Viikonlopun urakka on ohi ja tuntuma tämän hetken nuoreen äänitarjontaan on saatu. Sunnuntain kattaus oli kokonaisuutena laadukkaampi. Sopraanojen ja mezzojen joukosta löytyi useita laulajia, joiden jatkoja ensi vuoden alussa odotan mielenkiinnolla.
Miesten puolelta ilahdutti tenorien esiinmarssi, mutta valitettavasti miesten taso ei vastannut kyllä odotuksia. Toivottavasti tämä oli monelle ensi kokeilu kilpailuista ja seuraavalla kerralla töitä on tehty perusasioidenkin parissa.
Jännitys näkyi ja kuului monen laulajan esityksestä. Se on ymmärrettävää ja latu tasoittuu kokemuksen karttuessa. Edelleen muistuttelen, että tarinan kertominen ja draaman kaaren luominen tekstin perusteella on esityksen sydän. Oikeat sävelet ja tekniikka ovat toki myös tärkeitä, mutta itse ainakin valitsen mieluummin syvällisen tarinan tulkinnan steriilin laulun sijaan.
Vielä lopuksi vinkki kaikille pianisteille, jotka aikovat joskus esiintyä laulajien kanssa. Kannattaa käydä tsekkaamassa miten alan ammattilaiset toimivat. Ennakkokilpailuissa oli järjestäjien puolesta aivan huippupianisteja. Kristian Attila, Kiril Kozlovski, Hans-Otto Ehrström ja Tuula Hällström ovat loistavia. Jokaisella on oma luonteensa, mutta he kaikki tukevat laulajia mainiosti ja ymmärtävät balanssin tärkeyden. Oman säestäjän mukaan ottaminen ei välttämättä ole paras valinta.
Jatketaan ihmettelyjä tammikuussa. Onnea jatkoon pääseville ja muille kannustusta seuraavaa kertaa varten. Mukavaa syksyä kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti