_0KQauAxNKlUsz8xugpatmLI63937EBi-WHBcq_M9kjJt3hduLmTEB58tDGNjTjQPjo36YCucsGWFqdf6RFLv0-FlTUYg0RxFlCM8hJpleL0ovSOXN3PdOxV8YPF3kd0r7M3qB9CxOUQjqgq1Q6voYbG9Gf8y_z7--CanG6pvLIsE5NAsQ/w400-h266/33.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">© 2022 Suomen Kansallisooppera / Suominen</td></tr></tbody></table><p>Joni Pakasen taikuritirehtööri hahmo sitoi kokonaisuutta yhteen ja sirkusnumeroista jäi erityisesti mieleen Kati Pikkaraisen ja Victor Cathalan moniulotteinen pariakrobatia ja useiden esiintyjien ilmavat abrobatiaesitykset.</p><p>Pyrin käymään sirkuksessa aina kun se kotikaupungissani vierailee ja joka kerta olen silmät kosteina osana jotain ikivanhaa inhimillistä traditiota, jossa ihmiset löytävät eloonjäämisen tarpeen lisäksi itsestään halun tutkia fyysisen olemuksensa opettamisen rajoja. Ja esittävät löydöksiään muille...</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXUoQra541d38S-bBY9158Z9wCqI9kJ53SbabG7iw83qzCCfu_REdz0F_fGvT68YQtn5U4G2ykjyh-36IWwDWQ2saLmSmJoczvsdBlQZi0ufqZTCtJ45qYarBR_hXZgmaXSPlxt9tLcxbTtHU1wbFMTWuhlNVs-RVtQJiQFrm4AO38KiLuUzZkdJYRJA/s2500/25.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1667" data-original-width="2500" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXUoQra541d38S-bBY9158Z9wCqI9kJ53SbabG7iw83qzCCfu_REdz0F_fGvT68YQtn5U4G2ykjyh-36IWwDWQ2saLmSmJoczvsdBlQZi0ufqZTCtJ45qYarBR_hXZgmaXSPlxt9tLcxbTtHU1wbFMTWuhlNVs-RVtQJiQFrm4AO38KiLuUzZkdJYRJA/w400-h266/25.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">© 2022 Suomen Kansallisooppera / Suominen</td></tr></tbody></table><p>CircOpera 2.0 on aivan mainio esitys. Suosittelen lämpimästi.</p>tarkkaamohttp://www.blogger.com/profile/02903310682394444854noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6244366191568033224.post-75455025308427738912022-10-22T01:19:00.000+03:002022-10-22T01:19:02.658+03:00Pinnan alla kuohuu - InnocenceOoppera: Innocence - Kansallisooppera 2022-10-21<div><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihaH8807ls6_J3WzmRrkp2Pyqctqzjqc6GBfTNPJQZ5dFoI6SokrJU1iV4iYmL47uXRACC73baofxRJ2UflGcHdOvZyyMUiP4-VF-3TEFYExyCdWa1QmWK-C5ICiz6nwY_bplqav7XdjHPBzPhbymhxnhHQ4oYWOhsWJO6vo9IZhlaIamFQIA-tmLo1g/s4895/20221016_innocence_mediapankki_sRGB_13.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4895" data-original-width="3763" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihaH8807ls6_J3WzmRrkp2Pyqctqzjqc6GBfTNPJQZ5dFoI6SokrJU1iV4iYmL47uXRACC73baofxRJ2UflGcHdOvZyyMUiP4-VF-3TEFYExyCdWa1QmWK-C5ICiz6nwY_bplqav7XdjHPBzPhbymhxnhHQ4oYWOhsWJO6vo9IZhlaIamFQIA-tmLo1g/w308-h400/20221016_innocence_mediapankki_sRGB_13.jpg" width="308" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="background-color: white; color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: x-small; font-variant-ligatures: normal; orphans: 2; text-decoration-thickness: initial; widows: 2;">© 2022 Suomen Kansallisooppera / Saastamoinen</span></td></tr></tbody></table><div><div>Kaija Saariahon viimeisin ooppera Innocence kantaesitettiin Aix-en-Provencen oopperafestivaalilla viime vuoden heinäkuussa. Omaan kansallisoopperaamme sama tuotanto saapui näin vuotta myöhemmin. Innocencen libreton on tehnyt Sofi Oksanen ja dramaturgi/kääntäjänä on toiminut Aleksi Barrière. Ohjaus on australialaisen Simon Stonen kädenjälkeä.</div><div><br /></div><div>Innocence käsittelee kouluampujan veljen hääjuhlien kautta osallisten traumoja kymmenen vuotta sitten tapahtuneesta tragediasta. Libretossa kuljetetaan limittäin häitten nykyhetkeä sekä tapahtumia ampumisen ajalta ja sitä ennen. Itse fyysistä väkivaltaa ei lavalla nähdä, vain sen seurauksia ja johdannaisia kaikissa aikatasoissa.</div><div><br /></div><div>Lavastuksen idea yksinkertaisen nerokas. Kaksikerroksinen rakennus joka pyöriessään paljastaa hääjuhlaravintolan ja toisaalta samassa tilassa eri kierroksella koulurakennuksen sisätilat. Lavastuksen pyörivä tila sopii hienosti myös juonen ja käsiteltävien teemojen sykeröintiin.</div><div><br /></div><div>Libretto ja sen musiikillinen toteutus ovat täydellinen liitto. Saariahon äänestä rakentamat pinnat kuvaavat loistavasti sitä samaa kätkettyjen tunteiden ja traumojen verkkoa missä oopperan hahmot elävät. Menneisyyden tapahtumiin kiinnijääminen ja selvittämättömien tunne-elämän haavojen loputon vuotaminen osoittaa meille kaikille että maailma ei ole mustavalkoinen. Syyt tapahtumiin eivät ole yksiselitteisiä ja suorasukaisia, vaan samat asiat näyttävät eri kokijoille erilaisina. Yhteisön paine ja ehkäpä lopulta pienet asiat saavat paineistetun pinnan rikkoutumaan, traagisin lopputuloksin; ja kaikissa aikatasoissa.</div><div><br /></div><div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKyKmYGwFcAwYXZz5ENqWiu6xvfyABzjPj25VuIoqsD9YzxZMCEKsTKyG3CN2oRskExQuxr2vgG30Cvf55gC-PymuUCsDFQbGVZMZuOih1GWiYfe7piLuMSaq7lcqm7WCBTIl1RG9pWKyoyzAfVdZp_cQE5RNX-wIJsdsGi3T-88XmNspFUDwoip8i8Q/s4439/20221017_innocence_press_sRGB_04.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3171" data-original-width="4439" height="286" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKyKmYGwFcAwYXZz5ENqWiu6xvfyABzjPj25VuIoqsD9YzxZMCEKsTKyG3CN2oRskExQuxr2vgG30Cvf55gC-PymuUCsDFQbGVZMZuOih1GWiYfe7piLuMSaq7lcqm7WCBTIl1RG9pWKyoyzAfVdZp_cQE5RNX-wIJsdsGi3T-88XmNspFUDwoip8i8Q/w400-h286/20221017_innocence_press_sRGB_04.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="background-color: white; caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: x-small; orphans: 2; widows: 2;">© 2022 Suomen Kansallisooppera / Saastamoinen</span></td></tr></tbody></table><br />Saariahon musiikki on kymmenes kieli libreton yhdeksän kielen lisäksi. Tai pitäisikö ennemminkin sanoa että musiikki on se murre, jota kaikki muut kielet puhuvat. Oksasen teksti toimii ensi kertaa kuulevalle jännitysnäytelmänä, mutta samalla sen henkilöhahmojen taustoitus antaa paljon pohdittavaa ihmisestä ja ihmisten välisestä kanssakäymisestä. Ei ole olemassa laajempaa kysymystä kuin miksi. Kenties se on se tärkein kysymys ja siihen ei rajallista vastausta ole. Vastaus on jokaiselle kysyjälle erilainen ja on kysyjän vastuulla ymmärtää, että hänen vastauksensa on vain hänen omansa.</div><div><br /></div><div>Musiikinjohdosta kansallisoopperan versiossa vastaa Clément Mao-Takacs. Solistit olivat erinomaisia. Anu Komsi ja Jenny Carlstedt olivat erinomaisia anopin ja yhden uhrin äidin rooleissa. Heidän avautumisensa neljännessä näytöksessä oli yksi oopperan vaikuttavampia kohtauksia. Vilma Jää yhtenä uhreista toi kansanlaulupohjaisella tyylillä oman dramaturgisen värinsä kokonaisuuteen.</div><div><br /></div><div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoioBy9ogWD90pWCgKHIF1VOtbp8-d1Fbc6bnTnUXwpc1VoL7ZNqgoWEQ541YYBkPNzXT0SYVgFUWK7nnMM4UKO3yW5Y-R6NlhWdf9g9ZIgEDrCSOwBh1-PA6aA7B7kqChOz9HOyvRqSC7ERAtG_VevVA_p-1VeoAKMiMC4FlrrgRwFlpRpfOZimaNYw/s3800/20221016_innocence_mediapankki_sRGB_03.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2110" data-original-width="3800" height="223" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoioBy9ogWD90pWCgKHIF1VOtbp8-d1Fbc6bnTnUXwpc1VoL7ZNqgoWEQ541YYBkPNzXT0SYVgFUWK7nnMM4UKO3yW5Y-R6NlhWdf9g9ZIgEDrCSOwBh1-PA6aA7B7kqChOz9HOyvRqSC7ERAtG_VevVA_p-1VeoAKMiMC4FlrrgRwFlpRpfOZimaNYw/w400-h223/20221016_innocence_mediapankki_sRGB_03.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="background-color: white; caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: x-small; orphans: 2; widows: 2;">© 2022 Suomen Kansallisooppera / Saastamoinen</span></td></tr></tbody></table><br />Innocence on yksi parhaista uusista oopperoista mitä olen nähnyt. Oopperaa parhaimmillaan, musiikin ja tekstin liitto, joka on enemmän kuin osiensa summa. Jos joku vierastaa oopperaa vanhana taiteenlajina, nyt kiireesti katsomaan. Tätä enemmän ajassa kiinni olevaa älyllistä musiikkiteatteria on vaikea löytää.</div></div></div>tarkkaamohttp://www.blogger.com/profile/02903310682394444854noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6244366191568033224.post-17865671423057826362022-10-01T01:31:00.001+03:002022-10-01T09:21:56.701+03:00Kolmen kopla kansallisbaletissa<p> Baletti: Tripla: World Wide Dance - Kansallisooppera 2022-09-30</p><p><br /></p><p>Kansallisbaletin syyskauden aloittava uutukais ensi-ilta tarjosi kolme tanssiteosta: Justin Peckin Heatscapen, Fei Bon Earthbornin ja Akram Khanin Dustin. Kolmen koreografian kattaus antaa mukavan katsauksen hieman lyhyempien tanssiteosten maailmaan.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRwhnJUrxfXyYGE5ftPtouAfKlcBWJYXK6hFwaUSeTQaYfkqYy3QTxFCLTP9gTXCPG3mwiaMg89-l2QxpG-F-G2Bi7V2DLViDJOG2y9FCXXHdQjkxbVmZ_w7x4w7bycSFTvlmjjkaiZ3nN6NhmGmyho11TsLgQeWUpREsItnIOej6Ug9VI_i-pMMg5mQ/s6000/20220928-1680.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3955" data-original-width="6000" height="211" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRwhnJUrxfXyYGE5ftPtouAfKlcBWJYXK6hFwaUSeTQaYfkqYy3QTxFCLTP9gTXCPG3mwiaMg89-l2QxpG-F-G2Bi7V2DLViDJOG2y9FCXXHdQjkxbVmZ_w7x4w7bycSFTvlmjjkaiZ3nN6NhmGmyho11TsLgQeWUpREsItnIOej6Ug9VI_i-pMMg5mQ/w320-h211/20220928-1680.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span face="Gotham, "Helvetica Neue", Helvetica, Arial, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(0, 0, 0); font-size: 12px; text-align: start; text-size-adjust: auto; white-space: pre-line;">Justin Peck: Heatscape - © 2022 Sakari Viika</span></td></tr></tbody></table><p>Illan aloitti yhdysvaltalaisen Justin Peckin vuonna 2015 valmistunut Heatscape. Valitettavasti en tavoittanut Heatscapesta sen mahdollista punaista lankaa. Koreografia ei sytyttänyt minua lainkaan. Tanssijoissa ei ollut mitään vikaa, löysin tanssista toistuvia teemoja, kokonaisuus ei vain puhuttanut minua. Musiikkina Peck käytti Bohuslavi Martinůn D-duuri pianokonserttoa, jota Risto-Matti Marin tulkitsi ansiokkaasti Per Kristian Skalstadin johtaman orkesterin säestyksellä.</p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIzKxxYoWAiq5xjlS90TT1ca8q-8nDOfWQ0HZph1e9SXHpf8GPqtJ-l_v-Bpaz9VGWuP46bRnCc2f6ekZMZPa0N-Rv0TGJHnShCbANkUaEhEh7AphYFh5hQg7mMH_A4G03uFfgjYrEHELVXknnqBA8ROHXczK1NLA2eM0wT0idkSFzrirJsOk2utKZew/s6341/20220923-925.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4227" data-original-width="6341" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIzKxxYoWAiq5xjlS90TT1ca8q-8nDOfWQ0HZph1e9SXHpf8GPqtJ-l_v-Bpaz9VGWuP46bRnCc2f6ekZMZPa0N-Rv0TGJHnShCbANkUaEhEh7AphYFh5hQg7mMH_A4G03uFfgjYrEHELVXknnqBA8ROHXczK1NLA2eM0wT0idkSFzrirJsOk2utKZew/s320/20220923-925.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span face="Gotham, "Helvetica Neue", Helvetica, Arial, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(0, 0, 0); font-size: 12px; text-align: start; white-space: pre-line;">Fei Bo: Earthbound - © 2022 Sakari Viika</span></td></tr></tbody></table><br />Toisena näimme kiinalaisen Fei Bon Eartbound koreografian, joka sai samalla maailman ensi-iltansa. Musiikkina oli mielenkiintoinen kombinaatio Bon maanmiehen Alan Qinin musiikkia yhdistettynä kotimaisen VILDÁ kokoonpanon saamelaishenkiseen duoon. Bo tutkii tanssin kielellä teollisen ja alkuperäisen kulttuurin eroja, sekä ikuista elämän ja kuoleman mysteeriä. Todella hieno teos jonka näyttävyyttä korosti upeasti Mika Haarasen valaistus. Tanssia elämän perusasioiden parista. Pääparina tanssivat hienosti Miao Miao Liu ja Sergei Popov. Earthbound kolahti kyllä minulle.<div><p></p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQwZ8jbMjOjeJ6Z11khKIUf7L-kW152Fl5PYLbiJ4e2hnOkcL2uKdSbxxhm1-goW8vxrMpRw5gjaOYjyrod7-BTtDfSdjaynVulK_UrkDgZHvQsleMRPYK8vV0UGgZLYW_HcHYN59Sr-uY1BDnG_xbw-YDzF3YXnQonfb5BiuZrpdov4L0celVJiKJgw/s6669/20220928-1930.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4446" data-original-width="6669" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQwZ8jbMjOjeJ6Z11khKIUf7L-kW152Fl5PYLbiJ4e2hnOkcL2uKdSbxxhm1-goW8vxrMpRw5gjaOYjyrod7-BTtDfSdjaynVulK_UrkDgZHvQsleMRPYK8vV0UGgZLYW_HcHYN59Sr-uY1BDnG_xbw-YDzF3YXnQonfb5BiuZrpdov4L0celVJiKJgw/s320/20220928-1930.jpg" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span face="Gotham, "Helvetica Neue", Helvetica, Arial, sans-serif" style="background-color: white; caret-color: rgb(0, 0, 0); font-size: 12px; text-align: start; white-space: pre-line;">Akram Khan: Dust - © 2022 Sakari Viika</span></td></tr></tbody></table><br />Illan päätti englantilaisen Akram Khanin Dust vuodelta 2014. Toinen puhutteleva makupala joka on tehty ensimmäisen maailmansodan muistolle. Koreografian teemat ovat nykyisen maailmantilanteen johdosta valitettavan ajankohtaisia. Jocelyn Pookin puhutteleva musiikki toimi erinomaisesti.<p></p><p>Oikein mainio ilta tanssin parissa, vaikka ensimmäinen kattaus ei oikein makuhermoihin täysillä osunutkaan. Toinen ja kolmas sitäkin paremmin.</p></div>tarkkaamohttp://www.blogger.com/profile/02903310682394444854noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6244366191568033224.post-49336456881588713552022-09-25T22:24:00.000+03:002022-09-25T22:24:22.150+03:00Sellon ja pianon parissa Konserttihovissa<p> Konserttihovin isännän Juha Räisäsen 80-vuotisjuhlan kunniaksi hovissa musisoivat Marko Ylönen ja Risto Lauriala. Ohjelmiston kohokohtina omia korviani ilahduttivat eniten Debussyn ja Shostakovitschin d-molli sellosonaatit. Kiitos Juha Räisäselle äärimmäisen tärkeästä panoksesta paikkakunnan musiikkilelämälle ja toivottavasti virtaa riittää vielä pitkäksi aikaa!</p>tarkkaamohttp://www.blogger.com/profile/02903310682394444854noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6244366191568033224.post-88012766665149462942022-08-27T12:41:00.000+03:002022-08-27T12:41:48.591+03:00Valkyyrian pauloissa<p>Ooppera: Valkyyria - Kansallisooppera 2022-8-26</p><p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0uqsT46p9F_IpG1Osjzty_LCsI65S_YQcY-GYUqMjFUstEEnsVFxsLYYqJuyc7sDd_o-vwNwyn1o5pby2KQJKFqTDXhNJZDvPIu_hqmX0QczrV1S_EaP6X0Nu46l5_hifAapnMcpBuC0focvHfINXCdStOQl9jAO_wyJ1a0ed74ZRITAx63oy4UV9Rw/s5000/C79A0251.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="5000" data-original-width="3333" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0uqsT46p9F_IpG1Osjzty_LCsI65S_YQcY-GYUqMjFUstEEnsVFxsLYYqJuyc7sDd_o-vwNwyn1o5pby2KQJKFqTDXhNJZDvPIu_hqmX0QczrV1S_EaP6X0Nu46l5_hifAapnMcpBuC0focvHfINXCdStOQl9jAO_wyJ1a0ed74ZRITAx63oy4UV9Rw/w213-h320/C79A0251.jpg" width="213" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">© 2021 Suomen Kansallisooppera / Stefan Bremer</span></td></tr></tbody></table>Lähes täsmälleen kolme vuotta sitten käynnistyi kansallisoopperan uusi Ring. Nibelungin sormus aloitettiin Reininkullalla. Pandemia sotki koko planeetan aikataulut ja seuraava osa Valkyyria myöhästyi yli kaksi vuotta alkuperäisestä aikataulusta. Esa-Pekka Salosen kalenteriin uusi aikataulu ei enää sopinut ja musiikinjohdon vastuun otti kansallisoopperan uusi ylikapellimestari Hannu Lintu. Muuten tuotantotiimi pysyi samana; Anna Kelo ohjaa, Erika Turunen puvustaa ja Mikki Kunttu lavastaa ja valaisee.</p><p>Reininkullan <a href="https://tarkkaamo.blogspot.com/2019/08/kansallisoopperan-uusi-reininkulta.html">muistiinpanoissani</a> pohdiskelin ohjauksen suhdetta omaan aikaansa. Huhu kertoo, että Kelon sormuskvartetti liikkuu ajassa; Reininkulta antiikissa, Valkyyria viime vuosisadalla, Siegfried nykyajassa ja Jumalten tuho tulevaisuudessa. Valkyyrian ajankohta on sinänsä irrelevantti, kuvaston taustalta löytyy sota. Wotan on sotapäällikkö ja toisen näytöksen alku tapahtuu jonkinlaisessa komentopisteessä naamiointiverhojen alla. Mitään symboleja taistelevista osapuolista ei ole tarjolla, eikä sotatapahtumia näytetä (valkyyrioiden vainajien poimintaa lukuun ottamatta), joten 1900-luvun alun sijasta voitaisiin olla vaikka tämän päivän Ukrainassa.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiw5ZmnGQuXaq3JFR-4DUDeUMemIlfdPQgKdHH3cZZ5CFFPfN3OPk3D5yWp9hZDDzHzZ_t9i3ervpQf3bEmCw5eY7YRCf9JbXHNIGLQd5N4v-6N2GTecVbX7JkTHQWpb1RLstmdYlbpA1cIlGw87M7AOKV2ziZvTQ_UqJy3lP8rwitdO_mne8qDQhQ4kg/s5000/C79A0512%20(1).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3333" data-original-width="5000" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiw5ZmnGQuXaq3JFR-4DUDeUMemIlfdPQgKdHH3cZZ5CFFPfN3OPk3D5yWp9hZDDzHzZ_t9i3ervpQf3bEmCw5eY7YRCf9JbXHNIGLQd5N4v-6N2GTecVbX7JkTHQWpb1RLstmdYlbpA1cIlGw87M7AOKV2ziZvTQ_UqJy3lP8rwitdO_mne8qDQhQ4kg/w400-h266/C79A0512%20(1).jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">© 2021 Suomen Kansallisooppera / Stefan Bremer</td></tr></tbody></table><p>Ensimmäisessä näytöksessä ollaan Hundingin talon pihapiirissä. Hundingin posse herätti minussa ihmetystä. Tässä ohjauksessa Hunding itse lienee pappi, mutta hänen mukanaan kulkee kolmen miehen kopla, joiden suhdetta Hundingiin en oikein ymmärrä. Aluksi oletin, että kyseessä on jonkinlainen vaivaistalo ja trio on paikallisia vähälahjaisia, jotka Hunding on ottanut siipiensä alle. Sitten paljastui, että miehillä on kaulapannat ja Hunding pitää yhtä heistä talutusremmissä. Toki libretossa mainitaan myöhemmin Hundingin koirat, mutta ajatuksia herättävä ratkaisu. Hunding käy kuitenkin mieskolmikon kanssa useampaan kertaan neuvonpitoa, joten kaulapantaratkaisu on erikoinen.</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBKcxPRlh5AUKREemlR9TQm8WGNz6KYZdjTz_FXNhQ_HKyEhBCq0d_IxQDdlpylSf6DwcwwLDPHmPwk3fil9ByxUW7A4icf_GeLB79rBQ_hrRs5oAOf4-st26iJ-ilaBU2AQ3W1KCLyyX0GZBw9QbAaEYhatj56-ssItfm24xEa-VVXwTX8LJw_wogcQ/s6000/0678_HighRes-Final-Selection_RING_DIE-WALKUERE-Helsinki-2021_Photo-Ralph-Larmann_3AR03101.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="6000" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBKcxPRlh5AUKREemlR9TQm8WGNz6KYZdjTz_FXNhQ_HKyEhBCq0d_IxQDdlpylSf6DwcwwLDPHmPwk3fil9ByxUW7A4icf_GeLB79rBQ_hrRs5oAOf4-st26iJ-ilaBU2AQ3W1KCLyyX0GZBw9QbAaEYhatj56-ssItfm24xEa-VVXwTX8LJw_wogcQ/w400-h266/0678_HighRes-Final-Selection_RING_DIE-WALKUERE-Helsinki-2021_Photo-Ralph-Larmann_3AR03101.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">© 2021 Suomen Kansallisooppera / Ralph Larmann</td></tr></tbody></table><br />Toinen näytös alkaa Wotanin karttahuoneesta/-teltasta ja päätyy videoprojektiolla ja kivilohkareilla luotuun vuoristomaisemaan. Toinen näytös ei ohjauksellisesti tarjoa mitään suurempia hämmästelyn kohteita. Ehkäpä koska ajankohta on kuitenkin ruutiaseiden aikaa ja Hundingin ja Siegfrieden valmistautuessa kohtaamiseensa, tuntuu pistimellä varustettu kivääri vastaan miekka hieman epätasaiselta parilta. No, miekkakin tietysti hajoaa Wotanin jumalvoimilla ja Hunding saa käyttää pistintä luodin sijaan. </p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEim5MgcHWwYcqOPuS4YZfw7IVi6ky06aeaznJxzk4E9floTYWkdWnJo_c6XfEpKjWtV5CFoFUfiU7BkXWMkkC8L-Hv6fWO2X7fgztttCCjauA6eqL9a1ueaWqbwp2kb2BPgjcu1eNjbDsbzLTt-gjQjFkFvzaNLvzMgTRklygTdmEVqFwdeyxm02SAYhg/s6000/0961_HighRes-Final-Selection_RING_DIE-WALKUERE-Helsinki-2021_Photo-Ralph-Larmann__DSC2850.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="6000" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEim5MgcHWwYcqOPuS4YZfw7IVi6ky06aeaznJxzk4E9floTYWkdWnJo_c6XfEpKjWtV5CFoFUfiU7BkXWMkkC8L-Hv6fWO2X7fgztttCCjauA6eqL9a1ueaWqbwp2kb2BPgjcu1eNjbDsbzLTt-gjQjFkFvzaNLvzMgTRklygTdmEVqFwdeyxm02SAYhg/w400-h266/0961_HighRes-Final-Selection_RING_DIE-WALKUERE-Helsinki-2021_Photo-Ralph-Larmann__DSC2850.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">© 2021 Suomen Kansallisooppera / Ralph Larmann</td></tr></tbody></table><br />Kolmannessa näytöksessä ollaan kiven ja muurien keskellä. Valkyyriat kantavat kallioille sotilaita ja sotilaat eivät välttämättä ole kuolleita, vaan muutamat nostavat päätään kauhistellakseen valkyyrioiden rintavarustuksia. Valkyyrioilla on monitulkinnalliset rintapanssarit. Tuhtirintaiset valkyyriat käyttävät ja näyttävät rintojaan sotilaille ja muutenkin rintojen paljastus tuntuu olevan osa valkyyria riittejä. Yksi paljastaa jopa rintansa uhmakkaasti Wotanille, joka symbolisena eleenä herättää pohdiskelua koko rituaalin merkityksestä. Valkyyriat eivät kuitenkaan ole Parsifalin kukkaistyttöjä, jotka houkuttelevat miehiä suloillaan, vaan Frickan sanoin pahoja tyttöjä joiden kanssa Wotan kasaa voimia Valhallan puolustamiseen. Varsin villi joukko Kedon/Turusen valkyyriaporukka on, hyvä niin.</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsy8LwTSM4ZaALZbHU-kHRhIuyo2h3GatgAZyax2MwD3JeCptqAu1EoKdKeNVS5Y-HN17FaPW1AzaKpjei3HxH4ju7GDNbGT2X8rxmp1jfmZH5HyGXQbYVZ59G1e0D-K1f-o8p_E8cpTjZQuayhGxFPHwqStpvH559K9-s5_bU2ba6bNLfm50sWAUc4g/s6000/1269_HighRes-Final-Selection_RING_DIE-WALKUERE-Helsinki-2021_Photo-Ralph-Larmann__3AR04808-Bearbeitet.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4000" data-original-width="6000" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsy8LwTSM4ZaALZbHU-kHRhIuyo2h3GatgAZyax2MwD3JeCptqAu1EoKdKeNVS5Y-HN17FaPW1AzaKpjei3HxH4ju7GDNbGT2X8rxmp1jfmZH5HyGXQbYVZ59G1e0D-K1f-o8p_E8cpTjZQuayhGxFPHwqStpvH559K9-s5_bU2ba6bNLfm50sWAUc4g/w400-h266/1269_HighRes-Final-Selection_RING_DIE-WALKUERE-Helsinki-2021_Photo-Ralph-Larmann__3AR04808-Bearbeitet.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">© 2021 Suomen Kansallisooppera / Ralph Larmann</td></tr></tbody></table><br />Oopperan päättää hienot Wotanin jäähyväiset, jossa Wotan luo tulirenkaan nukuttamansa Brünnhilden suojaksi. Komea tulirengas lavalla nähtiinkin. Toivoin ettei lavan ylärakenteisiin ollut unohtunut mitään syttyvää. Hieno ja näyttävä lopetus. Miikin valo/projektiotyöskentely on kyllä hienoa ja antaa eloa ja symboliikkaa staattiseen lavastukseen. Sormuskin näkyi valorenkaana useampaan otteeseen oopperaa.</p><p>Musiikin puolelta illan ehdoton ykkönen oli kansallisoopperan orkesteri ja Hannu Lintu. Todella hienoa soittoa ja välillä hieman epätasapainoisten solistien tukemista dynamiikan kanssa. Tunnustan silmieni hieman kostuneen alkumyrskyä kuunnellessani. Elävä musiikki on parasta!</p><p>Ensimmäisen näytöksen solistikolmikko saa illan parhaat paperit. Koko luokan priimus oli minun korvissani Miina-Liisa Värelä Sieglindenä, hienoa tulkintaa. Hundingin, Matti Turusen ääni paranee vuosi vuodelta ja Joachim Bäckströmin oli kelpo Siegmund.</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheN9-bASALgxqLKgY6bOkFrRXaCgRbEJ5pUo-CiQB39h96y3HdQNZucKHnRsa6-OywhkmOCJcxOeNTm4Vv1rdmh1nFe5tWfZcyuITcQfHHN5AVPCe7FrXlaTHDXhG5O1eX6Hk61EerI0D1kffiwrirPBsSw6veU71KmA-c3JeiP1vMxixyX1pNKy05LA/s6720/C79A9570.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4480" data-original-width="6720" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheN9-bASALgxqLKgY6bOkFrRXaCgRbEJ5pUo-CiQB39h96y3HdQNZucKHnRsa6-OywhkmOCJcxOeNTm4Vv1rdmh1nFe5tWfZcyuITcQfHHN5AVPCe7FrXlaTHDXhG5O1eX6Hk61EerI0D1kffiwrirPBsSw6veU71KmA-c3JeiP1vMxixyX1pNKy05LA/w400-h266/C79A9570.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">© 2021 Suomen Kansallisooppera / Stefan Bremer</td></tr></tbody></table><br />Tommi Hakalan Wotan on vahvaa ja ilmaisevaa tulkintaa, mutta äänessä soisi olevan hieman enemmän potkua. Brünnhildenä debytoi Johanna Rusanen. Brünnhilden hojotoho-aloitus toisessa näytöksessä on sopraanoille varmaankin jonkinlainen uskon hyppy, "do or do not, there is no try", Yodan sanoin. Kokonaisuutena Rusasen Brünnhilde on kelpo musiikkiteatteria, mutta samoin kun Hakalalle; kaipaisin ääneen vielä sen yhden vakuuttavuuden asteen lisää. Lintu hoitaa balanssin erinomaisesti, mutta koko asteikon hyväksikäyttöön ei ihan ole mahdollisuuksia. Niina Keitel piti Wotanille hienon saarnan. Valkyyria-joukon ääni ei aivan vastannut joukon luonnetta.</p><p>Vaikka vokaalipuolella jäätiin hieman alle kiitettävän rajan, niin Valkyyria on erinomainen jatke Ring-sarjaan. Ohjaus toimii ja korvatkin tykkäävät.</p>tarkkaamohttp://www.blogger.com/profile/02903310682394444854noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6244366191568033224.post-77046314942077749202022-05-19T18:50:00.000+03:002022-05-19T18:50:04.906+03:00Koko Karita show<p> Konsertti: Koko Karita - Kansallisooppera 2022-05-18</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilJJRdYxDRiWOytTuTg5MpM3qpipfpn58vT0Iov58JTlav8YXbGU5Z1LiFNAWRNlVY8CRZ70ZZ6ALOC0dtqmfg_HAfBvi33iV7PBAiRoo4gjQD6BnQ7fY-_ofxCSow0MRMqEGN5HfjFv0CYf1a6fgsFPaRK553vWLgEf6y107ZvGBx62xWmmu5vy_qMQ/s5200/Koko%20Karita_22-05-11_011.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2890" data-original-width="5200" height="223" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilJJRdYxDRiWOytTuTg5MpM3qpipfpn58vT0Iov58JTlav8YXbGU5Z1LiFNAWRNlVY8CRZ70ZZ6ALOC0dtqmfg_HAfBvi33iV7PBAiRoo4gjQD6BnQ7fY-_ofxCSow0MRMqEGN5HfjFv0CYf1a6fgsFPaRK553vWLgEf6y107ZvGBx62xWmmu5vy_qMQ/w400-h223/Koko%20Karita_22-05-11_011.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="background-color: white; caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 10.8192px; text-size-adjust: auto;">© 2022 Heikki Tuuli</span></td></tr></tbody></table><p>Karita Mattila palaa keväällä Kansallisoopperan lavalle kuuden esityspäivän voimalla. Mattilan ympärille on koottu ohjelmisto, joka avaa laajemman repertuaarin shown Mattilan ystäville. Esitysten kapellimestarina toimii Dalia Stasevska ja esityskokonaisuuden on ohjannut Jussi Nikkilä.</p><p>Konsertin alkupuoli on todellinen helmi, Francis Poulencin pienoisooppera Ihmisen ääni. Mattilan tulkintataidot pääsevät täyteen loistoon, naisen käydessä puhelinkeskustelua entisen miesystävänsä kanssa. Stasevskan luotsaama orkesteri täydentää mainion audionautinnon. Ihmisen äänen lavastus on kuvaelma naisen asunnosta, joka sopii ohjauksellisesti haastavan oopperan taustalle hienosti. Näyttämän yläreuna on varattu projektointikankaalle, johon heijastetaan dramatisoituja kohtauksia tarinan taustoista ja tulevaisuudesta oopperan edetessä. Aluksi elokuvaidea tuntui hyvältä, mutta pian havahduin seuraavani elokuvaa jättäen lavan elävät tapahtumat taustamusiikiksi. Mattilan livedraama sekä äänen, että lavatapahtumien osalta ei tarvitse välttämättä ekstravisualisointeja; elävän esityksen ja herkän musiikin intensiteetti osaltani helposti kärsii huomion jakamisesta.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIRi31zINzgOVeiIm1KyoUrFU90NsXjUTJpwl-gMHAanuEp7b3pABTMRDTk8sFHpXeeiFJhe92MKIbJRUbq6Y0Z12eCo33R-yF5sWNOpJkunqSdBqGD7d4HpZ7tgX9HP5v-s8XP9ymBE6UYrFv90hzzwZGZpTruuegH053lpSaFnebB5o1usofA_wOlQ/s5200/Koko%20Karita_22-05-11_073.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3163" data-original-width="5200" height="244" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIRi31zINzgOVeiIm1KyoUrFU90NsXjUTJpwl-gMHAanuEp7b3pABTMRDTk8sFHpXeeiFJhe92MKIbJRUbq6Y0Z12eCo33R-yF5sWNOpJkunqSdBqGD7d4HpZ7tgX9HP5v-s8XP9ymBE6UYrFv90hzzwZGZpTruuegH053lpSaFnebB5o1usofA_wOlQ/w400-h244/Koko%20Karita_22-05-11_073.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="background-color: white; caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 10.8192px; text-size-adjust: auto;">© 2022 Heikki Tuuli</span></td></tr></tbody></table><p>Väliajan jälkeen orkesteri oli noussut lavalle ja seurasi näyttävä Mattila show sähköisesti vahvistetun äänen kera. Valitettavasti omalta osaltani en osaa nauttia Mattilan äänestä näennäisesti kevyemmän ohjelmiston parissa. Fraseeraus ja äänen hyväksikäyttö ei ole genren "ammattilaisten" veroista. Ei se huonolta kuulosta, mutta ei minun makuuni. Mutta erittäin näyttävä lavashow joka upposi kyllä yleisöön.</p>tarkkaamohttp://www.blogger.com/profile/02903310682394444854noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6244366191568033224.post-86484666142756889622022-04-03T12:43:00.000+03:002022-04-03T12:43:17.231+03:00Billy Budd merihirviön uhrina<p> Ooppera: Billy Budd - Kansallisooppera 2022-04-03</p><p><br /></p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXlRKrc-BjNwEm1dT146dKa1tzxDjkmWewsfhhoabtbKsBYkrz9vhWmod068GyRglW4477NXEemsP16jfrcLE7ueSN-PY0RsqF4rFFCcNf4_zdkHaT0os-FWdXbCvxZx6q9mheuwc0n3PPqSNdP_WigajAHcxf3IqazTknMtTa_t7W1lo2oy9bTcrU2g/s4514/Billy%20Budd_22-03-23_076.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4514" data-original-width="3303" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXlRKrc-BjNwEm1dT146dKa1tzxDjkmWewsfhhoabtbKsBYkrz9vhWmod068GyRglW4477NXEemsP16jfrcLE7ueSN-PY0RsqF4rFFCcNf4_zdkHaT0os-FWdXbCvxZx6q9mheuwc0n3PPqSNdP_WigajAHcxf3IqazTknMtTa_t7W1lo2oy9bTcrU2g/w293-h400/Billy%20Budd_22-03-23_076.jpg" width="293" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="background-color: white; caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 10.8192px; text-size-adjust: auto;">© 2022 Heikki Tuuli</span></td></tr></tbody></table>Yhdysvaltalainen kirjailija Herman Melville työsti viimeisinä elinvuosinaan tarinaa Billy Buddista, merimiehestä joka juonittelun ja onnettomien sattumien kautta kohtaa kuolemansa sotaoikeuden tuomitsemana. Melville ei saanut luonnoksistaan valmista romaania koottua ennen kuolemaansa vuonna 1891 ja tarinaa kasattiin kokoon useampaan otteeseen myöhemmin eri editorien toimesta. Englantilaiset E. M. Forster ja Eric Crozier muokkasivat tarinan oopperalibreton muotoon Benjamin Brittenin pyynnöstä ja ooppera sai ensiesityksensä vuonna 1951. Muokkauksien jälkeen nykyisin esitettävä kaksinäytöksinen versio on vuodelta 1964.</p><p>Melvillen Mody Dick romaanin olen aikanaan nuorena koltiaisena lukenut, mutta Billy Buddin tarina on tuttu vain Brittenin oopperan kautta. Kansallisoopperan uutukainen on tuontitavaraa Norjan ja Puolan kansallisoopperoiden yhteistuotannosta. Vain miesääniä sisältävän oopperan on näyttämölle tuonut naiskolmikko; ohjaajana Annilese Miskimmon, lavastuksesta ja puvuista vastaava Annemarie Woods ja valaistuksen suunnitellut Paule Constable.</p><p>Alkuperäinen tarina sijoittuu vuoteen 1797 ja Englannin laivaston puuhasteluihin Ranskan vallankumouksen jälkiaalloissa. Alunperin paikkana on purjelaiva, mutta Miskimmon pikakelaa historiaa puolitoista vuosisataa ja päätyy merenpinnan alle toisen maailmansodan aikoihin sukellusveneeseen. Paikkapäivitys toimii kelpo tavalla korostaen suljetun yhteisön ahtautta. Tietysti literaalisti librettoa lukien vaikkapa purjeiden kanssa puuhastelu ja kannen hiekoitus eivät käy järkeen, mutta harva asiahan oopperoissa yleensä käy.</p><p>Tarina äärimmäisen lyhyesti kerrottuna on seuraava: Billy Budd saapuu/joutuu uuteen palveluspaikkaansa ja väärinkäsityksen takia joutuu öykkäriesimiehen silmätikuksi. Myöhemmin änkytyksen takia Billy ei saa tekojaan selitetyksi, vaan turhautuu ja nyrkin iskulla tappaa esimiehensä. Hänet tuomitaan kuolemaan.</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhq_0nnTxCa8NzHYDE1OiPbYLV-OXKri8Iax9USdVFz1JEgAezVpDVWgsOIcM-xOo3nVmIU5b-gKKrFRXeX9ux9vt-N1F5gzFREZjVsgdKrnTGEY7ilYyqfyBUbTOg36OTPoX70K4ZoW2_IAibuj-TxcQPtc2wkMQAXsT9xOQO97wvzz7XpeNKG9Nz5Lg/s5484/BillyBudd-0617.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2977" data-original-width="5484" height="217" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhq_0nnTxCa8NzHYDE1OiPbYLV-OXKri8Iax9USdVFz1JEgAezVpDVWgsOIcM-xOo3nVmIU5b-gKKrFRXeX9ux9vt-N1F5gzFREZjVsgdKrnTGEY7ilYyqfyBUbTOg36OTPoX70K4ZoW2_IAibuj-TxcQPtc2wkMQAXsT9xOQO97wvzz7XpeNKG9Nz5Lg/w400-h217/BillyBudd-0617.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="background-color: white; caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 10.8192px;">© 2022 Tuomo Manninen</span></td></tr></tbody></table><br />Oopperassa keskeinen hahmo on laivan kapteeni. Hän kokemuksensa Billysta on positiivinen, muu miehistö kehuu tätä. Kapteeni on itse paikalla Billyn tappaessa öykkäriesimiehen. Kapteenin suurin paradoksi lienee klassinen ero lain ja oikeuden välillä. Lain kirjaimen mukaan Billy kuuluu roikkumaan hirttoköyteen, mutta olisiko kapteeni voinut lieventää rangaistusta taustoittamalla asiaa enemmän? Libretossa tarinan kehyksenä on kapteenin muistelot aiheesta eläkevuosiensa ajalta. Ilmiselvästi asia on jäänyt kaivelemaan kapteenia.</p><p>Billy Buddin rooli libreton tarinassa on lähinnä reflektiivinen. Billyllä ei ole historiaa, hänestä ei tiedetä mitään taustoja. Hän on pidetty ja saa helposti ystäviä. Billy ei oikein tee itse mitään, vaan reagoi muiden tekemisiin ja änkytyksen takia turhautuu väärässä kohtaa omaan ongelmaansa. Kuten Juhani Koivisto teosesittelyssään mainitsi, on Billy Budd helppo nähdä kristushahmona. Hyvää tekevänä, joka tuomitaan epäilyttävin perustein. Ohjauksessa Billyn loppuaaria sukellusveneen pohjakerroksessa lannevaatteessa (kuunsäteen loisteessa :) ) saa henkilöohjauksen koreografian osalta odottamaan, että nousevatko ne kädet vielä ristiasentoon... Eivät nousseet.</p><p>Oopperalibreton mielenkiintoisin hahmo on asemestari John Claggart, pahiksemme. Hän ottaa Billyn erikoistarkkailuun päällystön pyynnöstä huonomuistisen väärinkäsityksen vuoksi. Vehkeilyn ja juonittelun avulla hän saa Billyn epäilyksenalaiseksi, joka sitten koituu Billyn, ja hänen itsensä, kohtaloksi. Keskeisessä Claggartin aariassa hän pohtii toimiaan ja suhdetta Billyyn. Ei tarvitse olla kovin hääppöinen keittiöpsykologi tulkitakseen tekstin perusteella Claggartin vihan Billya kohtaan olevan myös peilausta hänen omasta epävarmuudestaan liittyen omaan seksuaalisuuteensa.</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRs5LpM_lIC5ROHSKJekp3B_9H_ZL-RaqkGIvPWobanCw7rf5hWLSZFeSGpWAEvP6J9X4QCTyB-4Z6cQ_ia5_HKP81SgBNg0SIlQR6yZ9zR_g36ju9daZfq5QiYKRxfEPe7Cd2AD3_Nt1DlKm0GEqv_vh4dmfr_8eSrBm9eHnMDbDZvqLy-1TVQnmuSg/s5200/_Y5A8238.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3551" data-original-width="5200" height="274" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRs5LpM_lIC5ROHSKJekp3B_9H_ZL-RaqkGIvPWobanCw7rf5hWLSZFeSGpWAEvP6J9X4QCTyB-4Z6cQ_ia5_HKP81SgBNg0SIlQR6yZ9zR_g36ju9daZfq5QiYKRxfEPe7Cd2AD3_Nt1DlKm0GEqv_vh4dmfr_8eSrBm9eHnMDbDZvqLy-1TVQnmuSg/w400-h274/_Y5A8238.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="background-color: white; caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 10.8192px;">© 2022 Heikki Tuuli</span></td></tr></tbody></table><br />Tuotannon osalta Miskimmonin Billy Budd saa vahvat plussat minulta. Epookin ja paikan siirto toimii ok. Se mikä tekstin tarkkuudessa menetetään, saadaan ilmapiirinä takaisin.</p><p>Hannu Linnun johtamana Brittenin partituuri saa arvoisensa kohtelun. Orkesteri soi komeasti ja erityispeukut soolopuhaltajille "Come along, kid!" ja "Look!" kohtausten taustoilla.</p><p>Keskeinen solistikolmikko oli kerrassaan mainio. Ville Rusanen lauloi nimiroolin hienosti ja Peter Weddin kapteeni oli pohdiskeleva. Timo Riihosen Claggart oli kerrassaan herkullinen ja erityismaininnan anasaitsee myös toinen basso Matti Turunen Danskerina.</p>tarkkaamohttp://www.blogger.com/profile/02903310682394444854noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6244366191568033224.post-64501120107638361372022-03-20T19:19:00.000+02:002022-03-20T19:19:49.351+02:00Talvinen matka kevään keskelläPitkästä aikaa pääsin piipahtamaan Konserttihovissa nauttimassa Winterreisesta. Tommi Hakala ja Kristian Attila tarjosivat vakaan esityksen suurklassikosta. Winterreise on aina elämys, niin nytkin...tarkkaamohttp://www.blogger.com/profile/02903310682394444854noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6244366191568033224.post-34957955131580946032022-03-19T01:35:00.001+02:002022-03-19T01:35:21.020+02:00Salome - Nuorukaisen sisäinen matka<p>Salomen ohjaaja Christof Loy on yleensä kädenjäljellään jättänyt positiivisia mielikuvia. Tämä on hänen neljäs kokemani ohjaus. Aikaisemmat Berliinin <a href="http://tarkkaamo.blogspot.com/2012/04/ooppera-jenufa-deutsche-oper-berlin.html">Jenůfa</a>, Tukholman <a href="http://tarkkaamo.blogspot.com/2013/10/christof-loy-parsifalin-pauloissa.html">Parsifal</a> ja Helsingin <a href="http://tarkkaamo.blogspot.com/2018/09/tosca-christof-loyn-mikroskoopin-alla.html">Tosca</a> ovat kaikki olleet omaleimaisia tulkintoja, Parsifalin ollessa ehdottomasti paras kvartetista. Kansallisoopperan uutukaisesta Salomesta, en oikein löytänyt puhuttelevaa näkökulmaa.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjN3Sqzhzo_NxOj1MwzYvXQ2hVTP1Kr_Ikdd1CEts4vrRpiffwL7JccnWQxFiX3PKrcfnt1Hd31ubMep-_z5iJ9BNZnob8JdUrDe0tm3YmfNISdfYPZiTyhPvWjfGLaM5GijYTRS_vZDReB4jIC6YTrfqtvsSn7rTUdDVL-ylMiKL3nw0-K4OzK81szZA=s5200" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2533" data-original-width="5200" height="195" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjN3Sqzhzo_NxOj1MwzYvXQ2hVTP1Kr_Ikdd1CEts4vrRpiffwL7JccnWQxFiX3PKrcfnt1Hd31ubMep-_z5iJ9BNZnob8JdUrDe0tm3YmfNISdfYPZiTyhPvWjfGLaM5GijYTRS_vZDReB4jIC6YTrfqtvsSn7rTUdDVL-ylMiKL3nw0-K4OzK81szZA=w400-h195" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="background-color: white; color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 10.8192px;">© 2022 Suomen Kansallisooppera / Heikki Tuuli</span></td></tr></tbody></table><br /><p>Lavastus on yksinkertaisen karu. Steriili palatsin nurkka, jossa on kaksi ovea, tuoli ja kivenlohkare. Symbolismin puolelle taivutaan ja pidetään kaikki lähestymissuunnat avoimina. Kaikki ovat pukeutuneina mustiin pukuihin. Pieniä eroja puvuissa löytyy, joilla voi kuvitella jakavansa porukan libreton mukaisiin ryhmiin. Ainoat poikkeukset miesten pukumuodista ovat Herodias, jolla on tumma naisten mekko, Jokanaan, joka aloittaa lavatyöskentelyn alasti ja itse Salome, joka kuoriutuu perhosen tavoin miesten puvusta aamutakin kautta valkeaan prinsessamekkoon.</p><p>Jokanaan alastomuus sai aikaan odotuksen, että toisten suosimien mustien pukujen joukkomuoti on merkittävä kontrasti ryhmäpaineen kannalta. Jotenkin se lupaus jäi kuitenkin lunastamatta. Onko Jokanaan alastomassa uskossaan puhtaampi kuin muut? Vai onko hän vain silmänruokaa Salomen seksuaaliselle heräämiselle? Loy ei muuten riisu Salomea huntutanssin aikana, vaan sen lopuksi siirtää Salomen ja Herodeksen oven taakse häveliäästi hoitamaan aktin.</p><p>Herodiaan paashi on paljon kiinnostuneempi Narrabothista kuin emännästään. Narrabothin henkiin herääminen loppupuolella laittaa kokonaisuuden tulkintaan lisäongelmia. Libreton ja koko tarinan tulkitseminen lavatapahtumien avulla ei muutenkaan ole helppo tehtävä. Kukaan ei kohtele Jokanaania kuin vankia. Tuntuu kuin koko palatsin nurkka olisi vain teinitytön aivolohko, jossa seksi, viha, rakkaus ja väkivalta pullahtelevat vuorotellen etualalle.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhy80aiD6wxSV2lKjQx84kMDIEEcjM5aNuQoPjDFiQwJ9koSWdIEYgc1yd7ItGITTk8eqU3c66oYk991zqpkuxEgLeZD2GbMzDMLkEwCjxMzwcfxrn-4afnCGaqdSHD6TwFB9pLeBQl4dI6lCeR4QIVoq-dwUpW8p1oUiIVh6oc26tkjsW4bvDS1uA9SQ=s5200" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2623" data-original-width="5200" height="201" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhy80aiD6wxSV2lKjQx84kMDIEEcjM5aNuQoPjDFiQwJ9koSWdIEYgc1yd7ItGITTk8eqU3c66oYk991zqpkuxEgLeZD2GbMzDMLkEwCjxMzwcfxrn-4afnCGaqdSHD6TwFB9pLeBQl4dI6lCeR4QIVoq-dwUpW8p1oUiIVh6oc26tkjsW4bvDS1uA9SQ=w400-h201" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="background-color: white; color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 10.8192px;">© 2022 Suomen Kansallisooppera / Heikki Tuuli</span></td></tr></tbody></table>Lopussa Salome ei saa Jokanaan päätä hopeavadilla, vaan Salome saa selittää kaipauksensa täyttymyksen kokonaiselle Jokanaalle. Huipennuksessa pari poistuu toisesta ovesta hohtavaan kirkkauteen, Liebestodia mukaillen.<div><br /></div><div>Ohjauksesta jää kyllä minulle aikamoisen sekava kokonaiskuva. Mikä kyllä sinänsä varmaankin kuvaa teinin pään sisältöä pahimpina kasvuhetkinä. Salomen olisi varmaan voinut riisua aikaisempien tulkintojen painolastista toisinkin.</div><div><br /></div><div>Musiikki ei sen sijaan pettänyt. Toisen suosikki Richardini partituuri soi hienosti Hannu Linnun johtamana. Solistit suoriutuivat hienosti. Vida Miknevičiūtė suoriutui hienosti vaikeasta pääroolista ja Nikolai Schukoff oli erityisen hyvä Herodes. Andrew Foster-Williams oli kelpo Jokanaan.