 |
| © 2018 Suomen Kansallisooppera / Sakari Viita |
Kansallisbaletin vuoden ensimmäinen uutukainen on Adolphe Adamin musiikkiin pohjautuva romanttinen baletti Giselle. Baletin ensiesitys tanssittiin vuonna 1841 ja eilen ensi-iltansa saanut Kansallisbaletin tuotanto on taasen Cynthia Harveyn käsialaa ja tuontitavaraa Oslosta vuodelta 2009.
Juonen puolesta Gisellessä liikutaan romantiikan ajan perusasioiden parissa. Taustalla on klassinen nuoren aatelismiehen seikkailu rahvaan parissa. Jo toisaalle kihloihin asti lupautunut veikko vetää talonpoikaisvaatteet päälleen ja hurmaa Gisellen. Kun tilanne paljastuu Gisellelle, tämän heikko sydän antaa periksi ja kuolema koittaa. Toinen näytös onkin sitten tarinan puolesta oikea romantiikan ajan helmi. Hautausmaan ympäristössä petettyjen nuorten neitojen haamut kaappailevat miehiä kuoleman tanssiin. Aatelismiehemme on joutua näiden wilien saaliiksi, mutta Gisellen nuori haamu saa pelastettua ensirakkautensa kohteen.
Romantiikan ajan taiteen ystävänä kaiken pitäisi olla siis kunnossa tuhtiin annokseen tunnetta ja paloa. Lavasteiden puolesta ollaan täydellisessä ympäristössä. Ensimmäisen näytöksen pienet talot, taustoitettuna kukkulalinnalla, ovat mainioita, samoin kun toisen näytöksen öinen hautausmaa kuutamolampineen. Silmänruokaa vailla vertaa.
Baletin osalta ja musiikin puolesta taasen en kyllä Giselleen syttynyt. Adamin musiikki on omiin korviini kuivakkaa, eikä nostata tarvittavaa paatosta. Koreografia oli selkeä ja tanssijat laadukkaita, mutta tarinan kerronta ei imaissut valitettavasti minua mukaansa. Vika ei varmaankaan ole tuotannossa, uskon sen miellyttävän Gisellen ystäviä. Ehkäpä Giselle ei vain ole baletti minua varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti