lauantai 29. maaliskuuta 2025

Eläinten vallankumous

 Ooppera: Eläinten vallankumous - Kansallisooppera 2025-03-28

© 2025 Ilkka Saastamoinen

George Orwellin lyhyen elämän kaksi viimeistä romaania; Eläinten vallankumous ja Vuonna 1984 ovat saavuttaneet klassikkojen aseman yhteiskuntakriittisten teosten joukossa. Vuonna 1984 kuvaa totalitaristisen yhteiskunnan mahdollisuutta ja Eläinten vallankumous on Orwellin analyysi Neuvostoliiton kommunnismin harhasta. Molemmat romaanit ovat valitettavan ajankohtaisia lähes 80 vuotta ilmestymisiensä jälkeen.

Venäläinen säveltäjä Alexander Raskatovin pari vuotta sitten Amstedamissa ensi-iltansa saanut Eläinten vallankumous on oopperallinen tulkinta Orwellin tarinasta. Libretto on säveltäjän ja Ian Burtonin yhteistyötä. Ohjaus on italialaisen Damiano Michieletton käsialaa ja kansallisoopperamme käsiohjelma listaa uusintaohjauksen Meisje Barbara Hummelin nimen alle.

Alkuperäinen Orwellin tarina on pinnaltaan vahva satiiri Stalinin valtaannousun tapahtumista, mutta pohjalta löytyy psykologinen allegoria vallanhimosta, väärinkäytöstä ja narsismista. Vuoden 2025 maaliskuussa jokapäiväinen uutistulva on täynnä noita samoja ihmismielen loisien oireita; idästä, lännestä, läheltä ja kauempaa.

Raskatovin sävelkieli on radikaalia ja sekoittaa aluksi eläinten ääniä roolihahmojen lajien mukaan. Sikojen laululinja sisältää röhkimisen ääniä, vuohilla määkimistä jne. Oopperan edetessä eläinten muuttuessa enemmän ihmisten kaltaisiksi, "eläinpukujen" ihmistymisen ohella myös äänenkäyttö muuttuu. Kokonaisuutena Raskatovin musiikki on erittäin vaikuttavaa ja tarinaan sopivaa. Pieni ylidramaattisuus itseäni kyllä häiritsi. Jokainen fraasi tuntui olevan pakattu täyteen draamaa, joka aiheutti turtumista sävelkieleen. Ilmaisullinen dynamiikka oli kompressoitu jatkuvalle ylärajalle, jolloin se vaikuttavuus katoaa. Toinen näytös sisälsi onneksi hetkittäin pientä helpostusta tähän.

© 2025 Ilkka Saastamoinen

Solisteissa oli paljon samoja laulajia, jotka olivat mukana jo Amsterdamissa, mukana tuhti kattaus kotimaisia laulajia. Eläinten vallankumous on enemmän ensemble esitys, kuin yksittäisten solistien aariakokoelma. En halua nostaa ketään erikseen esille, mutta pakko on mainita Holly Flackin huikea koloratuuritaiteilu Mollien roolissa.

Kapellimestarina toimi Amsterdamin tapaan Bassem Akiki. Varsin paljon perinteisestä poikkeavan partituurin salat tuntuivat luontevasti löytyvän orkesterista.

© 2025 Ilkka Saastamoinen

Raskatovin Eläinten vallankumous toimii monella tasolla. Tarinan ajankohtaisuus ja musiikin tinkimättömyys toisaalta tuntuvat jopa pahalta, mutta niinhän niiden pitääkin. Eläinten vallankumous ei ole välttämättä ooppera, josta kiva nauttia viinilasillisen kanssa, se ei neuvottele, vaan pakottaa pitämään silmät ja korvat auki. Tähän on miljoonat vuodet evoluutiota johtaneet, pidit siitä tai et.

lauantai 1. maaliskuuta 2025

Varpusen tarina

Baletti: Édith Piaf - Kansallisooppera 2025-02-28

© 2025 Jonas Lundqvist
En ole aikaisemmin tutustunut Èdith Piafin elämäntarinaan. Hänen musiikkinsa ja haikeasti ylöspäin tähyilevä mediakuvastonsa on toki tuttua monestakin yhteydestä.

Reija Wäre on muokannut Piafin elämän keskeisiä kiinnekohtia balettikoreografiaksi, ja Jukka Nykänen sovittanut ja säveltänyt tanssin tueksi Piafin katalogin pohjautuvan ja siitä inspiraationsa hakevan musiikkimaiseman.

Lavalla on parhaimmillaan neljä eri ikäistä Èdith Piafia. Ensi-illassa tarinaa juontavan pää-Édithin roolin tanssi Tiina Myllymäki. Hänen retrospektiivi yleisölle kommunikoiva tehtävänsä on ohjata ja reagoida lapsi-Édithin, teini-Édithin ja aikuis-Édithin kohtauksiin elämäntaipaleensa varrelta. Seela Kunnari, Hye Ji Kang ja Linda Haakana tulkitsivat nämä roolit. Vaikka Piafin elämä olisi ennakolta tuttu, suosittelen lämpimästi käsiohjelman juoniselostusta tarinan taustoittamiseen. 

 
© 2025 Roosa Oksaharju

Jokin tuotannon kokonaisuudessa jätti minut valitettavasti kylmäksi. Tanssijat olivat mainioita rooleissaan, eritoten kaikki Édithit. Lavastus oli komea ja omasi monia näyttäviä ja vaikuttavia ideoita; alkuprojektio, "tanssikarusellin" useat tasot, lamppukellokeinu. Musiikki sisälsi välillä suoraan ja välillä piilotettuina kaikki keskeiset hitit. Vaikka tarina on lopulta varsin traaginen, niin kollaasimainen esittely (myös musiikin osalta) syö syvemmän vaikuttavuuden. Viihdyttävyys ja näyttävyys ovat kyllä vahvoilla, mutta koskettavuus ei imenyt minua tällä kertaa korkeampiin sfääreihin.