</div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi4NSlD__gNVw3hTLgv0M-ABxMWkLpjMVsfHAXi-qAC4ivmX5DyWKKWGbR5S_P9Tw2rr19NxKJzLlhBiRK7Hi4cbdRf1_bsLqucxGCXEyWslUm_EQUgCUrAcWRizqe0cTmD3jFQjJD9EijOVnsW2kAUc4GVO-FpJOJEiKRvVcvadXgA7b3kByJ2KyFXcg=s5753" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3792" data-original-width="5753" height="264" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi4NSlD__gNVw3hTLgv0M-ABxMWkLpjMVsfHAXi-qAC4ivmX5DyWKKWGbR5S_P9Tw2rr19NxKJzLlhBiRK7Hi4cbdRf1_bsLqucxGCXEyWslUm_EQUgCUrAcWRizqe0cTmD3jFQjJD9EijOVnsW2kAUc4GVO-FpJOJEiKRvVcvadXgA7b3kByJ2KyFXcg=w400-h264" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="background-color: white; color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 10.8192px;">© 2022 Suomen Kansallisooppera / Heikki Tuuli</span></td></tr></tbody></table><br /><div><br /></div>tarkkaamohttp://www.blogger.com/profile/02903310682394444854noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6244366191568033224.post-66279762277578166882021-10-24T20:25:00.000+03:002021-10-24T20:25:40.723+03:00Lappeenrannan laulukilpailujen ennakkokilpailu II (2021)<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjggD7HLBsenH7rQcjSjauB7zoF2n8D7_5Bhg9rnsrwwPpeDbwz3LtPY9rY1g_BOBn_L986lqY58SD7mWjIeTG-TQ74BuSyBEzGV_mGEsF0UrG6pLdDRAfC7_aEv_LW8GfLDYKfB2AtGaMD/s2635/2021-10-24+15.43.53.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1193" data-original-width="2635" height="181" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjggD7HLBsenH7rQcjSjauB7zoF2n8D7_5Bhg9rnsrwwPpeDbwz3LtPY9rY1g_BOBn_L986lqY58SD7mWjIeTG-TQ74BuSyBEzGV_mGEsF0UrG6pLdDRAfC7_aEv_LW8GfLDYKfB2AtGaMD/w400-h181/2021-10-24+15.43.53.jpg" width="400" /></a></div><br />Viikonlopun urakka on ohi ja tuntuma tämän hetken nuoreen äänitarjontaan on saatu. Sunnuntain kattaus oli kokonaisuutena laadukkaampi. Sopraanojen ja mezzojen joukosta löytyi useita laulajia, joiden jatkoja ensi vuoden alussa odotan mielenkiinnolla.<p></p><p>Miesten puolelta ilahdutti tenorien esiinmarssi, mutta valitettavasti miesten taso ei vastannut kyllä odotuksia. Toivottavasti tämä oli monelle ensi kokeilu kilpailuista ja seuraavalla kerralla töitä on tehty perusasioidenkin parissa.</p><p>Jännitys näkyi ja kuului monen laulajan esityksestä. Se on ymmärrettävää ja latu tasoittuu kokemuksen karttuessa. Edelleen muistuttelen, että tarinan kertominen ja draaman kaaren luominen tekstin perusteella on esityksen sydän. Oikeat sävelet ja tekniikka ovat toki myös tärkeitä, mutta itse ainakin valitsen mieluummin syvällisen tarinan tulkinnan steriilin laulun sijaan.</p><p>Vielä lopuksi vinkki kaikille pianisteille, jotka aikovat joskus esiintyä laulajien kanssa. Kannattaa käydä tsekkaamassa miten alan ammattilaiset toimivat. Ennakkokilpailuissa oli järjestäjien puolesta aivan huippupianisteja. Kristian Attila, Kiril Kozlovski, Hans-Otto Ehrström ja Tuula Hällström ovat loistavia. Jokaisella on oma luonteensa, mutta he kaikki tukevat laulajia mainiosti ja ymmärtävät balanssin tärkeyden. Oman säestäjän mukaan ottaminen ei välttämättä ole paras valinta.</p><p>Jatketaan ihmettelyjä tammikuussa. Onnea jatkoon pääseville ja muille kannustusta seuraavaa kertaa varten. Mukavaa syksyä kaikille!</p>tarkkaamohttp://www.blogger.com/profile/02903310682394444854noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6244366191568033224.post-81648408808922382412021-10-23T20:32:00.000+03:002021-10-23T20:32:07.751+03:00Lappeenrannan laulukilpailujen ennakkokilpailu I (2021)<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCxclSfX8_Sdl7tBfVVJCTfne7ZbTFH0lY0BbrQMjkSFGLI9IMutZv18PZMyB-L2w2huaSsbQN0Nc20ws0ZDuPVwjcB-wBXaZQFue2W0QBYA7kMxS2xsK6S-I4fHVtZ7X17lF0Sd_1EEZQ/s2048/2021-10-23+11.38.20.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1183" data-original-width="2048" height="231" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCxclSfX8_Sdl7tBfVVJCTfne7ZbTFH0lY0BbrQMjkSFGLI9IMutZv18PZMyB-L2w2huaSsbQN0Nc20ws0ZDuPVwjcB-wBXaZQFue2W0QBYA7kMxS2xsK6S-I4fHVtZ7X17lF0Sd_1EEZQ/w400-h231/2021-10-23+11.38.20.jpg" width="400" /></a></div><br />Korona-ajan taidetyhjiössä olin unohtanut Lappeenrannan laulukilpailujen syklinkin. Onneksi havahtuminen kilvoitteluun tuli ennen lipunmyynnin alkua ja sain hankittua lippupaketin vuodenvaihteeseen. Ennakkokilpailukin sopi onneksi kalenteriin, joten loppukesä huipentuu näin tuhtiin annokseen nuoria laulajia.<p></p><p>Tällä kertaa ennakkokilpailuun ilmoittautujia oli 56 ja lauantain annos yleisön osalta oli 17 kandidaatin esittely. Tuomaristo käy vielä tänään läpi esityksiä tallennekandidaattien osalta ja huomenna on loppujen elävien esiintymisien vuoro.</p><p>Itselleni tämä on neljäs kerta, kun pääsen seuraamaan Lappeenrannan laulukilpailua alusta asti. En osaa ainakaan vielä tämän päivän perusteella osaa vertailla tasoa edellisiin. Ennakkokilpailussa skaala on laajempi. Nuorista laulajista osa on vielä hieman raakileita ja ennakkokilpailukin antanee hyvää kokemusta paineen alla laulamisesta. Osalla on selkeästi hieman enemmän kokemusta tai/ja näkemystä laulamisen ja esittämisen suhteen, joka kyllä käy ilmi esiintymisvarmuudesta ja asenteesta.</p><p>Ennakkokilpailuun osallistujat saavat valita yhden suomalaisen suomen- tai ruotsinkielisen laulun ja yhden ooppera-aarian. Tänä vuonna valinnat tuntuvat olevan mukavan monipuolisia. Aina ei laulun ja aarian yhdistelmä osu aivan nappiin. Vaikka toisaalta kannattaisi valita hieman eri luonteiset laulut, niin jos oma ääni ei taivu vaikkapa dramaattisempaan lauluun lyyrisen aarian ohella, niin omien vahvuuksien korostaminen teosvalinnoissa tuntuisi luontevalta.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOTqyUWhm36nuKtCCoQGsTtNsYRj5rzoNc4k99n1adEHzUzyZAoDYoCH4FKun7pVP7VXoBwEYSZ12MFWQjOiuQsqcGv1J5HItz_ih6zt4Cd1VGSSVnW14AVE-N43MxA83XfPm0fypYPd-E/s2637/2021-10-23+19.25.51.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1193" data-original-width="2637" height="181" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOTqyUWhm36nuKtCCoQGsTtNsYRj5rzoNc4k99n1adEHzUzyZAoDYoCH4FKun7pVP7VXoBwEYSZ12MFWQjOiuQsqcGv1J5HItz_ih6zt4Cd1VGSSVnW14AVE-N43MxA83XfPm0fypYPd-E/w400-h181/2021-10-23+19.25.51.jpg" width="400" /></a></div><br />Edelleen myös konsonanttien muistaminen olisi elintärkeää. Varmaankin laulunopettajat painottavat tekstin selkeyttä, mutta toisinaan se valitettavasti tuntuu jäävän vokaliisin hampaisiin. Konsonantit tekevät tekstistä tekstin, tarinan, jota varten koko laulu on luotu. Vokaalit sitovat konsonantit yhteen ja antavat sanoille loppuhäntää, mutta jos laulussa on teksti, suotakoon sille mahdollisuus tulla tulkituksi laulajan toimesta.<p></p><p>Ei lauantain annos huonolta vaikuttanut. Selkeitä omia suursuosikkeja ei vielä tullut, mutta monta hyvää laulajaa tuli jo bongattua joiden jatkoa seuraan mielenkiinnolla.</p><p>Lopuksi ravintolavinkki. Valtakadun Lalo-ravintola saa peukutuksen. Hyvää ruokaa ja mukava henkilökunta. ;)</p>tarkkaamohttp://www.blogger.com/profile/02903310682394444854noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6244366191568033224.post-26695074836876743202021-10-02T12:24:00.000+03:002022-03-04T16:14:28.486+02:00Spartacus - jo muinaiset roomalaiset...