Ikäänsä nähden tallenne on tekniseltä tasoltaan varsin hyvä. Ääniraita on stereo ja kuva on kohtuullisen hyvä. Tosin ensimmäinen adjektiivi mikä jää Fabrizio Melanon ohjauksesta mieleen on pimeys. Kaikki kohtaukset tapahtuvat hämärässä ja jokaisen näytöksen lavastuksen keskeinen elementti on porrasrakennelma, jota sitten varioidaan taustalla erinäköisin pylväin ja linnarakennelmin. Met on ollut aina, viime vuosiin asti, perinteisten lavastusten ja ohjausten vankka linnake ja tuohon kategoriaan tämäkin ohjaus voidaan laskea. Trubaduurin kohdalla jatkuva hämärä kyllä hieman laskee visuaalista näyttävyyttä, voisin kuvitella että teatterissa kokonaisuus on ollut vaikuttavampi.
Laulajakaarti onkin sitten nimekäs tuttuun Met tyyliin. Nimiosan laulaa Luciano Pavarotti ja komeasti laulaakin. Toki hän on jo tuossa vaiheessa ohittanut parhaat vuotensa, mutta kroppa on vielä kohtuullisissa mitoissa ja ääni toimii varmasti. Lavapreesens alkaa olla kyllä jo aika staattinen. Toisessa miespääosassa Kreivi di Lunana on Sherrill Milnes. Amerikkalainen baritoni on erinomainen Kreivi, hieno rooli häneltäkin. Toisen näytöksen "Il balen del suo sorriso" on erityisen vaikuttava.
Naispääosan esittäjä Eva Marton onkin sitten hieman enemmän rajatapaus. Ensimmäisessä näytöksessä hän ei tunnu olevan oikein kotonaan roolissa. Onneksi meno korjaantuu toisen näytöksen aikana ja paranee vain loppua kohden. Azucenana laulaa Dolora Zajick, joka onkin sitten nappivalinta rooliin. Dramaattinen mezzoääni, hienoa kuunneltavaa.
Metin orkesteria johtaa hienosti ja sävykkäästi James Levine. Eipä häneltä voi paljon muuta odottaakaan. Verdistä kun on kyse niin hienoja kuoroja on paljon ja Metin kuorokin on hyvässä iskussa. Kokonaisuutena hyvä tallenne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti