Verdin Rosvot Savonlinnassa

Ooppera: Rosvot - Savonlinnan oopperajuhlat 2019-07-15

© 2019 Savonlinnan Oopperajuhlat / Soila Puurtinen

Giuseppe Verdin Rosvot (I masnadieri) on suhteellisen harvoin esitetty ooppera. Kun halusin tutustua teokseen etukäteen, oli oopperasta tarjolla vain yksi videotallenne. Verdin juhlavuoden kunniaksi hänen kaikista oopperoistaan julkaistiin tallenteet ja tuosta sarjasta löytyy myös Rosvot, Napolin Teatro di San Carlo oopperan esittämänä. Tuo tallenne on kelpo esitys, josta käy kyllä ilmi Rosvojen hyvät ja huonot puolet.

Rosvojen suurin ongelma on ehdottomasti libretto. Libretisti Andrea Maffei viritti tarinan Friedrich von Schillerin ensimmäisen näytelmän pohjalta. En ole alkuperäiseen näytelmään tutustunut kuin synopsiksen kautta, mutta Maffein versio tuntuu kovin pintapuoliselta. Ensimmäisen näytöksen pitkät monologit eivät luo hahmojen välille oopperassa kaivattavaa vuorovaikutusta ja eritoten ainoa naishahmo Amalia ei omaa mitään subjektin ominaisuuksia vaan on ainoastaan objekti.

Savonlinnan ja Teatro alla Scalan version ohjaaja David McVicar silottelee libreton ongelmia mainiosti siirtämällä tarinan nuoren sotilasoppilaan omaksi fantasiatuotteeksi. Alkusoiton aikana nuori sotilas palaa rangaistuksensa jälkeen oman runoelmansa pariin, joka alkaa materialisoitua lavalle. Monet libreton omituisuudet saavat näin hieman taustatukea. Sotilasoppilaan mielikuvituksen tuotteet projisoivat hänen omia kokemuksiaan, joita läpikäymällä/yksinkertaistamalla/fantasioimalla hän jäsentää unelmiaan ja traumojaan. Sinänsä mielenkiintoista, että libreton mukaan pikkuveli tappaa itsensä ja isoveli taasen Amalian, McVicarin versiossa oma sotilasoppilaamme hoitaa nämä puuhastelut. Tästä heräilee jännittäviä ajatuksia psykologian maailmaan, omien roolimallien prosessointiin ja tunteiden tukahduttamisiin.

Mielestäni McVicarin tulkinta on erinomainen haasteelliseen oopperaan. Lavastuksen suoraviivaisuus ja valaistuksen (historiaa heijasteleva?) yksinkertaisuus tukivat tuotantoa mainiosti.

© 2019 Savonlinnan Oopperajuhlat / Soila Puurtinen

Niin, tämä tuotantohan on Milanon Teatro alla Scalan vierailu Savonlinnassa. Sama tuotanto pantiin pakettiin Milanossa toissa sunnuntain esityksen jälkeen ja rahdattiin Savonlinnaan. Laulajat ja orkesteri saivat viilennyshoidon Suomen kylmässä heinäkuussa. Kapellimestari Michele Mariotti kehuskeli etukäteen Olavinlinnan akustiikkaa ja kyllä Verdin housebändi komealta kuulostaakin. Ihastelin orkesteria suoraan kapun takaa ja oli ilo seurata lähietäisyydeltä kuinka yksi maailman parhaista monttupumpuista herättää eloon Verdin musiikin.

© 2019 Kari Lempiäinen

La Scalan mukanaan tuomat laulajat olivat kerrassaan huikeita. Veljesten isänä komeaääninen basso Michele Pertusi. Pikkuveljenä baritoni Massimo Cavalletti ja pikkuveljenä tenori Fabio Sartori. Amalian roolissa oli sopraano Lisette Oropesa. Erityisesti pidin Sartorin vahvasta tenorista ja Oropesan lyyrisestä sopraanosta; mielenkiintoinen ja konseptiin sopiva kontrasti.

Tässä vaiheessa olisi niin helppo vetää esiin komparatiivit ja superlatiivit, mutta eipä lähdetä sille linjalle. En sano että eilinen Rosvot oli paras Savonlinnassa kokemani oopperaesitys, mutta en vaihtaisi kokemusta pois mistään hinnasta. Hieman harmittaa etten hankkinut lippu ylihuomiselle La Scalan juhlakonserttiin, mutta toisaalta ooppera on teatteria...