<p> Baletti: Spartacus - Kansallisooppera 2021-10-1</p><p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjp_HED1ZYTVYzMnp6ruBQm96J2v0WGuahtm79kTOJacBGwxjBDjX_MyX0Umdh9_PrA2VAsrW_t-jNrOP4n9kLvY75eNpQLwrq0VstwIfWuahqVihLIICDtFWSjI5YWvY793-38YjQOk7xS/s2048/DSC_0314.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1564" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjp_HED1ZYTVYzMnp6ruBQm96J2v0WGuahtm79kTOJacBGwxjBDjX_MyX0Umdh9_PrA2VAsrW_t-jNrOP4n9kLvY75eNpQLwrq0VstwIfWuahqVihLIICDtFWSjI5YWvY793-38YjQOk7xS/w305-h400/DSC_0314.jpg" width="305" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="background-color: white; caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 10.81920051574707px;">© 2020 </span><span style="background-color: white; font-family: Gotham, "Helvetica Neue", Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 12px; text-align: start; white-space: pre-line;">Roosa Oksaharju</span></td></tr></tbody></table>Pitkä kuiva kauteni elävän näyttämötaiteen parissa päättyi vihdoin eilen illalla. Sain nauttia täydessä tuvassa Kansallisbaletin kauden ensimmäisestä ensi-iltauutukaisesta Spartacuksesta. Spartacus on Aram Hatšaturjanin sävellystuotantoa vuodelta 1954 ja Kansallisbaletin uusi koreografia Lucas Jerviesin käsialaa Australiasta vuodelta 2018.</p><p>Spartacus baletin tarina pohjautuu löyhästi oikeaan historialliseen henkilöön, traakialaiseen gladiaattoriin Spartacus, joka eli 100 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Spartacus oli kolmannen orjasodan johtajia Rooman tasavallan aikana. Spartacuksen tarina sai suosiota viime vuosituhannen loppupuolella varsinkin kommunistien keskuudessa, tämä tausta löytyy myös Spartacus baletin juurien ympäriltä. Tarinaa on helppo ymmärtää alistamisen, vallankäytön ja totalitarismin viitekehyksien ympäriltä ja kääntää syyttävää sormea ajankohtaan sopivaan suuntaan. Ja parasta tietysti on se, että sormen kohde ja sen osoittaja voivat molemmat olla tyytyväisiä näkökulmaansa.</p><p>Koreografi Lucas Jervies ja lavastaja Jérôme Kaplan ovat antaneet omalle tulkinnalleen kevyen henkäyksen viime vuosisadan ongelmatuoksuja. Rooman konsulin Crassuksen, eli baletin pahiksen, joukot liikkuvat punalippuja heilutellen ja totalitarismin henki leijuu eleissä. Sinänsä pahan merkit eivät katso kalenteria ja vuosisatoja, vaan esillepano sopii hyvin parin tuhannen vuoden takaiseen maisemaan.</p><p>Itselleni Spartacus baletin suurin ongelma on väkivallan käsittely tanssin avulla. Oma mielikuvani gladiaattoritaisteluista on ennen kaikkea sorrosta syntyvä ja sitä ylläpitävä väkivaltasirkus. Spartacus baletti joutuu käsittelemään ja esittämään fyysistä väkivaltaa, jonka tulkintaan tanssi on haastava väline. Ennen kaikkea haastava väline klassisesta baletista kumpuavana taidemuotona. Vaikka tanssi on fyysistä, sen klassinen esittäminen tarjoaa minun mieleeni enemmänkin yksilön sisäisen maailman peilauksen liikkeenä, kuin fyysisen väkivallan kivun ja kauhun kuvailun liikkeenä. Gladiaattoritaistelusta on hankala saada omaa mielikuvaani vastaava esillepano ilman jonkinlaista viittausta kipuun ja tuskaan mitä siihen sisältyy. Tietysti tämän pitäisi olla vaaratonta esittäjille, mutta samalla vakuuttaa katsoja siitä, että tämän reaaliversio ei oikeasti ole tervettä toimintaa. Elokuvissa tuo on mahdollista, mutta mielestäni erittäin haastavaa balettinäyttämöllä ilta toisensa jälkeen.</p><p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgq2yPsV9OHx8n21g5elmpEtiblQwx0aruV-H_15yV4zJD7XjADm81XJsR18qM9_Sib5Ai0ST1JQGnc76shq6iOE-pYNnWA46UOer2jFk5ldVgT6qVB2-rnqa70Uecw1KXtLq4lx_VuNFR-/s2048/DSC_9146.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1532" data-original-width="2048" height="299" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgq2yPsV9OHx8n21g5elmpEtiblQwx0aruV-H_15yV4zJD7XjADm81XJsR18qM9_Sib5Ai0ST1JQGnc76shq6iOE-pYNnWA46UOer2jFk5ldVgT6qVB2-rnqa70Uecw1KXtLq4lx_VuNFR-/w400-h299/DSC_9146.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="background-color: white; caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 10.81920051574707px;">© 2020 </span><span style="background-color: white; font-family: Gotham, "Helvetica Neue", Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 12px; text-align: start; white-space: pre-line;">Roosa Oksaharju</span></td></tr></tbody></table><br />Jervies ja Kaplan onnistuvat kuitenkin kokonaisuutena mielestäni varsin hyvin. Jotta koko homma ei menisi äijien nahisteluksi on juoneen otettu mukaan Spartacuksen naisystävä, jonka eroa Spartacuksesta juoni myös mukailee. Konsuli Crassuksen lapsia en sijaan ymmärrä. Kun ainoa oikea syy saada kaksi lasta lavalle on antaa vihje, että sorto siirtyy sukupolvelta toiselle (mikä kyllä toteutuukin; siis se vihje), niin valitettavasti lapset tuntuvat aiheuttavan vain aina sen ihastuneen huokauksen yleisön joukosta; pilttejä lavalla...</p><p>Ensi-illan solistikaarti oli mainio. Micha Krčmář nimiroolissa oli uljas ja muodosti hienon parin naisystäväänsä Flavia esittävän Zhiyao Chen kanssa. Philippe Béran johti orkesteria, jonka elävään ääneen meni hetki totutellessa, koska edellisestä kerrasta oli jo niin kauan aikaa.<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgl7HX5vkkhpHz0vzbT7pMat_Kcoa6ckY7VM3Ji-AvyCn2YqPTEfCyK4Wq070-gt8ofuF7kkn6Ijvb3FtvPytMPvuEvOhT36ttbbfnaKLMLsTYM6pWT7ZR7gToLVknzNXJs_TDe5pqPsYv8/s2048/DSC_0321.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1486" data-original-width="2048" height="290" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgl7HX5vkkhpHz0vzbT7pMat_Kcoa6ckY7VM3Ji-AvyCn2YqPTEfCyK4Wq070-gt8ofuF7kkn6Ijvb3FtvPytMPvuEvOhT36ttbbfnaKLMLsTYM6pWT7ZR7gToLVknzNXJs_TDe5pqPsYv8/w400-h290/DSC_0321.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="background-color: white; caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-family: Arial, Tahoma, Helvetica, FreeSans, sans-serif; font-size: 10.81920051574707px;">© 2020 </span><span style="background-color: white; font-family: Gotham, "Helvetica Neue", Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 12px; text-align: start; white-space: pre-line;">Roosa Oksaharju</span></td></tr></tbody></table><br /></p><p>Ei Spartacus pääse kovin korkealle suosikkibalettilistallani. Hatšaturhanin musiikkia monet kovasti kehuvat, ei sekään minuun hirvittävän suurta vaikutusta tee. Mutta kokonaisuutena Spartacus balettiproduktio saa minulta plussat. Se ei ainoastaan viihdyttänyt kauneudellaan ja liikkeellään paria tuntia, vaan ennen kaikkea sai pohtimaan omaa oikeutustaan, tulkintaansa ja katsojan suhdetta esittämiinsä asioihin. Jos se ei ole onnistunut taidekokemus, niin mikä on?</p>tarkkaamohttp://www.blogger.com/profile/02903310682394444854noreply@blogger.com0