Sergei Prokofjevin balettimusiikki on aikaisemmin jättänyt positiivia muistoja Romeo ja Julia baletin parissa (2012 ja 2016). Odotukset olivat näin ollen korkealla, kun astelin kansallisbaletin syyskauden viimeisen uutukaisen pariin.
 |
| © 2018 Suomen kansallisbaletti / Mirka Kleemola |
Tuhkimo on varmaan tarinana tuttu lähes jokaiselle. Jos satua ei ole kuullut, lukenut tai nähnyt, niin silti todennäköisesti juonen pääpiirteet haltijattarineen, prinsseineen ja kengän kadottamisineen ovat tutut. Klassinen perusmallihan on tietysti ryysyistä rikkauteen, jossa alkutilan ankeutta korostetaan rakkaudettomalla perhepuolella ja rikkaus taasen peilautuu onnena rakkauden kautta. Ekstramausteena on ripaus taikuutta haltijoiden avustamana.
Kansallisbaletin Tuhkimon koreografia on englantilaisen David Bintleyn käsialaa. Alkuperäinen versio koreografiasta on vuodelta 2010 Birminghamista, mutta Helsinkiä varten koreografiaa on päivitetty ja lavastus ja puvut on myös uusittu. Tanssin puolesta Tuhkimo on hienoa katsottavaa. Minulle Tuhkimon balettiversioiden historia ei ole tuttu, mutta käsiohjelma mainitsee, että sisarpuolien rooleissa on usein nähty miestanssijat. Sulattelin tuota ajatusta väliajoilla ja baletin jälkeen, enkä oikein pystynyt keksimään miksi. Sisarpuolet ovat Bintleynkin käsittelyssä koomisia hahmoja ja lieventävät sisarkateuden raakaa todellisuutta.
Emma Ryottin lavastus ja puvut ovat todella upeita. Haltijoiden taikamaailma ja prinssin ympäristö peilautuu tähtiteeman avulla eteerisiin mittoihin. Tuhkimon ja perhepuolen keittiömiljöö on vinksahtanut, seinätkin ovat kallellaan oikealla. Seinien taipumisesta tuli mielenkiintoinen déjà-vu ilmiö muutaman vuoden takaa. Silloinkin jossain tuotannossa (taisi olla ooppera) oli sama idea ympäristön taipumisesta sivuun. Alussa aivoni mielsivät lavan olevan tasainen ja lavasteiden olevan vinossa. Myöhemmin esityksen aikana, kuten eilenkin, näin lavasteiden olevan suorassa ja taasen lavan olevan vinossa.
Puvuista täytyy vielä erikseen mainita vuodenaikahaltijattarien mekot. Aivan ihanat kankaat... Muutenkin puvut olivat kauniita. Toisen näytöksen tanssiaisissa Tuhkimon ja prinssin vaaleat asusteet tekivät hienon näköharhan lavastuksen suhteen. Lavastuksessa seinäpaneelien pinnat olivat kevyesti peilaavaa materiaalia ja näytti aivan kuin Tuhkimolla ja prinssillä olisi olleet valkoiset varjot.
 |
| © 2018 Suomen kansallisbaletti / Mirka Kleemola |
Illan solistit olivat mainioita. Abigail Sheppardin Tuhkimo oli valloittava ja Micha Krčmářin prinssi sopiva partneri hänelle. Rebecca King ja Salla Eerola olivat mainiot sisarpuolet. Heillä on tarinan hankalimmat roolit, heidän pitää välillä näytellä kehnoja tanssijoita.
Orkesteria johti ensi-illassa Paul Murphy. Hyvältä kuulosti. Kyllä musiikin puolesta Romeo ja Julia on edelleen Prokofjevin ykkösbaletti minulle, mutta hienoja valsseja on Tuhkimossakin.
Kokonaisuus uuden Tuhkimon osalta on vahvasti plussan puolella. Erittäin näyttävä tuotanto, suosittelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti