lauantai 15. tammikuuta 2011

Ooppera: Robin Hood - Kansallisooppera 2011-01-14

Kansallisooppera aloitti satavuotisjuhlavuotensa kotimaisella kantaesityksellä. Jukka Linkolan ja Jukka Virtasen Robin Hood on koko perheelle suunnattu seikkailuooppera, jonka avulla toivotaan oopperalle uusia kävijöitä tulevaisuudessa. Ensi-illan perusteella varsin onnistunut suunnitelma.

Mielestäni ehdottomasti parasta Robin Hoodissa on Kari Heiskasen vauhdikas ohjaus. Näyttämöllä tapahtuu jatkuvasti ja ensi-illassa näyttämötekniikka ei pysynyt pariin otteeseen vauhdissa mukana. Toisella kertaa esitys jouduttiin keskeyttämään muutamaksi minuutiksi lavan hissimekanismin jumiuduttua. Joukkokohtauksissa on lavalla välillä niin paljon tapahtumia, ettei kertakatselulla ehdi edes kaikkea havaita. Laulajat ovat täysillä menossa mukana ja heikompia lenkkejä ei lavalta löydy. Ville Rusasen Robin Hoodin lisäksi täytyy antaa erikoiskehut Päivi Nisulalle sheriffin äitinä. Tämä kaksikko lienee kansallisoopperan huippuja näyttelijätaidoiltaan.

Jukka Virtanen on erinomainen kielellä leikittelijä. Leikin itsekin (välillä varmaan vaimon mielestä liikaakin) riimeillä ja sanankäännöillä ja arvostan taitoa korkealle. Mutta Robin Hoodin suurin heikkous on sen libreton loputon riimitulva. Ensimmäiset kymmenen minuuttia teksti hymyilytti, sen jälkeen se rupesi häiritsemään ja lopuksi ärsyttämään. Ongelma on siinä, että Virtanen riimittelee käytännössä koko ajan ja lyhyellä riimivälillä. Eli "rivit" ovat lyhyitä ja riimi pulpahtaa neljän, viiden sanan välein. Tässähän ei ole sinänsä mitään pahaa (päinvastoin), mutta tuo lyhyt riimiväli rytmittää tekstin jatkuvasti samaan tahtiin. Toki Linkola kykenee rakentamaan noista pidempiä kaaria, mutta se ei poista tekstin lyhytkestoisuutta. Kun ensimmäisen näytöksen puolivälin jälkeen tulee Robinin ja Marianin (Mari Palo +++) duetto, missä riimitys on verkkaisempaa, tuntuu kuin rauhan keidas olisi löytynyt tekstikikkailun keskelle. Oli näitä rauhan hetkiä muuallakin, mutta tätä tekstin rytmityksen suurempaa vaihtelua olisi tarvittu ehdottomasti enemmän. Teksti syö ja rajoittaa musiikkia, valitettavasti...

Mutta silti jatkan oopperaevankelistan tehtävääni ja suosittelen Robin Hoodia lämpimästi kaikille. Se haluaako kutsua Robin Hoodia oopperaksi vai musikaaliksi on aivan sama, mutta uskon että tämän esityksen parissa ei aika tule pitkäksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti