Konserttihovin lavalla oli tällä kertaa todellinen äänitykki Juha Uusitalo. Harmoniat taustalle loihti pianosta Kristian Attila. Ohjelman alkupuoli koostui suomalaisista liedeistä (Kuula, Merikanto, Sibelius, Kaski) ja loppupuoli vietettiin ooppera-aarioiden parissa (Mozart, Verdi, Wagner).
Kun edellisen kerran kuulin Juha Uusitaloa resitaalissa, paikkana oli Sibelius-akatemian sali. Tuolloin ohjelmana oli Schubertin Winterreise. Konserttihovin hieman pienemmässä tilassa tuntui että Uusitalon ääni on kasvanut monumenttaalisiin mittoihin. Varsinkin alkupuolen lauluissa tuntui Uusitalon piano vastaavan normaalilaujan fortea. Tulkintakin oli väkevää, mutta äänenpaine oli vaikuttava. Loppupuolen oopperaohjelmisto kyllä osoitti, että myös herkkyyttä löytyy. Erityisesti Verdin aarioissa koko sävyskaala tuli mainiosti esille.
Näin jälkeenpäin ajatellen oopperaohjelmisto on Uusitalon luontevinta materiaalia. Eilisen ohjelmiston perusteella olisi liedeihin toivonut ehkä hieman enemmän pidättelyä ja laajempaa dynamiikkaa, tulkinta muuten on kyllä aivan mahtavaa. Mutta loistava konserttihan tuo oli. Attila on mainio pianisti, jonka lopetus Merikannon Merellä liedissä oli henkeäsalpaava. Alkupuolella hän soitti Heino Kasken "Yö meren rannalla" kappaleen, jonka suosio on minulle pieni mysteeri.
Verdin aariat, ja ennenkaikkea Wotanin jäähyväiset, osoittivat täydelle salille Konserttihovin yleisöä mitä on oopperalaulu maailman huipulta. Hieman toivoin, että Helsingin Ringissä ensi syksynä olisi Uusitalo laulanut Wotanin roolin, mutta ilmeisesti sitä kokemusta varten pitää lähteä reissaamaan ulkomaille. Innolla odotan kyllä Terje Stensvoldin kuulemista Helsingissäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti