Tarkkaamo: Valkyyrian pauloissa

lauantai 27. elokuuta 2022

Valkyyrian pauloissa

Ooppera: Valkyyria - Kansallisooppera 2022-8-26

Lähes täsmälleen kolme vuotta sitten käynnistyi kansallisoopperan uusi Ring. Nibelungin sormus aloitettiin Reininkullalla. Pandemia sotki koko planeetan aikataulut ja seuraava osa Valkyyria myöhästyi yli kaksi vuotta alkuperäisestä aikataulusta. Esa-Pekka Salosen kalenteriin uusi aikataulu ei enää sopinut ja musiikinjohdon vastuun otti kansallisoopperan uusi ylikapellimestari Hannu Lintu. Muuten tuotantotiimi pysyi samana; Anna Kelo ohjaa, Erika Turunen puvustaa ja Mikki Kunttu lavastaa ja valaisee.

Reininkullan muistiinpanoissani pohdiskelin ohjauksen suhdetta omaan aikaansa. Huhu kertoo, että Kelon sormuskvartetti liikkuu ajassa; Reininkulta antiikissa, Valkyyria viime vuosisadalla, Siegfried nykyajassa ja Jumalten tuho tulevaisuudessa. Valkyyrian ajankohta on sinänsä irrelevantti, kuvaston taustalta löytyy sota. Wotan on sotapäällikkö ja toisen näytöksen alku tapahtuu jonkinlaisessa komentopisteessä naamiointiverhojen alla. Mitään symboleja taistelevista osapuolista ei ole tarjolla, eikä sotatapahtumia näytetä (valkyyrioiden vainajien poimintaa lukuun ottamatta), joten 1900-luvun alun sijasta voitaisiin olla vaikka tämän päivän Ukrainassa.

Ensimmäisessä näytöksessä ollaan Hundingin talon pihapiirissä. Hundingin posse herätti minussa ihmetystä. Tässä ohjauksessa Hunding itse lienee pappi, mutta hänen mukanaan kulkee kolmen miehen kopla, joiden suhdetta Hundingiin en oikein ymmärrä. Aluksi oletin, että kyseessä on jonkinlainen vaivaistalo ja trio on paikallisia vähälahjaisia, jotka Hunding on ottanut siipiensä alle. Sitten paljastui, että miehillä on kaulapannat ja Hunding pitää yhtä heistä talutusremmissä. Toki libretossa mainitaan myöhemmin Hundingin koirat, mutta ajatuksia herättävä ratkaisu. Hunding käy kuitenkin mieskolmikon kanssa useampaan kertaan neuvonpitoa, joten kaulapantaratkaisu on erikoinen.

Toinen näytös alkaa Wotanin karttahuoneesta/-teltasta ja päätyy videoprojektiolla ja kivilohkareilla luotuun vuoristomaisemaan. Toinen näytös ei ohjauksellisesti tarjoa mitään suurempia hämmästelyn kohteita. Ehkäpä koska ajankohta on kuitenkin ruutiaseiden aikaa ja Hundingin ja Siegfrieden valmistautuessa kohtaamiseensa, tuntuu pistimellä varustettu kivääri vastaan miekka hieman epätasaiselta parilta. No, miekkakin tietysti hajoaa Wotanin jumalvoimilla ja Hunding saa käyttää pistintä luodin sijaan.

Kolmannessa näytöksessä ollaan kiven ja muurien keskellä. Valkyyriat kantavat kallioille sotilaita ja sotilaat eivät välttämättä ole kuolleita, vaan muutamat nostavat päätään kauhistellakseen valkyyrioiden rintavarustuksia. Valkyyrioilla on monitulkinnalliset rintapanssarit. Tuhtirintaiset valkyyriat käyttävät ja näyttävät rintojaan sotilaille ja muutenkin rintojen paljastus tuntuu olevan osa valkyyria riittejä. Yksi paljastaa jopa rintansa uhmakkaasti Wotanille, joka symbolisena eleenä herättää pohdiskelua koko rituaalin merkityksestä. Valkyyriat eivät kuitenkaan ole Parsifalin kukkaistyttöjä, jotka houkuttelevat miehiä suloillaan, vaan Frickan sanoin pahoja tyttöjä joiden kanssa Wotan kasaa voimia Valhallan puolustamiseen. Varsin villi joukko Kedon/Turusen valkyyriaporukka on, hyvä niin.

Oopperan päättää hienot Wotanin jäähyväiset, jossa Wotan luo tulirenkaan nukuttamansa Brünnhilden suojaksi. Komea tulirengas lavalla nähtiinkin. Toivoin ettei lavan ylärakenteisiin ollut unohtunut mitään syttyvää. Hieno ja näyttävä lopetus. Miikin valo/projektiotyöskentely on kyllä hienoa ja antaa eloa ja symboliikkaa staattiseen lavastukseen. Sormuskin näkyi valorenkaana useampaan otteeseen oopperaa.

Musiikin puolelta illan ehdoton ykkönen oli kansallisoopperan orkesteri ja Hannu Lintu. Todella hienoa soittoa ja välillä hieman epätasapainoisten solistien tukemista dynamiikan kanssa. Tunnustan silmieni hieman kostuneen alkumyrskyä kuunnellessani. Elävä musiikki on parasta!

Ensimmäisen näytöksen solistikolmikko saa illan parhaat paperit. Koko luokan priimus oli minun korvissani Miina-Liisa Värelä Sieglindenä, hienoa tulkintaa. Hundingin, Matti Turusen ääni paranee vuosi vuodelta ja Joachim Bäckströmin oli kelpo Siegmund.

Tommi Hakalan Wotan on vahvaa ja ilmaisevaa tulkintaa, mutta äänessä soisi olevan hieman enemmän potkua. Brünnhildenä debytoi Johanna Rusanen. Brünnhilden hojotoho-aloitus toisessa näytöksessä on sopraanoille varmaankin jonkinlainen uskon hyppy, "do or do not, there is no try", Yodan sanoin. Kokonaisuutena Rusasen Brünnhilde on kelpo musiikkiteatteria, mutta samoin kun Hakalalle; kaipaisin ääneen vielä sen yhden vakuuttavuuden asteen lisää. Lintu hoitaa balanssin erinomaisesti, mutta koko asteikon hyväksikäyttöön ei ihan ole mahdollisuuksia. Niina Keitel piti Wotanille hienon saarnan. Valkyyria-joukon ääni ei aivan vastannut joukon luonnetta.

Vaikka vokaalipuolella jäätiin hieman alle kiitettävän rajan, niin Valkyyria on erinomainen jatke Ring-sarjaan. Ohjaus toimii ja korvatkin tykkäävät.

Tarkkaamo

lauantai 27. elokuuta 2022

Valkyyrian pauloissa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti